Olenko ainoa joka liikuttuu katsoessaan abien riemua?
Se ilo ja riemu. Kaikki edessä! Elämän mahdollisuudet. Mitä alkaa opiskella. Siis kaikki hienot suuret asiat vasta edessä.
Kommentit (10)
Muistan sen elämänilon ja riemun, silloin autossa tuntui että koko maailma oli täynnä mahdollisuuksia.
Minä myös liikutun ja iloitsen nuorten elämänilosta.
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen elämänilon ja riemun, silloin autossa tuntui että koko maailma oli täynnä mahdollisuuksia.
Minä myös liikutun ja iloitsen nuorten elämänilosta.
Just tämä! Toivon heille kaikkea hyvää. Sitä, että unelmat toteutuisivat. Tuo riemu, sen kun saisi purkkiin, josta ammentaa myöhemmin elämän varrella. Muistan sen tunteen siellä rekan kyydissä. Oli hienoa!
ap
Et ole ainoa <3 Itse en koskaan päässyt lukioon ja elämä on mennyt muutenkin alamäkeä, mutta poika hakee nyt keväällä lukioon ja toivon todella että pääsee sisään. On ihanaa katsoa nuoria, joilla on kaikki vielä edessä ja joka ovi auki =)
Vierailija kirjoitti:
Jep. Viimeiset hyvät hetket elämässä. Siitä alkaa sitten menemään alamäkeä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta
Samaa mieltä :l
Mä kanssa liikutuin kyyneliin. :')
Kyllähän nuorten naisten kirkaisut kuulostavat ihan kivoilta. Muutahan sieltä ei mahdu edes kuulumaan.
Mulle penkkaripäivä oli yhtä pakkopullaa, enkä siten koe minkäänlaista kaipuuta katsellessani abeja. Lähinnä vain ajattelen, että turhaan juhlivat, kun ei sillä ylioppilastutkinnolla vielä pitkälle pääse. Olen paljon onnellisempi nyt yliopistossa kuin lukiossa.
Et ole ainoa, minäkin liikutun kyyneliin abien riemusta ja myöhemmin myös ylioppilasjuhlista.
Herranjestas että sitä oli onnellinen ja naiivi ja innoissaan silloin!
Kyllä tässä nykyäänkin onneksi hyvin pyyhkii mutta oli se nuoruuden riemu ja auvoinen tietämättömyys aivan upea olotila. Muistan jo kuinka vuosi omien ylioppilasjuhlien jälkeen katselin hieman katkerana seuraavan ikäluokan lakitusta sillä kotoa pois muuttamisen vaikeus, ero lukioajan suhteesta ja päätyminen kakkosvaihto-kaupunkiin opiskelemaan ja kesätyötilanteen takia joutuminen kesäksi asumaan taas takaisin vanhempien luo olivat jotenkin murskanneet sen innon.
Jep. Viimeiset hyvät hetket elämässä. Siitä alkaa sitten menemään alamäkeä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta