Petin miestäni kaksi viikkoa häiden jälkeen tuntemattoman miehen kanssa...

onnittelen sua lämmöllä =(

Kun ollaan aviossa, niin ollaan aviossa. Silloin ei elellä tyyliin " kuorinpa kakuista vain kermat" .

vai oletko kamalan nuori, ja miehesi on suunnilleen joku ensirakkautesi, etkä ole saanut tarpeeksi " mennä" ? Silloin tuo voi olla vaan joku vaihe, haluat testailla viehätysvoimaasi vielä kerran... Jos kyse vaan jostain vaiheesta, älä riskeeraa avioliittoanne, mutta jos et oikeasti rakasta miestäsi, niin mieti tarkkaan, kannattaako jatkaa.

Eli uskollisesti olimme yhdessä 8 vuotta ja lopulta menimme naimisiin. Olimme molemmat tosissamme, meillä oli yhteinen omakotitalo ja haave lapsesta. Ikääkin oli jo lähempänä kolmeakymmentä ja hyvät työpaikat/muuta kulissit. Kolme kuukautta häiden jälkeen lähdin ventovieraan ja " nimettömän" miehen mukaan baarista ja sen jälkeen tapailin häntä muutamia kertoja salaa hotelleissa.... Huonoa omaatuntoa en kokenut pätkän vertaa ja aviomies vaan lähinnä ärsytti. Tämä suhde katkesi ja päätin yrittää tosissani mieheni kanssa ja alettiin yrittämään lasta. Edellisen suhteen katkeamisesta neljä kuukautta tein sen uusiksi: ventovieras mies baarista mukaan ja suoraan sänkyyn. Suhde ottikin tulta alleen ja luojan kiitos se lapsi ei ollut tärpännyt vaan aloin äkkiä syömään uusiksi pillereitä. Kolme kuukautta elin huumassa ja tapasin toisen miehen kanssa päivittäin. Sitten jätin aviomieheni. Avioeron astuessa voimaan olin neljännellä kuulla raskaana uudelle miesystävälleni (toivottu lapsi ja tärppäsi heti). Nyt meillä on takana 11 yhteistä vuotta ja kaksi ihanaa lasta.



Jälkikäteen ajatellen ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu ja onneksi ei lasta ehtinyt tulla. Eksäni oli äärettömän hemmoteltu, laiska ja itsekäs ihminen. Minä hoidin häntä kuin lasta kaikki ne vuodet: soitin aamulla töistä heräämään omaan työhönsä, hoidin kaikki autonhuolloista siivouksiin jne. Menin naimisiin ainoastaan siksi, että " niin kuului tehdä" ja vanhempiani/isovanhempiani miellyttääkseni olin järkevä ja ymmärsin " ettei vaihtamalla parane" vaan tyydyin kohtalooni. En oikeasti sitoutunut avioliittoon ja rikoin sen lopulta todella rumalla tavalla. Häpeän sitä, miten kohtelin toista ihmistä, joka oli tosissaan sitoutunut ja kokenut avioliiton lopulliseksi.



Neuvoa en osaa, mutta älä loukkaa miestäsi vaan kanna vastuusi tilanteesta kuin nainen. Eli joko eroat tai alat elämään miehesi kanssa uudella asenteella. Minä en siihen kyennyt, mutta en jaksa sitä enää hävetäkään vuosien jälkeen.