Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen väärällä alalla, ja haluan tehdä jotain aivan muuta. Muita?
15.02.2017 |
Onko täällä ketään, joka ei todellakaan opiskele unelma-alaansa, tai joka on päätynyt täysin "väärälle" alalle? Ja kuitenkin haluaisi vielä päästä opiskelemaan unelma-alaansa? Tai kenties niitä, jotka ovat mutkien kautta päässeet sitten omalle alalle?
Ap pohdiskelee ja kaipailee vertaistukea/sieluntovereita. Tilanne on siis se että opiskelen hyvään ammattiin X hyvässä yliopistossa. Opiskelu on ollut mukavaa ja tykkään, olen menestynyt, minulla on paljon potentiaalia ja hyvä tulevaisuus nykyisellä alallani. Opintoja on jäljellä tämän lukuvuoden jälkeen vielä 2 vuotta. Ongelma on vain se, että tämä ei ole minun intohimoni. Oikea intohimoni on ala Y, joka puhuttelee minua ja joka on ollut aina unelmani. Asia jäytää ja vaivaa joka päivä.
En hakenut aikoinaan unelma-alalleni, koska sukulaiseni ja vanhempani painostivat minua yliopistoon. Unelma-alani on ns. "alemmin arvostettu" (ainakin jos vanhemmiltani kysytään) verrattuna siihen mitä opiskelen nyt. Suvussamme on aina ollut todella kovat paineet menestyä. Löytyy lääkäriä, juristia, ties mitä. Itselleni akateemisuudella ei ole merkitystä. Tiedän, että olisin kova pettymys vanhemmilleni, jos yhtäkkiä jättäisin yliopiston kesken ja seuraisin unelmiani.
Tuntuu, etten oikein uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta ja hakea unelmakouluuni. Ihan senkin takia, että olen niin hyvin menestynyt nykyisellä alallani, saanut upean mahdollisuuden ja työpaikan jo ennen valmistumista, että tuntuu kuin vetäisin kaiken raatamani työn wc-pöntöstä alas. Edessäni olisi suuri elämänmuutos ja ulkomaille muutto, jos päättäisin jahdata unelmaani. Lisäksi kotoa tuleva paine on niin kova, että vanhempani luultavasti saisivat sydäninfarktin jos tekisin tämän. Tiedän, että valinta on minun, ja siihen olenkin herännyt viime kuukausina...
En tiedä, mitä hain tällä kirjoituksellani. Ehkä rohkaisua? Onko täällä ketään, kuka on jättänyt lupaavan uran ja lähtenyt jahtaamaan unelmiaan täysin toiselle alalle? Kokemuksia kaipailisin.
N23
Kommentit (22)
Eiköhän ne vanhemmatkin siihen sopeudu. Elät itsellesi,et vanhemmillesi.
T. Akateemikkosuvusta tuleva amis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin paskaselta alalta unelmieni alalle, toki se vaati melkoisia ponnisteluja ja olin alkuun epävarma mitä muut siitä tuumaisivat. Mutta mitä helvettiä niillä muiden mietteillä on lopulta väliä. Olen nyt tuhat kertaa onnellisempi kuin vielä muutama vuosi sitten tällä "varmasti työllistävällä" mutta itseäni kiinnostamattomalla alalla puurtaessani.
ELI: Tavoittele sitä unelmaasi!
N27
Entä kompromissi? Valmistu yliopistosta, lähde sitten tekemään tuota toista tutkintoa jos vielä mieli tekee? Noin voit myös ehkä paremmin rahoittaa opintojasi, ne vanhemmat kun voi laittaa rahahanat kiinni jos eivät suunnitelmistasi pidä. Ja tuo y ala ei välttämättä ole hyvin työllistävä, siitä et puhu mitään? Jos ei onnistu on yksi juttu joka tuo leivän pöytään, niitä haaveita voi toteuttaa myös vapaa-ajalla/tuon x ammatin rahoituksella.
Mä olen väärällä, itseäni ei-kiinnostavalla, alalla, mutta mulla ei ole mitään muutakaan alla jolle haluaisin. Siksi tämän alan valitsinkin, kun mikään ei kiinnostanut yhtään, ja it-alalla vaikutti olevan kuitenkin töitä ja hyvät palkat. Ja ei ole työtöntä päivää tosiaan tarvinnut nähdä, ja palkka on erittäin hyvä.
En siis kadu valintaani ollenkaan, koska tosiaan: minua ei kiinnosta mikään muukaan ammatti yhtään enempää, ei siis mikään realistinen ammatti. Toki minä vaikka joku rikas superjulkkis olisin mieluummin kuin koodari tai vastaavaa, mutta sellaiseksi harva pääsee ja toisaalta: enpä ole ikinä edes pyrkinyt sellaiseen.
Ap:n tapaus on kyllä erilainen kun kerran on toinen ammatti joka kiinnostaisi. Minä kyllä tuossa tilanteessa taitaisin vaihtaa opintoja, ainakin jos se haaveammatti on myös työllistävä (jos ei ole todennäköisesit työllistävä, sitten jättäisin haaveilun tasolle).
