Lue keskustelun säännöt.
Mitä tuntemuksia sinussa herätti ystävänpäivä?
15.02.2017 |
Itse koin sen jotenkin surullisena, päälleliimatuna. Onhan mulla lapsuudenystäviä, joita nykyään harvakseltaan näkee. Uudella paikkakunnalla en ole oikein löytänyt paikkaani, enkä sydänystäviä. Jotenkin surullinen olo oli koko eilisen päivän, kun pohdin etten oikein enää edes tiedä mitä ystävyys on, mille se tuntuu, ketä uskaltaa ystäväksi kutsua. Mies toi illalla kukkia ja lapset halailivat, joten en ihan yksinkään ollut, mutta loppujen lopuksi koko ystävänpäivästä jäi valju ja tyhjä olotila.
Kommentit (19)
En laittanut yhdellekään ystävälle ystävänpäiväonnitteluja tai muistanut muutenkaan, koska minusta kyseessä ei ole ystävänpäivä vaan Valentine's Day. Päivä, jolloin muistetaan rakastettua. Ja niin myös tein ja hän muisti minua. Tosi positiivinen muisto jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minkäänlaisia. Muistin vasta kun lapsen koulupalaverissa opettaja mainitsi ohimennen ystävänpäivästä ja sitten taas unohdin sen.
Olisi varmaan syytä ahdistua ja olla surumielinen, koska mulla ei ole yhtään ystävää eikä edes kaveria joiden kanssa viettää aikaa. Oi tätä tunnevammaisen onnea :-)
Sääliä kaikkia suomalaisia kohtaan, joita on näin viilattu linssiin.
Ei mitään. Ystäviä minulla on, mutta ei juhlistettu ystävyyttämme mitenkään, viikonloppuisin sitten nautitaan toistemme seurasta ilman turhia hössötyksiä.
Ihan jees. Sain suklaata ja viestittelin ystävien kanssa. Ei paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ny kummempia. Aamusta oli mies laittanut kunnon "hotelliaamiaiset" pöytään, työmatkalla sain sydänilmapallon ja kotona odotti vielä ruusut. Annoin miehelle lahjaksi vähän parempaa laatua olevan villahuivin, joka tuli tarpeeseen ja hän ilahtui siitä kovasti.
Perus päivä kivalla lisällä :)
Ei yhtään mitään. Nuorempana se oli kiva juttu. Ostin sydänjuttuja poikaystävälle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloa. Minulla on ihania ystäviä juuri sopiva määrä. Toisaalta oli hieman kaihoisa fiilis ajatellessani niitä ystävyyksiä, jotka ovat lopahtaneet tai tilapäisesti tauolla elämäntilanteiden muuttumisen vuoksi. Onneksi en kuitenkaan ole riidoissa kenenkään kanssa.
Ei mitään, en vietä ystävänpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylsinäisyyden tunne vain voimistuu ystävänpäivänä
Ystävänpäivä oli aivan järjettömän masentava,sillä miesystäväni kuoli kolme kuukautta sitten.Vietin päivän muistellen lämmöllä menneitä,yhteisiä ystävänpäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jäänyt mitään käteen paitsi taas yksi syy lisää tunnekuolla lopullisesti
Väsynyt fiilis jäi. Heräsin kuudelta aamulla kouluun. Sieltä menin suoraan töihin ja kävellessäni töistä kotiin yhdeltätoista illalla meinasin nukahtaa pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietettiin tosi hauska ilta miehen kanssa että hyvä tuntemus jäi.
Eipä juuri erikoisempi. Äiti ja eräs nuorisotyöntekijä toivottivat hyvää ystävänpäivää, itse toivotin siskolle (ja hän myös takaisin). Ei mulla juuri ystäviä ole eikä kumppania, mutta joitakin etäisempiä kavereita löytyy. En koe olevani yksinäinen. Viihdyn omissa oloissani
Ystävä feidasi edellisenä iltana. Olin suunnitellut meille ohjelmaa ystävänpäivälle.
Tuntuu olevan hirvee stressipäivä ihmisille. On jumalattomia odotuksia kumppanilta tai kavereilta ja kun ei mitään huomiota tule, niin saa kiukutella ja napista.
Hemmetin teennäinen kekkeri. Etenkin kun sen posti vänkäksi Suomessa ystävänpäiväksi. Sitten jengi katselee ohjelmia maailmalta ja kettuuntuvat, kun puoliso ei huomaa tehdä mitään romanttista.
Kouluissa jaellaan kortteja, eikä kaikki sitten saa, niin siitähän tulee pahamieli.
Suomessa haudan vakava päivä. Nyt hurttiahuumoria ja hurlemia! Relatkaa.
Surullinen, yksinäinen.
Facebook oli täynnä uusia parisuhdestatuksia, parien kuvia, ystävysten kuvia, ja muuta.
Rehellisesti, meinasin purskahtaa katkeraan itkuun.
Peruskoulussakaan en koskaan saanut yhtäkään korttia, en koskaan. Olipa mikä tahansa "pyhä", aina sama.
Ei mitään. Turha päivä.