Lue keskustelun säännöt.
Luoja miten vihaan elämääni
21.02.2017 |
Aamusta iltaan istun kotona. Mulla ei ole yhtään mitään tekemistä kodin- ja lastenhoidon lisäksi. Nyt kun lapset on isoja ja itse työttömänä, niin mä kuolen tähän elämään.
Ei ole rahaa, ei kavereita, ei mitään menoja, ei suunnitelmia, ei mitään mitä odottaa. Paitsi iltaa, että pääsee taas hetkeksi nukkumaan ja unohtamaan tämän tylsän paskan elämän.
Miehenkin kanssa menee niin huonosti, että ero varmaan pitäisi jo ottaa. Ei seksiä eikä mitään läheisyyttä. Tulen hulluksi tämän seksinpuutteen takiakin!
Missä helvetissä niitä elämiä ja kavereita myydään??!
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Kenen syy?
Aivan.
Tarviiko siihen joku syyllinen löytyä?
Maailman syy.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivän ongelma: kaikkea pitäisi olla. Kuule kun ne lapset hankitaan, he ovat silloin ykkössijalla. Silloin ei juosta omissa menoissa, ei ole ennenkään juostu. Lapsenteko on oma valinta ja siihen liittyy iso vastuu joka kestää lopun elämääsi. Sinä teit sen valinnan.
Vain Sinä voit muuttaa elämäsi suunnan. Olethan kasvattanut lapset isoiksi (ilonaihe!). Ystäviä löytää kun alkaa niitä etsimään. Ole itse aloitteellinen, ala harrastamaan jotain, kun sulla on aikaakin. Kaikilla ei nimittäin ole aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän ongelma: kaikkea pitäisi olla. Kuule kun ne lapset hankitaan, he ovat silloin ykkössijalla. Silloin ei juosta omissa menoissa, ei ole ennenkään juostu. Lapsenteko on oma valinta ja siihen liittyy iso vastuu joka kestää lopun elämääsi. Sinä teit sen valinnan.
Siis täh? Varmaan tämä kotona istuminen on aivot pehmittänyt, kun en ymmärrä sua. Mun lapset on jo aika isoja, kuten kirjoitin.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vain Sinä voit muuttaa elämäsi suunnan. Olethan kasvattanut lapset isoiksi (ilonaihe!). Ystäviä löytää kun alkaa niitä etsimään. Ole itse aloitteellinen, ala harrastamaan jotain, kun sulla on aikaakin. Kaikilla ei nimittäin ole aikaa.
En osaa enää muuttaa tätä.
Olen yrittänyt löytää ja saada kavereita, olen ollut varmaan jo liiankin aloitteellinen. Ei niitä vain enää tunnu saavan. Entisiä kavereitakaan ei tunnu kiinnostavan, kun on jo uudet kuviot.
Jotain pitäisi alkaa harrastaa, mutta en keksi mitään mikä kiinnostaisi ja mitä osaisin yksin aloittaa. Kaikki olisi niin paljon hauskempaa jos olisi kaveri, joka lähtisi mukaan.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereita ei välttämättä ole helppo löytää, mutta itse kun olen eläinrakas niin nyt kun taas on koiranpentu talossa pitkästä aikaa, niin tuntuu että enpä enää niitä ihmiskavereita niin kaipailekaan. Olin jo ihan unohtanut kuinka paljon iloa joka päivä ulkoilemaan kolmasti päivässä pakottava, iloinen ja leikkisä, ja hempeä koiranpentu ihmiselle tuottaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut, ap?
Vähemmästäkin tällainen elämä masentaa.
Anteeksi, nyt vain niin ahdistaa ja ottaa päähän oma saamattomuus. Aivan hyvin voisin mennä vaikka johonkin öljyvärimaalauskurssille, mutta en vain saa enää yksin aikaiseksi mitään. Kaiken kun tekee yksin, niin alkaa maistua jo puulta.
Tuota koiraa olen halunnut jo vuosia, mutta ei mies suostu.
ap.
Kenen syy?
Aivan.