Erosta

Molemmat haluttiin erota. Oltiin onnellisia kun vihdoinkin uskallettiin erota. Lapsista olin ensin hiukan mustasukkainen, miehestä en. Mies löysi melko pian uuden suhteen. 

Minä haluan erota, mies ei. Hankaluuksia tulee olemaan monissa käytännön asioissa vanhassa talossa kun mies joskus ymmärtää lähteä, mutta parempi sekin kuin kuolla pystyyn.

Pitkään mietin eroa ja olin ahdistunut suhteessa. Vihdoin tuli se piste vastaan, kun eropäätöksen tekeminen tuntui hyvältä silläkin riskillä, että tiesi ongelmien alkavan ja tiesin lapsen joutuvan myrskyyn tahtomattaan, enkö voinut sitä estääkään. En voinut kääntää selkää kaikille valheille mitä eteen tuli. Exä jäi kiinni valheesta nopeasti mutta sossuille osasi selittää ja esittää uhria syyttäen toista. Kolme vuotta riidelty ja lapsen huollon nyt saanut. Lapsi heitteillä ja yksin kotona 10 tuntiakin iltaisin kärsien pelkotiloista ym....Onneksi oikeus näki totuuden, joka vihdoin paljastui. Omaisuudesta ja lapsesta riidelty, rahaa palanut 8 tonnia ja lisää vielä kuluu, kun hovioikeuteen mennään.

Eron voi siis tehdä sopuisasti, ettei lapsi kärsi tai tehdä erittäin hankalasti niin että lapsi joutuu välikädeksi ja on raastava tilanne. En voinut jättää asioihin puuttumattakaan, koska en olisi itselleni voinut antaa koskaan anteeksi, jos lapselle olisi jotain sattunut. Olin koko ajan oikeassa ja oikeus myös voitti viimein. Nyt vaan alkaa se työ, kun laitetaan asioita ja lasta kuntoon. Älkää oikeasti riidelkö turhasta, koska syyttömät niissä eniten kärsii. Toivon vielä löytäväni hyvän naisen, johon luottaa ja joka ei ole katkera menneistä vaan osaa nauttia ja elää rehellisesti tulevaa uutta rakentaen. Ikäväkseni vaan todennut miten monet ovat katkeria menneistä mitä heille on tehty, enkä toki moiti heitä. On toki miehissäkin niitä, joita on petetty mutta naisia varmaan paljon, joilla usko miehiin on mennyt. Kun vain ihmiset eivät yleistä vaan näkevät jokaisen yksilönä <3