Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isänä alkoholisti
19.02.2017 |
Olen 16-vuotias tyttö, joka on kurkkuaan myöten täynnä katselemaan isänsä jokapäiväistä juomista. Tällä kirjoituksella haluan vain avautua, etten enää jaksa tätä.
Isäni on käyttänyt alkoholia runsaasti niin kauan kuin muistan. Isäni on hyvin koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. En toskin käsitä, miten hän on jo selvinnyt useammista yt-neuvotteluista yms, sillä työpaikallaan hän käy ehkä kerran viikossa. Työpäivä alkaa noin klo 11 aikaan kotisohvalta ja päättyy iltapäivällä. Ilmeisesti hän kuitenkin hoitaa työnsä hyvin, kun häntä ei vielä olla potkittu pihalle. Työpäivän loputtua noin klo 16-17 aikaan hän suuntaa lähikapakkaan, josta yleensä noin klo 23 (sulkemisaika) suuntaa kotiin. Tällä aikaa äitini hoitaa kodin ja minut + sisareni. Äitini saa myös puolet vähemmän palkkaa, mutta kustantaa ainakin yhtä paljon/enemmän kuin isäni perheen menoihin. Äitini myös ostaa kaiken ruuan, jota perheessä syödään.
En ikinä uskalla kutsua kavereita kylään, sillä pelkään isän joko olevan kotona nukkumassa humalaansa tai hänen saapuvan kännissä kotiin. Hän saattaa ilmaantua kotiin humalassa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Vain paras ystäväni tietää isäni alkoholismista. On helpottavaa, kun pystyn edes jollekulle kertoa, miltä minusta tuntuu. Olen koko elämäni joutunut salailemaan isäni juomista kavereiltani, sillä se hävettää minua, vaikka se ei minun syyni olekaan.
Isäni osaa selvin päin olla hauska ja mukava, eivätkä kaverini, jotka pari kertaa isäni ovat tavanneet, voisi edes luultavasti aavistaa isäni olevan alkoholisti.
Lisäksi ollessaan humalassa isä alkaa herkästi haastaamaan riitaa. Kännissä isä kohtelee minua ja sisaruksiani epätasa-arvoisesti. Isäni käytännössä katsoen siis suosii minua, ja on aina epäreilu veljeäni kohtaan. Mitä vain veljeni tekee, on isällä siitä aina jotain valitettavaa. Minun ja veljeni välit eivät onneksi ole ainakaan vielä kärsineet ko asiasta. Silti tuntuu pahalta, kun minä saan vain kehuja ja veljeäni haukutaan.
Isäni ei ole ikinä kuitenkaan humalassa käyttäytynyt väkivaltaisesti, mutta on esimerkiksi tahallaan rikkonut veljeni omaisuutta.
Välillä toivoisin asuvani jo omillani, niin ei tarvitsisi katsoa sivusta jatkuvaa kännäystä. Minulla ei ole varaa vielä muuttaa omilleni.
Anteeksi pitkä ja sekava teksti
Kommentit (17)
Olen 17v ja mulla on myös vähän samanlainen tilanne. Isäni ei ole alkoholisti, kun ei juo viikolla vaan hoitaa työnsä ihan kunniallisesti, on ihan hyvässä keskiluokkaisessa työssä hänkin. Perjantaina kun tulee töistä kotiin, alkaa juominen, ja sitten vedetäänkin koko viikonloppu. Perjantaina iltamyöhällä kapakkaan, sulkemisaikaan kotiin ja aamulla uuteen nousuun. Isä on kännissä ihan uskomattoman ärsyttävä, vaikkei väkivaltainen olekaan. Äiti ei juo ollenkaan, ja aika usein he riitelevätkin isän alkoholinkäytöstä. En ymmärrä, mikseivät he voi vain suosiolla erota. Pienenä aina pelkäsin, kun isä lähti baariin, että sitten vanhemmat riitelevät taas. Jokainen ainoa juhlapyhä ja viikonloppu menee pilalle isän juomisen takia. En ole kertonut tästä kenellekään, kun tuntuu, ettei kukaan ymmärtäisi kun mitään fyysisesti vahingoittavaa ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut.
Mutta tsemppiä ja paljon, tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Kyllä se sitten siitä eikä kovin kauaa onneksi tarvitse enää kotona asua. Tiedetäänpähän sitten ainakin, miten alkoholia ei kannata käyttää, jos nyt jotain hyvää täytyy sanoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voit tehä lasun sinun kotitilanteesta. Soita kaupungin sosiaalipäivystykseen, niin he tulee puhumaan vanhempiesi kanssa. Voit päästä pois asumaan muualle.
Vähän kuin mun isä. Tosin mun isä ei käynyt töissä vaan työttömänä lorvi kotona. Kaljaa meni niin arkisin kuin viikonloppuisin. Se siitä kivasta viikonlopusta sitten...
