Miten teidän 18 - 23 vuotiailla lapsillanne menee?
Ovatko koulussa, taikka käyneet jo sen? Pyrkivätkö jotkut kenties jatkokoulutukseen? Onko työttömyyttä? Miten kaverisuhteet voi? Millainen asumismuoto?
Kiinnostaa kuulla, kiva jos voitte kertoilla.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Linnassa...
Mikä johti tähän? Miten itse jaksat asian kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Ovatko koulussa, taikka käyneet jo sen? Pyrkivätkö jotkut kenties jatkokoulutukseen? Onko työttömyyttä? Miten kaverisuhteet voi? Millainen asumismuoto?
Kiinnostaa kuulla, kiva jos voitte kertoilla.
Lukiossa. Kovat paineet niin osaamisen kanssa, kuin ulkonäköpaineiden kanssa. On onneksi ystäviä. Joillakin ystävillä on isot paineet, kun odotukset ovat suuria vanhempien taholta. Jotkut ovat iloisia ja jotkut masentuneita. Kaikki ikätoverit kamppailevat joissakin asioissa. Toiset pärjää ja toiset yrittää pärjätä.
Oma näkemykseni on, että täysi-ikäisyys tuo paljon mahdollisuuksia ja toisaalta menestymisen paineita.
Haaveet ovat isossa osassa elämää ainakin minun jälkikasvulla.
Opiskelee ja seurustellut pari vuotta. Pari kaveria. Asuu kotona ja suunnittelee muuttoa kun valmistuu koulusta.
Toisella menee ok, sai opiskelun jälkeen kivan vakityön, asuu jo omillaan vuokra-asunnossa. Viihtyy työssään ja pystyy elättämään itsensä. On kavereita ja myös työpaikallaan tuntuu olevan hyvä henki, viettävät vapaa-aikaa yhdessä.
Toisella lapsellani jäi koulu kesken, sotki raha-asiansa perusteellisesti ja menetti vuokra-asuntonsa sen seurauksena, epäilen että käyttää huumeita tai kärsii mielenterveysongelmista, ei tunnu saavan otetta mistään ja kaikki on "ihan sama".
On vaan niin vaikeaa puuttua täysi-ikäisen asioihin tai auttaa sellaista joka ei apua katso tarvitsevansa. Huolettaa ja surettaa.
23v. Masentunut ja pahasti päihdeongelmainen. En tiedä kumpi oli ensin tai mikä on seurausta mistä.Lopetti amkin ja soskun rahoilla elää. Ei anna meidän tukea häntä henkisesti mutta rahaa olisi kyllä vailla. Elämisessä ei päätä eikä häntää. Olemme isänsä kanssa todella väsyneitä emmekä oikein jaksa toisiammekaan enää tukea. Itkettää useasti. Alle 20v kaikki alkoi pojalla mennä päin seiniä. Sitä me emme tienneet ja esim lukion suoritti 3 vuodessa.
1. lapsi 23v. tyttö: valmistui juuri ja sai työpaikan, joka mahdollisesti pian vakinaistetaan. Asuu yksin yksiössä, on sosiaalinen ja kavereita löytyy.
2. lapsi 21v. poika: armeija käytynä lukion jälkeen ja nyt töissä ja opiskelee avoimessa yliopistossa perusopintoja haluamaltaan alalta, pääsykokeet keväällä, kesätyöpaikka on tiedossa. On tyttöystävä ja paljon kavereita, asuu vielä kotona.
3. lapsi 19v. poika: armeijassa (lähti lukion jälkeen), kavereita löytyy ja kesätyöpaikka ehkä tiedossa.
Kaikilla siis hyvä tilanne. Olen siitä onnellinen ja kiitollinen.
Valmistui lukiosta hyvillä arvosanoilla ja jatkoi suoraan ammattikorkeaan. Taiteilija-luonne periytynyt isänsä suvusta joten epäilen, että arki on hiukan hankalaa. Rahankäytön kanssa olevista ongelmista puhuikin minulle ja hatarasta elämänhallinnasta, mutta oikealla tuella ja ongelmanratkaisulla selvitään. Luottotiedot on tallella ja rahaa tilillä edelleen, joten oikeastaan mitään "vaaraa" ei ole.
Alkoholia käyttää aika paljon, mutta koulu hoituu tasaiseen tahtiin. Juominen kyllä vähän huolestuttaa. Ja vähintäänkin kummallinen kaveriporukka.
Päällisin puolin asiat kunnossa meidän 19v tytöllä. Yritän olla huolimatta liikaa, mutta äidillä on pieni pelko sydämessä aina. Isästä vielä puhumattakaan.
Kun lapsi nyt vaan saisi vielä haettua ensi kesäksi töihin, niin olisi taas yksi stressinaihe vähemmän sekä meille vanhemmille, että hänelle itselleen...
Tytär 22v opiskelee ja käytännössä asuu poikaystävänsä kanssa, vaikka onkin vielä kotona kirjoilla. Ystäviäkin löytyy, useimmat jo vuosien takaa.
Vierailija kirjoitti:
Toisella menee ok, sai opiskelun jälkeen kivan vakityön, asuu jo omillaan vuokra-asunnossa. Viihtyy työssään ja pystyy elättämään itsensä. On kavereita ja myös työpaikallaan tuntuu olevan hyvä henki, viettävät vapaa-aikaa yhdessä.
Toisella lapsellani jäi koulu kesken, sotki raha-asiansa perusteellisesti ja menetti vuokra-asuntonsa sen seurauksena, epäilen että käyttää huumeita tai kärsii mielenterveysongelmista, ei tunnu saavan otetta mistään ja kaikki on "ihan sama".
On vaan niin vaikeaa puuttua täysi-ikäisen asioihin tai auttaa sellaista joka ei apua katso tarvitsevansa. Huolettaa ja surettaa.
Olen kirjoittaja 6. Tekstisi loppu on kuin meidän nuorestamme.
Yrittää parhaansa. Maailma on kova paikka ihmiselle, joka ei tunne kuuluvansa samaan ryhmään kenenkään kanssa.
Huonosti, en halua avata asiaa enempää täällä. Sanon vaan sen että rakastakaa vaikka ette hyväksyisikään kaikkia tekojaan...
Ulkonäkö paineet ohi esikoisella, viimeistä vuotta amiksessa, asuu miehensä kanssa, ei puhu mulle enää juurikaan. Toinen muuttaa pian omilleen, kaikki ok, amiksessa hänkin :)
Esikoisen ysin ka oli 9,5 tällä juniorilla 8,5.
Oma 22 vuotias on naimisissa, tällä hetkellä työtön ja kahden ammatin omaava ja määrätietoisesti puskee eteenpäin.
Vanhempi lapsi ei päässyt opiskelemaan syksyllä lukion jälkeen. Asuu kotona ja suorittaa avoimen yliopiston kursseja, aikoo pyrkiä uudestaan keväällä. On lisäksi kilpaurheilija. Mukavasti menee.
Nuorempi kirjoittaa nyt ylioppilaaksi ja asuu kotona. Ei vielä tiedä mihin pyrkisi opiskelemaan. Ei urheile, mutta harrastaa juoksua.
22-vuotias (täyttää toukokuussa 23), pitäisi valmistua keväällä haluamaltaan alalta amkista (oppari viittä vaile valmis, työharjoittelu nyt keväällä). Pääsi suoraan lukiosta opiskelemaan. On viettänyt iloista opiskelijaelämää, mutta nyt seurustellut puolisen vuotta ja tuntuu rauhoittuneen vähän. Oli puoli vuotta vaihdossa aika kaukaisessa kohteessa. Tekee satunnaisesti töitä, matkustelee paljon, paljon ystäviä. Asuu alivuokralaiskämpässä opiskelukaupungissaan.
Yritteliäs tyttö, vaikkakin äidin mielestä baareihin mennyt liikaa rahaa... mutta niin taisi itsellänikin mennä tuossa iässä.
20 vuotias tyttöni asuu poikaystävänsä kanssa ja opiskelee. Luojan kiitos hänellä menee nykyään hyvin elämässään. Heti täysi-ikäistyttyään alkoi juhlimaan rankasti ja pian selvisi että käyttää huumeita. Amfetamiinia, ekstaasia, kannabista, lsdtä, lääkkeitä, varmaan mitä vain käsiinsä sai. Hän oli aina hyvä koulussa, urheili, meni lukioon, ja lukioikäisenä alkoi sitten täysi alamäki ja piirit vaihtui täysin. Jätti lukion kesken, etäännytti itsensä meistä vanhemmistaan täysin ja välillä ilmaantui kotiin pahimmillaan viikon mittaisten kamanvetoputkien jälkeen riutuneena ja sekaisin. Aivan kuin eri ihminen. Yritettiin tehdä kaikkemme auttaaksemme mutta kuten aiempikin kirjoittaja täällä sanoi, täysi-ikäisen kohdalla se on helvetin vaikeaa kun ei voi pakottaa mihinkään.
Onneksi koki jonkun herätyksen ja tajusi skarpata ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä, päätti sitten käydä lukion loppuun, jätti huumeita käyttävät kaverinsa taakseen ja tapasi nykyisen kaikinpuolin mahtavan poikaystävänsä. Olisi voinut käydä toisinkin ja olen niin helpottunut että pääsi siitä helvetistä eroon. Hänestä kyllä huomaa että nuo sekoilut ovat jättäneet jälkensä ja tuoneet todennäköisesti pysyviä mielenterveysongelmia, pelkää itsekin että huumeet on rei'ittänyt päätä mutta uskon että kun jatkaa nykyiseen malliin, mieli tasaantuu pikkuhiljaa. Voimia vastaavista ongelmista kärsivien nuorien vanhemmille ja älkää menettäkö toivoanne.
3 kpl yliopistossa, jokaisella oma asunto Helsingin keskustassa (kiitos isoäidin, joka aikoinaan tajusi jotain sijoituksista), Opinnot sujuvat hyvin, vanhin valmistuu lääkäriksi keväällä. Seuraava palasi tammikuussa Pekingistä, jossa oli 5 kk vaihto-oppilaana ja nuorin viettää fuksivuotta. Kaikilla on oman alan osa-aikatyö. Reippaita, iloisia nuoria.
23-v poika on avoliitossa ja kahden lapsen isä, koulutusta vastaavassa vakityössä ja ilmeisen onnellinen.
21-v tyttö opiskelee yliopistossa, asuu yksin, ei tietääkseni seurustele.
18-v tyttö valmistuu keväällä ammattiin ja suunnittelee hakevansa ammattikorkeaan, asuu vielä kotona, seurusteli puolisen vuotta mutta erosi juuri äskettäin.
Hyvin tuntuu menevän kaikilla kolmella. Vaikka oma nuoruuteni oli kamalaa ja olen koko elämäni ollut syrjitty tai kiusattu, olen saanut mieheni kanssa kasvatettua tasapainoisia ja ihmisten kanssa hyvin toimeen tulevia ihmisiä. Kaksi lastamme opiskelevat yliopistossa toisella paikkakunnalla ja nuorin on vielä kotona ja käy lukiota.
Linnassa...