Täällä sama. Tuleva di ja ei kiinnosta enää pätkääkään opiskelu. Joskus halusin tätä aivan mahdottomasti, mutta opiskelukaverit ja selkään puukotus ovat muuttaneet täydellisesti mielipiteeni. Oma nykyinen unelma tarkoittaisi amikseen lähtöä (tai lukea ja pyrkiä lääkiksen kautta silmälääkäriksi, joka on vielä kovempi unelma), mutta alan vaihto on tehty niin vaikeaksi nykyään.. saa nähdä mille tässä alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet sitä mikä kiinnostaa. Minulla vähän samankaltainen tilanne. Kaikki sanoivat, että "olet fiksu, mene sinne ehdottomasti, kun olet hyvä matikassa ja fysiikassa." Tarpeeksi tuota kuunneltuani hain ja pääsin heittämällä sisään yhteen Suomen parhaista korkeakouluista. Ala kiinnosti minua ensimmäiset 4 vuotta, mutta sitten aloin tajuta, että ei tämä välttämättä ole sitä, mitä haluaisin oikeasti tehdä. Olen kuitenkin oppinut paljon ja ei aika ole hukkaan mennyt. Ei siltikään olisi pitänyt antaa muiden johdatella valintaani aikoinaan niin paljon. Olen nyt sellaisessa tilanteessa, että toisaalta tekisi mieli jatkaa alalla, mutta toisaalta taas haluaisin jotain muuta. Välillä tulee onnen hetkiä ja oikeasti tykkään asiasta mitä teen. Välillä taas ei kiinnosta laisinkaan. Kurjaa olisi, jos ei oikeaa intohimoa tekemiseen löytyisi enää. Tsemppiä aloittajalle!
M25
Mä opiskelisin nykyisen tutkinnon loppuun ja yrittäisin sivussa edistää unelma-alaani. Esim. ammattikoluun voi kyllä hakea, vaikka opiskelupaikka onkin jo olemassa yliopistossa. Tai voit alkaa treenata jo pääsykokeisiin tai yrittää saada vaikka unelma-alaa liippaavaa työkokemusta. Entä lopputyösi/gradusi? Voisiko sen aihe olla jokin näiden alojen välimaastosta?
Kannattaa tavoitella unelmaa, jos sellainen on. Monia ahdistaa sekin, että ei ole mitään yhtä tiettyä johtotähteä elämässä. Tai aika harvalle varmaan loppujen lopuksi mitään suurta kutsumusta tulee. Mutta kaikkea ei tarvitse rysäyttää kerralla uusiksi, vaan voit edetä pikkuhiljaa tunnustellen. Muista, että unelmatyössäkin arki on arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ollut vastaava tilanne. Kehottaisin miettimään asiaa kaikilta kanteilta. Sydäntä ja halua kannattaa kuunnella, varsinkin jos on nuori ja perheetön. Sinulla on vielä hyvin aikaa toteuttaa ja tehdä omia valintoja. Jopa palata takaisin, jos rahkeet eivät riitäkään. Mieti itseäsi kymmenen vuoden päästä. Missä silloin haluaisit olla? Mieti myös sitä, että tilanteessa, jossa sinulla mahdollisesti joskus on perhettä ja lapsia, et voi enää lähteä samalla tavalla toteuttamaan omia haaveitasi. Silloin jonkun täytyy olla se, joka käy työssä ja maksaa laskut, tuo lapsille ruoan pöytään. Harvemmin lapsiperheaikana edes on voimia aloittaa vaikkapa opintoja töiden ohella.
Itse valitsin opintojen loppuun saattamisen. Valmistuin ja nyt olen työssä, jossa en viihdy. Uusien opintojen aloittaminen on ylivoimainen haaste pienten lasten takia, kaikki aika menee töissä käymiseen ja kodin arjen pyörittämiseen. Toisaalta sain hyvän tutkinnon vuoksi töitä, joissa palkka on hyvä. Välillä toivon, että ehkä joskus, kun lapset ovat isompia...mutta kuinka realistista on ainakaan isomman tutkinnon tekeminen enää myöhemmällä iällä? Voimia päätökseesi!
Hallitus on tehnyt opiskelualan vaihdosta helvettiä ensikertalaisuuden myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee se! Miksi ihmeessä aikuisen ihmisen pitää miellyttää vanhempiaan??? Jos sinulla on siaruksia, jotka ovat tehneet kuten vanhemmat toivovat, niin vielä suuremmalla syyllä yksi voi tehdä poikkeuksen!
Mä tekisin tuon nykyisen polun valmiiksi.
Mutta voisitko kertoa mitä nämä alat ovat?
