Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ostaa aina lahjaksi...
14.02.2017 |
...sydänkoruja?
Kai ne on sitten ajatuksena söpöjä ja sopii tähän päivän teemaan aina niin hyvin. Mutta vielä yli kolmekymppisellekin? Tästä on käyty jopa keskusteluja että sydänjutut ja postin tiskillä myytävät korut ei ehkä ole ihan minun tyylisiä, mutta silti, silloin todella harvoin kun koruja saan, on ne aina sydänteemalla. Tämä oli jo kolmas sydänkaulakoru, sen enempää koruja en ole näiden +10 vuosien aikana tainnut saadakaan. Ne sydänsuklaat ja kukat on ihan jees, harmittaa vaan kun toimen tuhlaa rihkamaan rahojaan ja tulee turhaa kaapintäytettä. En oikein osaa valehdellakaan kun kysyy varmaan illan aikana oliko koru kiva mutta en halua olla kiittämätönkään (vaikka olenkin, sen tiedostan kyllä). Viimeksi kun sain ystävänpäivälahjan (joo, sydänkaulakorun silloinkin) sanoin joskus myöhemmin ettei ne oikein ole mun juttu ja sen jälkeen kului ainakin 6 vuotta että nyt sitten uskaltautui ostamaan uudestaan lahjan. Mitä vastata?
Kommentit (22)
Miksi naiset ei osta miehelle mitään vaikka ovat muka niin romanttisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ei osta miehelle mitään vaikka ovat muka niin romanttisia?
Psst, ne säästää nekin fyffet itselleen ;)
Ei pidä paikkaansa. Itse en osta lahjaksi mitään.
Odotit kalliita helyjä,tulikin normihintaista. Nyt on pettymys kova.
Mitä sinä ostit ja olet ostanut näille?
En nyt sanoisi, että miehet vaan paremminkin sun mies. Omalta mieheltäni en ole koskaan sydänkorua saanut enkä muista, että kukaan tuttavapiirissäkään olisi mieheltään sydänriipusta saanut sitten teinivuosien, lapsilta kylläkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävänpäivä ei ole naislapsien lahjomispäivä.
Ja ei, en osta koskaan naisille mitään lahjoja, ette ole niitä millään muotoa ansainneet.
Ole tyytyväinen. Minä saan joulu-, ystävänpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi 4 litran kanisterin pissapoikanestettä. Aina. Vaimo varmaan saa sitä jostain halvalla ja sitten "ilahduttaa" minua käytännöllisellä lahjalla. Vähän sama kuin ostaisin vaimolle 1 litran astianpesunestettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kiitos kysymästä, väänsin eilen 4h kakkua tälle päivälle vaikkei nyt varsinaisesti vain hänelle olekaan :)
Mun mielestä olisi kohtuullista jos itse ostan isänpäivänä, syntymäpäivänä ja jouluna lahjat hänelle voisi minuakin muistaa. En koe olevani erityisen romanttinen. Enkä pettynytkään. Huvittaa vaan kun olen sanonut muistaakseni pari kk sitten sika suoraan että ei sydänkoruja eikä tilpehööriä ja hän sitten rohkaistuu ostamaan pitkästä aikaa jotain ja osti sitten sydäntilpehööriä.
Onko täällä joku aikuinen joka tykkää sydänkoruista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään sydänkoruista, saa ostaa jatkossakin <3
Voi piru kun te naiset ootte nirsoja ja lellittyjä! Olisitte kiitollisia siitä että teillä ON mies joka ostaa teille lahjoja. Monilla ei ole edes sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydänkoruja tuli saatua teininä, mutta ei kyllä enää nyt kun ikä lähentelee kolmeakymppiä.
Olen kohta viisikymppinen ja tykkään sydänkoruista. Vaikka eivät tyyliltään olisi mieluisia niin ajatus ja tunne se symbolisoi, lämmittää mieltä. Ylpeänä käytän sydänkorua, josta voin sanoa sen saaneeni mieheltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen saanut sydänkorun mieheltä lahjaksi eikä se ollut mikään halppis koru tai näytä yhtään lapselliselta. Jos neitiä ei miellytä niin voit mainita hienovaraisesti asiasta ennen kuin tulee taas sydänkoru lahjaksi, muista kumminkin että ajatus on aina tärkein:)
Minä ostaisin ap:lle kaalimadon. Rentoutuisit takakireä.
Siks koska on pakko ostaa jotain ja tuo tulee ekana mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen. Minä saan joulu-, ystävänpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi 4 litran kanisterin pissapoikanestettä. Aina. Vaimo varmaan saa sitä jostain halvalla ja sitten "ilahduttaa" minua käytännöllisellä lahjalla. Vähän sama kuin ostaisin vaimolle 1 litran astianpesunestettä.
Panee motonetin myyjää...
Mä taisin kahtena ekana seurusteluvuotena saada useamman sydänkorun, mutta sanoin suoraan, että älä osta näitä varsinkaan kun opiskelijabudjetilla ei oo varaa ostaa muita kuin lapsille sopivia koruja :D (Tosin ekan vuoden joululahja on mulle äärimmäisen rakas sydänkoru, vaikka onkin "vain" hopeaa ja edullinen koru. Ja tokana vuotena saadut sydänkorvikset on ihanat myös!) Ne epäsopivat olen sitten luvan kanssa antanut eteenpäin. Myöhemmin kun opiskelijabudjetista päästiin eroon oon saanut Kalevala korun Talon sydämen. Ei sekään mikään superkallis, mutta toivoin sitä.
Kukkien kanssa sanoin myös melko selkeästi, että älä ny mitään risuja osta. Mä en piittaa kukista. Ja eipä sen jälkeen niitä ole tullutkaan. :D
Meillä parisuhde on onneksi kestänyt nuo suoraan puhumiset. Nykyään mies tietää, että arvostan sitä, että hän valitsee korun minulle itse ja jos se ei ole mieleinen niin käydään se yhdessä vaihtamassa. Näin kävi mm. timanttikorviksille, jotka sain joululahjaksi. Ymmärrän toki, että jotkut miehet varmasti pahoittaisivat mielensä jos suoraan ilmoittaa, että paska lahja. Eli älkää ottako musta mallia ellette oo varma, että mies kestää sen. :D
Siis olet sanonut suoraan, ettet pidä sydänkoruista ja saat sydänkorun. Kuka sanoikaan, että ajatus on tärkein, mies ei tunnu ajatelleen mitään. Kysy, miksi osti juuri tuon lahjan. Ja tuu kertomaan tänne, mua kiinnostaa perustelut tähän ihan oikeasti!
Vihjeenä voin mainita, että monilla huoltsikoilla on kivoja edullisia pikkuhelyjä, jos aikoo naisensa yllättää!