Onko sinulla kummia koyhassa maassa? Sellaista jolle/jonka yhteisolle lahjoitat rahaa saannollisesti ja kirjoitat kirjeita jne?

kehitysyhteistyöhankkeisiin ja olen itse töissä kehitysyhteistyöjärjestössä. Mutta en ota kummilasta, mieluummin annan Unicefille Maailmanlapsilisää. En halua asettaa yhtä lasta ylitse muiden paremmuusjärjestykseen, enkä myöskään halua tukea uskonnollisia liikkeitä, jotka kenties avaavat koulun jossain kylässä, mutta sitten pidetään hartaushetkiä tms., joista en itse halua maksaa.



Uskon muutenkin, että parasta apua on se, että paikallista väestöä koulutetaan ja ohjeistetaan ja autetaan tekemään itse. Ei siis mitään pieniä kyläprojekteja ulkomaalaisten NGO:jen tekemänä, vaan niin, että valtio itse ottaa vastuuta ja ulkomailta tulee lisärahoitusta tähän.

olen harkinnut ja tullut kielteiseen tulokseen.



Ensimmäinen syy on se, ettei näihin lapsiin/perheisiin/heidän yhteisöihinsä saa mitään henkilölkohtaista yhteyttä vaan kaiken pitää kulkea kummiorganisaation kautta. TOki ymmärrän että se estää pedofiilejä käyttämästä näitä kanavia orjakauppaan, mutta silti se ei innosta minua yhtään. Jos annan persoonattomasti niin menköön sitten oikeasti persoonattomasti jonkun ison järjestön isoon projektiin, esim unicefin kautta. TOinen syy on se tuosta ensimmäisestä johtuva julmettu byrokratia joka tuommoista järjestelmää ja sen välikäsiä pyörittämään tarvitaan. Ja sitä minä EN halua maksaa, edes siinä sivussa...

Rahat eivät mene yksin tuolle lapselle vaan koko kylälle erilaisten projektien tukemisen avulla. Itse olen pariin otteeseen laittanut kirjeen ja synttyrilahjan tytölle. Sitten on tullut kuvia jossa mm. lähettämiäni lahjavaatteita päällä ja piirroksia tytöltä. Annan lisäksi avustuksia mm. lääkärit ilman rajoja- sekä punaiselle ristille. Mieluiten lähtisin itse auttamaan vapaaehtoisena paikan päälle mutta omat pienet lapset pitävät minut vielä kotona:-)

Ilomielin maksan sen 25¿ kuukadessa, että perhe saa ruokaa ja tytölle järjestetään koulunkäynti.

Minusta on myös omien lasteni kasvatuksen takia tärkeää, että meillä on kummilapsi.

Tulee puhuttua paljon eri kulttuureista, eri ihmisten varallisuudesta ja asemasta, avunantamisen tärkeydestä (myös pienissä ja ei rahallisissa asioissa) jne.



Avustan 25e/kk. Sen pystyy maksamaan vaikka olen nyt kotihoidontuella enkä muutenkaan todellakaan rikas, tavallinen duunari lainoineen.

olen tavannutkin hänet 2 kertaa ja olen puhelimessakin puhunut hänen kanssaan joskus.

Täytyy sanoa että ainakin tähän järjestöön olen hyvin tyytyväinen, se on pieni järjestö joka toimii vapaaehtois voimin ja lapseen saa henkilökohtaisen kontaktin, se on ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni.

Mutta periaatteessa, lapselle on tärkeintä että häntä autetaan ja että hän tietää että jossain muuallakin on joku joka välittää. Tämä poistaa ennakkoluuloja myös sieltä päästä.

Mun maksuni oli lähinnä sitä, että kustansin osan hänen koulunkäyntiään. Kävi hyväntekeväisyyskoulussa tytöille, jossa sai ruoan, terveydenhoidon ja tietenkin opetusta. Kummisuhde loppui, kun tyttö täytti 16. Tykkäsin tästä. Tuo tyttö mm. lähetti mulle aina joskus kirjeitä ja jotain äitinsä reseptejäkin. Oon miettinyt uuden kummilapsen ottamista, mutta mulla ei ole itelläni nyt säännöllisiä tuloja. Ehkä vielä joskus.