On aika eri juttu vaihtaa nykyinen puoliksi suoritettu lääkis ja lähteä tavoittelemaan sitä aina haaveena ollutta laulajanuraa Los Angelesiin VS. vaihtaa aineenopettajaksi opiskelu vaikka sairaanhoitajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ollut vastaava tilanne. Kehottaisin miettimään asiaa kaikilta kanteilta. Sydäntä ja halua kannattaa kuunnella, varsinkin jos on nuori ja perheetön. Sinulla on vielä hyvin aikaa toteuttaa ja tehdä omia valintoja. Jopa palata takaisin, jos rahkeet eivät riitäkään. Mieti itseäsi kymmenen vuoden päästä. Missä silloin haluaisit olla? Mieti myös sitä, että tilanteessa, jossa sinulla mahdollisesti joskus on perhettä ja lapsia, et voi enää lähteä samalla tavalla toteuttamaan omia haaveitasi. Silloin jonkun täytyy olla se, joka käy työssä ja maksaa laskut, tuo lapsille ruoan pöytään. Harvemmin lapsiperheaikana edes on voimia aloittaa vaikkapa opintoja töiden ohella.
Itse valitsin opintojen loppuun saattamisen. Valmistuin ja nyt olen työssä, jossa en viihdy. Uusien opintojen aloittaminen on ylivoimainen haaste pienten lasten takia, kaikki aika menee töissä käymiseen ja kodin arjen pyörittämiseen. Toisaalta sain hyvän tutkinnon vuoksi töitä, joissa palkka on hyvä. Välillä toivon, että ehkä joskus, kun lapset ovat isompia...mutta kuinka realistista on ainakaan isomman tutkinnon tekeminen enää myöhemmällä iällä? Voimia päätökseesi!
En oikein osaa samaistua tekstiisi. Nykyään on todella yleistä joko a.tehdä ne lapset kesken opintojen tai b.vaihtaa alaa vaikka perhettä olisikin. Äkkiseltään tulee mieleen 4 alanvaihtajaa lähipiiristä,kaikilla lapsia. Tietenkään täysipäiväinen työssäkäynti ei monilla onnistu opiskellessa eli rahasta täytyy tinkiä.
Ihana kun olette vastailleet :) Olen myös pohtinut tuota perheasiaa. En ole varma, haluanko tulevaisuudessa lapsia tai perhettä ylipäätään, ja vaikeahan se on tässä vaiheessa vielä sanoa. Tämä unelma-ammattini pitää sisällään todella paljon matkustelua, joten ihan senkin takia tämä mietityttää. Sydän vaan kovasti vetää sinne, on pienestä asti vetänyt. Isäni tuki minua tämän alan suhteen mutta erityisesti äiti ja muu suku ovat todella paljon tätä vastaan...
Tämä unelma-alani ei siis ole mikään mahdoton laulajan ura Los Angelesissa, vaan ihan oikeasti saavutettavissa oleva, työllistävä ala. En halua kertoa tarkemmin tunnistamisvaaran takia eikä sillä oikeastaan ole merkitystäkään tässä tapauksessa.
Kiitos todella paljon rohkaisevista viesteistä tässä ketjussa! Kyllä se niin taitaa olla, ettei kannata jättää asioita tekemättä, koska joku muu sanoo niin. Lukisin mielelläni myös lisää kokemuksia :) AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko yliopisto-opintoja tarvittaessa jatkaa myöhemmin, jos nyt vaihdat alaa?
Olen lähäri vanhuspuolella. Inhoan työtäni .Joka päivä inhoan työhönmenoa, koska ei ole tarpeeksi henkilökuntaa sekä aina joku henkilökunnasta soittaa olevansa sairaana. Sijaisia ei saa palkata, koska täytyy säästää. Kukaan ei tule, vaikka voisi, koska huono työpaikka ja huono työ-yhteisö. Sijaisia/Keikkalaisia kohdellaan kuin orjia. Ei neuvota, opasteta.
Jokapäiväinen kiire ja hosuminen, koskaan ei ehdi mitään tehdä kunnolla, kaikki jää puolitiehen. Vanhukset hoidetaan miten sattuu, pää-asia on saada voittoa firman johtajille.
Kuuntele sydäntäsi! Minä en kuunnellut vaikka tunsin opiskelevani väärää alaa. Nyt ikää kohta 40, lapset ja asuntolaina. Alanvaihto nyt tuntuu liian vaikealta.
Olet niin nuori vielä ja koulua niin vähän jäljellä, joten käy ehdottomasti tuo koulu loppuun ja lähde sitten jahtaamaan unelmaasi. On ainakin joku tutkinto sitten, etkä heitä menneitä vuosia hukkaan.
T. N23, joka opiskelee sitä mitä ei halua, koska ei ole vieläkään päässyt siihen kouluun, johon haluaa.
Itsellä yksi turha korkeakoulututkinto taskussa, ja paloa olisi lähteä nykyisestä hanttihommasta suorittamaan uutta, loppuelämän työllistävää korkeakoulututkintoa. Mutta rahoitus on ihan auki, ja voi olla että joudun jäämään tähän työhön yksinkertaisesti sen takia, että ei ole taloudellista mahdollisuutta opiskeluun.
Ahdistaa aika tosi paljon :(
Opiskelu korkeakoulussa pitäisi ehdottomasti tulla maksulliseksi. Alettaisiin vähän tarkemmin miettimään mitä haluaa isona tehdä ja opetuksen laatu paranisi.
Alue: Aihe vapaa
Elä omaa elämääsi, älä vanhempien ja sukulaisten. Vaihda alaa, kadut muuten myöhemmin