Ystävä kohtelee kuin lasta

Huhuu?

Eikö kellään muulla ole vastaavaa?

Pyydän vastausta erityisesti sellaisilta, joilla on tällainen YSTÄVÄ, mutta myös sukulaiskokemukset kelpaavat.

Ainiin, meillä ei ole kummallakaan lapsia, eikä ystäväni juurikaan ole tekemisissä lasten kanssa.

- Ap

Ystävälläsi on joku tarve nähdä itsensä jotenkin sinun yläpuolella. Ota puheeksi ja kysy esim. että mitä hän sinusta ajattelee tai ystävyytenne laadusta. Älä järkyty tai suutu vaikka kuulisit mitä. Kyse ei ole sinusta vaan hänestä.

Huh kuulostaa ihan mun entiseltä työkaverilta. Kovasti ohjeisti muita ympärillään ja muutenkin suhtautui toisiin alentuvasti. Hänen piti "tolkuttaa" asioita ihmisille kuten itse asian ilmaisi. Oli raskas persoona. Mitä lie traumoja takana hällä että tullut tuollaiseksi...

Minullakin on ystäviä, jotka olen tuntenut kauan ja he pitävät kiinni jostain kuvasta, jonka ovat luoneet minusta ollessamme pieniä. Olen kuitenkin jo aikuinen jo ja oppinut uusia asioita ja muuttunut muutenkin. Lapsuuden "inhoan kokkaamista" tai "mökötän hävitessä" eivät päde aikuiseen olemukseeni enää, mutta jostain syystä nämä kaverit ovat ihmeissään, jos kokkaan heille tai ylipäätään käyttäydyn, kuin aikuinen ihminen. Aina persoonastani puhuttaessa vertaavat ns. vanhaan lapselliseen minuun. Itse kuitenkin yritän ajatella heistä eri tavalla ja keskittyä siihen mitä he ovat nyt. Eivät hekään keräile kissapatsaita enää tai leikkaa emotukkaa ja itse ymmärrän sen ihan hyvin ja kohtelen heitä aikuisina.

Vetoketjun vetäminen ja käteen tarttuminen kuulostavat kyllä todella oudolta käytökselta ja saavat epäilemään aloituksen aitoutta. Muutoin kuulostaa siltä kuin aiemmat vastaajat ovatkin sanoneet, eli suhtautuu sinuun alentuvasti ja katsoo olevansa yläpuolellasi.

Minulla oli pitkään tuollainen alentuvasti kohteleva päällepäsmärikaveri, mutta laitoin lopulta välit poikki, kun iän myötä itsetuntoni vahvistui, enkä voinut enää sietää jatkuvaa rajojeni rikkomista.

Mulle on vastailtu! Kiitos jokaiselle.

Varmaan juurikin kokee tai haluaa kokea olevansa yläpuolellani. Ehkä otankin joskus puheeksi ja kysyn. Mielenkiintoista analysoida, miksi käyttäytyy juuri noin. Voisihan yläpuolella olemisen tarve näyttäytyä muullakin tavalla. Tai voisihan tämä olla esimerkiksi välittämistä, mutta ei se minusta ole.

Emme ole tunteneet niin kauan, että hän olisi tuntenut minut lapsena tai ehkä edes kovin lapsellisena. Sen sijaan mietin omaa käytöstäni lapsuuden ystävääni kohtaan. Olen esimerkiksi ääneen ihmetellyt hänen syövän ruokia, joita aiemmin nirsoili. Ja muistutellut luonteestaan lapsena. Parannan tapani, vaikka en sillä ole pahaa tarkoittanut.

Aloituksen aitouttakin epäiltiin. Luin sen uudestaan, ja tarkennan, ettei sentään housujen vetoketjua ole kiinnitellyt, mutta takin. Ei ole tarttunut käteeni suojatietä ylittäessä, vaan minuun ennen suojatien ylittämistä. Toisin sanoen ikään kuin pysäyttää ja työntää sivummalle autotiestä. Sitten tarkastaa, tuleeko autoja/odottaa että valot vaihtuu ja lähtee kävelemään. YlittäeSSÄ ei pidä minusta kiinni, enkä antaisikaan. :)

Ohjeiden antamista ja kehumista koskevat esimerkit olivat keksittyjä, koska aidot voisi tunnistaa. Ne kuitenkin vastaavat tasoltaan ja tyyliltään aitoa tilannetta.

Eppäillä saa tietysti jatkossakin, mutta kiitos, kun siitä huolimatta vastasitte antautuneesti.

-Ap

Olisin kysynyt, että onko ystävälläsi lapsia, mutta näytkin jo vastanneen, ettei ole. Olisiko sitten mahdollista, että ystävälläsi kolkuttelisi omassa elämässään jo lapsiaika? :) Ehkä hänelle on herännyt jonkinlainen suoja-/hoivavietti itselleen tärkeitä ihmisiä kohtaan, eikä hän välttämättä edes itse tajua asiaa. Toki on myös mahdollista, että hän näkee olevansa sinun yläpuolellasi tai yrittää muuten ärsyttää, mutta minusta on rakentavampaa alkaa käsitellä tätä asiaa sen oletuksen pohjalta, että kyse on hänen puoleltaan jostain täysin viattomasta asiasta, eikä ilkeistä aikeista. 

Minulla ei ole tuollaisia ystäviä eikä edes tuttavia, mutta olen silloin tällöin tavannut ventovieraita naisia jotka käyttäytyvät tuolla tavoin.