Miksi monen homon/lesbon...
...On pitänyt "etsiä" seksuaalista suuntautumistaan? Itse olen heteronainen, ja ei ole koskaan tarvinnut etsiä yhtään mitään. Oon vaan ollut. Ihmetyttää.
Kommentit (12)
Minäkään mitään ole etsinyt ja olen homoseksuaali.
Veikkaanpa, että vaikka keski-ikäiset seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat "tajunneet" oman suuntautumisensa aikakautena, jolloin ei ollut varauksettoman ok olla mitään muuta kuin hetero. Asiaa piti miettiä, pohdiskella ja etsiä, kokeilla että tykkäänkö nyt tytöistä vai pojista.
Kyllä tänäkin päivänä oletus on, että kiinnostutaan vastakkaisesta sukupuolesta. Ihmetyttää ihmisten näköalattomuus.
No on varmaan halunnut varmuutta ettei ihan oikeasti ole kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, ettei ole vaikka bi.
Mistä ap tuollaisen käsityksen on kehittänyt? Itse tiesin oman suuntautumiseni jo ala-asteella, mitään tarvinnut etsiä. Ja olen siis ihan umpilesbo.
Heterot on niin pervoja että ne vetelee kaikkia pers...!! ;DD
No esim tää vuoden homo 16v vielä kun oli 15v, tubetti, että hän ei ole homo. Ja tätä on puolusteltu sillä että tuon ikäiset vielä hakevat omaa seksuaalisuuttaan. Ja siis nimenomaan tänä päivänä..
No minun on pitänyt "etsiä" lesbouttani, koska kasvaessani pikkukaupungissa kahdeksankymmentäluvulla minulle toitotettiin, että naiset pitävät miehistä, piste, ja kilttinä tyttönä en osannut kyseenalaistaa sitä, ajattelin vain olevani jotenkin liian romanttinen, haaveilen mahdottomista, kun yksikään mies ei koskaan kolahtanut - ja samaan aikaan minulla oli hyvin intensiivisiä (jälkikäteen katsottuna hyvin romanttisia ja ajoittain jopa eroottisesti latautuneita) ystävyyssuhteita naisten kanssa.
Sillä pidänhän minä miehistä, meni vain aikaa ymmärtää, etten ollutkaan frigidi ja kykenemätön rakastumaan, kun miehet olivat ihan mukavia mutteivät koskaan mitään sen enempää.
Ihmiset ovat erilaisia, eikä minunkaan olisi tarvinnut "etsiä" seksuaalisuuttani yli kolmekymppiseksi asti, jos minulle olisi pikkutytöstä asti kerrottu, että on ok rakastua naisiin eikä lesbot ole jotain rujoja mörköjä joita näki vain usalaisissa komediasarjoissa tai thrillerien psykopaatteina. Sinä olet nähnyt pienestä pitäen, että heterosuhteet ovat yhteiskunnan normi, ei ole mikään ihme, ettei sinun ollut vaikea hyväksyä omaa heterouttasi, kun se oli juuri sitä, mitä sinulta odotettiin ja mitä sinulle opetettiin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap tuollaisen käsityksen on kehittänyt? Itse tiesin oman suuntautumiseni jo ala-asteella, mitään tarvinnut etsiä. Ja olen siis ihan umpilesbo.
Ap sanoi että monet. Ei siis kaikki. Sun ei ole tarvinnut etsiä. Hyvä.
Varmaan juuri siksi, kun oletusarvoisesti "pitäisi" olla hetero, joten kun tuntemukset alkoivat olla poikkeavia, ei niiden merkitystä ollut helppo ensinnäkään tunnistaa, saati hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
No minun on pitänyt "etsiä" lesbouttani, koska kasvaessani pikkukaupungissa kahdeksankymmentäluvulla minulle toitotettiin, että naiset pitävät miehistä, piste, ja kilttinä tyttönä en osannut kyseenalaistaa sitä, ajattelin vain olevani jotenkin liian romanttinen, haaveilen mahdottomista, kun yksikään mies ei koskaan kolahtanut - ja samaan aikaan minulla oli hyvin intensiivisiä (jälkikäteen katsottuna hyvin romanttisia ja ajoittain jopa eroottisesti latautuneita) ystävyyssuhteita naisten kanssa.
Sillä pidänhän minä miehistä, meni vain aikaa ymmärtää, etten ollutkaan frigidi ja kykenemätön rakastumaan, kun miehet olivat ihan mukavia mutteivät koskaan mitään sen enempää.
Ihmiset ovat erilaisia, eikä minunkaan olisi tarvinnut "etsiä" seksuaalisuuttani yli kolmekymppiseksi asti, jos minulle olisi pikkutytöstä asti kerrottu, että on ok rakastua naisiin eikä lesbot ole jotain rujoja mörköjä joita näki vain usalaisissa komediasarjoissa tai thrillerien psykopaatteina. Sinä olet nähnyt pienestä pitäen, että heterosuhteet ovat yhteiskunnan normi, ei ole mikään ihme, ettei sinun ollut vaikea hyväksyä omaa heterouttasi, kun se oli juuri sitä, mitä sinulta odotettiin ja mitä sinulle opetettiin.
Asiallinen vastaus. Tällasia enemmän.
Vierailija kirjoitti:
No minun on pitänyt "etsiä" lesbouttani, koska kasvaessani pikkukaupungissa kahdeksankymmentäluvulla minulle toitotettiin, että naiset pitävät miehistä, piste, ja kilttinä tyttönä en osannut kyseenalaistaa sitä, ajattelin vain olevani jotenkin liian romanttinen, haaveilen mahdottomista, kun yksikään mies ei koskaan kolahtanut - ja samaan aikaan minulla oli hyvin intensiivisiä (jälkikäteen katsottuna hyvin romanttisia ja ajoittain jopa eroottisesti latautuneita) ystävyyssuhteita naisten kanssa.
Sillä pidänhän minä miehistä, meni vain aikaa ymmärtää, etten ollutkaan frigidi ja kykenemätön rakastumaan, kun miehet olivat ihan mukavia mutteivät koskaan mitään sen enempää.
Ihmiset ovat erilaisia, eikä minunkaan olisi tarvinnut "etsiä" seksuaalisuuttani yli kolmekymppiseksi asti, jos minulle olisi pikkutytöstä asti kerrottu, että on ok rakastua naisiin eikä lesbot ole jotain rujoja mörköjä joita näki vain usalaisissa komediasarjoissa tai thrillerien psykopaatteina. Sinä olet nähnyt pienestä pitäen, että heterosuhteet ovat yhteiskunnan normi, ei ole mikään ihme, ettei sinun ollut vaikea hyväksyä omaa heterouttasi, kun se oli juuri sitä, mitä sinulta odotettiin ja mitä sinulle opetettiin.
Tämä on melko tismalleen omakin elämänkaareni, lisäyksenä vielä se, että jos joskus silloin lapsuudessa/nuoruudessa puhuttiin homoudesta tai lesboudesta, niin korostettiin että se on yleensä ohimenevä vaihe.
Öö... ei mun ole ainakaan tarvinnut etsiä enkä tiedä ketään muutakaan jonka olisi tarvinnut