Vierailija kirjoitti:
Olen 17v ja mulla on myös vähän samanlainen tilanne. Isäni ei ole alkoholisti, kun ei juo viikolla vaan hoitaa työnsä ihan kunniallisesti, on ihan hyvässä keskiluokkaisessa työssä hänkin. Perjantaina kun tulee töistä kotiin, alkaa juominen, ja sitten vedetäänkin koko viikonloppu. Perjantaina iltamyöhällä kapakkaan, sulkemisaikaan kotiin ja aamulla uuteen nousuun. Isä on kännissä ihan uskomattoman ärsyttävä, vaikkei väkivaltainen olekaan. Äiti ei juo ollenkaan, ja aika usein he riitelevätkin isän alkoholinkäytöstä. En ymmärrä, mikseivät he voi vain suosiolla erota. Pienenä aina pelkäsin, kun isä lähti baariin, että sitten vanhemmat riitelevät taas. Jokainen ainoa juhlapyhä ja viikonloppu menee pilalle isän juomisen takia. En ole kertonut tästä kenellekään, kun tuntuu, ettei kukaan ymmärtäisi kun mitään fyysisesti vahingoittavaa ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut.
Mutta tsemppiä ja paljon, tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Kyllä se sitten siitä eikä kovin kauaa onneksi tarvitse enää kotona asua. Tiedetäänpähän sitten ainakin, miten alkoholia ei kannata käyttää, jos nyt jotain hyvää täytyy sanoa...
Isäsi on alkoholisti.
Toivottavasti ap. hyvin moni palstalla liittoaan valittava "lasten vuoksi en halua erota" lukee aloituksesi. Itse olen 30v nainen ja edelleen katkera äidilleni, että pakoitti meidät lapset elämään alkoholisti perheen elämää.
Tsemppiä ja hyvää kevättä kaikesta huolimatta sulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ala-aste ikäisenä kun naapurin isommat pojat tulivat minua vastaan ja naureskellen sanoivat että isäsi on saanut tänään rahaa. Tuli vastaan äsken kaljat kainalossa.
Se tunne oli hirveää kun ajattelin kuinka kaikki tietävät isäni tykkäävän kaljasta ja känneistä.
Lopulta äitini otti eron kun isä lukitsi meidät ulos kotoa ja hakkasi äidin.
Sitä ennen ei ymmärtänyt lähteä. Onneksi otti meidät mukaansa.
Vierailija kirjoitti:
voit tehä lasun sinun kotitilanteesta. Soita kaupungin sosiaalipäivystykseen, niin he tulee puhumaan vanhempiesi kanssa. Voit päästä pois asumaan muualle.
Ei tuo tilanne sellaiselta kuulosta, että kannattaisi vaihtaa nuorisokotiin viiltelijöiden ja narkkien sekaan.
Ei humalassa oleminen 16-vuotiaan läsnä ollessa ole lastensuojelullinen asia. Henkinen väkivalta tietysti on, mutta tuollaiset "suosimiset" ovat arkipäivää vähän joka perheessä oli viinaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voit tehä lasun sinun kotitilanteesta. Soita kaupungin sosiaalipäivystykseen, niin he tulee puhumaan vanhempiesi kanssa. Voit päästä pois asumaan muualle.
Ei tuo tilanne sellaiselta kuulosta, että kannattaisi vaihtaa nuorisokotiin viiltelijöiden ja narkkien sekaan.
Ei humalassa oleminen 16-vuotiaan läsnä ollessa ole lastensuojelullinen asia. Henkinen väkivalta tietysti on, mutta tuollaiset "suosimiset" ovat arkipäivää vähän joka perheessä oli viinaa tai ei.
Sä et vissiin ole koskaan elänyt alkoholisti perheessä? Se on kokoaikaista jännitystä, miten se isä/äiti nyt käyttäytyy. Koskaan et voi viedä kavereita kotiin. Aina saat toivoa, ettei se nyt kännissä toikkaroi niin, että naapurit tai tutut näkee. Siitä saat tasan koulussa pilkkaa päällesi ym ym ym...
henkisesti todella raskasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voit tehä lasun sinun kotitilanteesta. Soita kaupungin sosiaalipäivystykseen, niin he tulee puhumaan vanhempiesi kanssa. Voit päästä pois asumaan muualle.
Ei tuo tilanne sellaiselta kuulosta, että kannattaisi vaihtaa nuorisokotiin viiltelijöiden ja narkkien sekaan.
Ei humalassa oleminen 16-vuotiaan läsnä ollessa ole lastensuojelullinen asia. Henkinen väkivalta tietysti on, mutta tuollaiset "suosimiset" ovat arkipäivää vähän joka perheessä oli viinaa tai ei.
kyllä se muuten vaan on. Etenkin kun on jokapäiväistä ja isän hoitamista, ja pienmpi sisaruskin kärsii ja kuulee juopon elämää. Lastensuojelu puutuu tuohon ja lapset otetaan huostaan, eli pääseevät sijaishoitoon. Tosin äitiä ehkä yritetään ensin saada lähtemään lasten kanssa, mutta jos ei suostu niiin lapset lähtee parempaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap. hyvin moni palstalla liittoaan valittava "lasten vuoksi en halua erota" lukee aloituksesi. Itse olen 30v nainen ja edelleen katkera äidilleni, että pakoitti meidät lapset elämään alkoholisti perheen elämää.
