Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olenko ainoa joka liikuttuu katsoessaan abien riemua?

Vierailija
16.02.2017 |

Se ilo ja riemu. Kaikki edessä! Elämän mahdollisuudet. Mitä alkaa opiskella. Siis kaikki hienot suuret asiat vasta edessä.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jep. Viimeiset hyvät hetket elämässä. Siitä alkaa sitten menemään alamäkeä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta

Vierailija
2/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan sen elämänilon ja riemun, silloin autossa tuntui että koko maailma oli täynnä mahdollisuuksia.

Minä myös liikutun ja iloitsen nuorten elämänilosta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen elämänilon ja riemun, silloin autossa tuntui että koko maailma oli täynnä mahdollisuuksia.

Minä myös liikutun ja iloitsen nuorten elämänilosta. 

Just tämä! Toivon heille kaikkea hyvää. Sitä, että unelmat toteutuisivat. Tuo riemu, sen kun saisi purkkiin, josta ammentaa myöhemmin elämän varrella. Muistan sen tunteen siellä rekan kyydissä. Oli hienoa!

ap

Vierailija
4/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole ainoa <3 Itse en koskaan päässyt lukioon ja elämä on mennyt muutenkin alamäkeä, mutta poika hakee nyt keväällä lukioon ja toivon todella että pääsee sisään. On ihanaa katsoa nuoria, joilla on kaikki vielä edessä ja joka ovi auki =)

Vierailija
5/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä myös yksi liikuttuja :-).

6/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jep. Viimeiset hyvät hetket elämässä. Siitä alkaa sitten menemään alamäkeä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta

Samaa mieltä :l

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä kanssa liikutuin kyyneliin. :')

Vierailija
8/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllähän nuorten naisten kirkaisut kuulostavat ihan kivoilta. Muutahan sieltä ei mahdu edes kuulumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle penkkaripäivä oli yhtä pakkopullaa, enkä siten koe minkäänlaista kaipuuta katsellessani abeja. Lähinnä vain ajattelen, että turhaan juhlivat, kun ei sillä ylioppilastutkinnolla vielä pitkälle pääse. Olen paljon onnellisempi nyt yliopistossa kuin lukiossa.

Vierailija
10/10 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole ainoa, minäkin liikutun kyyneliin abien riemusta ja myöhemmin myös ylioppilasjuhlista.

Herranjestas että sitä oli onnellinen ja naiivi ja innoissaan silloin!

Kyllä tässä nykyäänkin onneksi hyvin pyyhkii mutta oli se nuoruuden riemu ja auvoinen tietämättömyys aivan upea olotila. Muistan jo kuinka vuosi omien ylioppilasjuhlien jälkeen katselin hieman katkerana seuraavan ikäluokan lakitusta sillä kotoa pois muuttamisen vaikeus, ero lukioajan suhteesta ja päätyminen kakkosvaihto-kaupunkiin opiskelemaan ja kesätyötilanteen takia joutuminen kesäksi asumaan taas takaisin vanhempien luo olivat jotenkin murskanneet sen innon.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä yksi