Katkaisin kaikkiin tuttuihin välit...

Tein sen tässä muutaman viime vuoden aikana.
Nyt olen vihdoin niin yksin ettei poismenoni voi aiheuttaa suurempaa surua kuin ydinperheelle.

Elin lähes 40 vuotta. Siihen mahtui paljon hyvääkin.
Aikuisena tunsin usein oloni ulkopuoliseksi ja masennus vaivasi pitkin matkaa. Nyt vihdoin sain sen kuriin, mutta tapahtui jotakin aivan kamalaa ja annoin itselleni luvan järjestellä loppuni.

Olen lukenut paljon rajatila kertomuksia. Kuolema ei enää pelota, vaan se ennemminkin kutsuu minua vahvemmin. Kaikki ikävä loppuu sitten kertaheitolla ja jos hyvä tuuri käy, saattaa päästä Jumalan luo rakkauden täyttämään onnelliseen paikkaan.

Tapasin elämässäni aivan ihania ihmisiä. Mutta tapasin myös paljon todella illeitä ihmisiä jotka satuttivat vaikka eivät edes tunteneet minua.

Epäpnnistuin elämässäni täysin siinä mikä oli minulle tärkeintä. Viimeiset vuodet olivat hyvin raskaita. Pahoittelen ettei minusta ollut enää ystäväksi ja keksin aina jonkun tekosyy sairauden tai muun miksi ei nähty. Lopulta ne yhteydenpidot hiipuivat.
Toivottavasti heillä kaikilla on hyvä pitkä elämä.

En tiedä miksi tänne avauduin. Joku tarve oli avautua bittiavaruuteen.

Ihanaa levättä kaikille tästä jäätävästä viestistä huolimatta.