Tsemppiä ja hyvää kevättä kaikesta huolimatta sulle ap.
Minäkin olen katkera ja aikuinen olen nyt........
Mistä tiedät isäsi arkiaikataulun noin tarkasti? Olet klo 11.00 katsomassa, mitä isäsi tekee?
Etkö ole koulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koulussa, mutta saatan usein hypäreillä käydä kotona, kun koulu sijaitsee ihan kotini vieressä. Usein, jos ruokiksella käyn nopeasti kotona niin isä vasta heräilee
ap
Olen ollut samassa tilanteessa. Lisämausteen omaan tilanteeseeni teki se, että isäni oli juovuksissa todella väkivaltainen ja haastoi riitaa ihan mistä vain. Siis Ihan Mistä Vain, vaikka väärin halkaistusta halosta (tämä on todella tapahtunut). Hän harrasti metsästystä, joten meillä oli kotona myös aseita. Niitä aseita sitten kännipäissään saatettiin etsiä näytille ihan vain "painottamaan sanomaa".
Äitini oli käytännössä niin alistettu henkisesti ja fyysisesti, lisäksi ns. vanhan kansan ihmisiä, että joku ero ei tullut hänelle mieleenkään. Sanoi vain minulle joskus, että ei kannata koskaan mennä naimisiin eikä hankkia lapsia, se on hulluutta.
Pelkäsin joka ikinen joulu ja juhannus, koska silloin viina virtasi ekstrapaljon ja käytännössä odotin vain milloin syttyy taas uusi tappelu ja pilaa koko pyhän. Oma tilanteeni helpottui valitettavasti vasta, kun muutin kotoa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varoa, ettet itse sairastu alkoholismiin, ap. Se kun on geneettisestikin perinnöllistä.
Eipä voi oikein muuta sanoa, kuin tsemppiä ap! <3 Alkoholistiperheessä kasvaminen on todella raskasta monella tavalla. Epävarmuus, jatkuva varuillaolo, häpeä, riidat.... Onneksi tilanne ei ilmeisesti kohdallasi ole edennyt fyysiseen väkivaltaan ja isäsi on vielä jotenkin työkykyinen (ja selvinpäin edes ajoittain), mutta henkisesti tuo on silti todella kuormittavaa. Sitten se h*lvetti repeää jos työkyky menee, eikä alkoholistilla ole enää mitään pakollista syytä olla edes hetkeä selvinpäin tai mitään asiaa joka rytmittäisi arkipäiviä.... Mutta toivotaan että kohdallasi ei näin käy!
Itsekin olen kasvanut alkoholistiperheessä (meillä siihen liittyi myös fyysistä/henkistä väkivaltaa, juominen oli ihan jatkuvaa kun töistä tuli potkut, elämänhallinta täysin hukassa, paljon riitelyä/uhkailua...), mutta 80-/90-luvuilla jolloin lastensuojelu ei ollut näin edistynyttä kuin nykyisin. Neuvoisin sinua sinnittelemään vielä vuosi/pari (koeta keskittyä kouluun ja esim. harrastuksiin, jolloin saat muuta ajateltavaa ja tulevaisuutesi turvattua = opiskelupaikka), jonka jälkeen pääset muuttamaan omillesi. Mutta jos tilanne alkaa tuntua oikeasti sietämättömältä tai etenee vielä huonompaan suuntaan, mene puhumaan esim. koulun kuraattorille tai sossulle. Heillä on velvollisuus auttaa tällaisissa asioissa, eikä huostaanotto ole yleensä e ensimmäinen toimenpide vaan perhettä pyritään ensisijaisesti auttamaan avohoidon tukitoimien avulla.
Muista, että olet arvokas omana itsenäsi eikä isäsi juominen ole missään nimessä sinun syytäsi! Alkoholistia ei kukaan valitettavasti pysty parantamaan, vaan sen muutoksen pitää lähteä siitä ihmisestä itsestään.
Kiitos ihanista kommenteista ja tuesta!
Koulu sujuu onneksi hyvin ja minulla on myös aikaavievä urheiluharrastus, joten minulla on muuta mietittävää.
Alkoholistiperheessä kasvaminen tosiaan on erittäin henkisesti kuormittavaa ja välillä sitä vain toivoisi sitä omaa rauhaa...
Täysi-ikäisyyteen on onneksi enää reilu vuosi, heti kun raha-asiat ovat kunnossa olisi tarkoitus muuttaa yksin
ap
Alue: Aihe vapaa
Valitettavasti on niin, että eipä tuolle mitään voi. Äitisi ei ilmeisesti halua eroa.
Muista, että eivät kaverisi juuri välitä mitä isäsi tekee. Omasta näkökulmasta humalainen isä tuntuu paljon pahemmalta kuin heistä. Ei kuitenkaan örvellä kohtuuttomasti, käsitin.
Alkoholismi on niin yleinen sairaus Suomessa, että jokainen on sen kanssa ainakin välillisesti kosketuksissa. Eli unohda häpeä!