Kokemuksia sydänleikkauksista, etenkin Tampereella

Ei ole mutta eräs jehovantodistaja jutteli sydänleikkauksestaan taysissa ja oli todella tyytyväinen siihen.

Kiva kuulla positiivisia kokemuksia :)

Avosydänleikkaus? Onko sama kuin pallolaajennus?

Mun isä ohitusleikattiin jo 90-luvulla TAYSissa, kun hänellä nelikymppisenä todettiin sepelvaltimotauti. Oli tosi kipeä sen jälkeen/toipuminen kesti, mut meni kait muuten ihan hyvin ja niinkuin piti.

Sen jälkeen on ollut ajoittain kai parempia jaksoja ja sydänvaivoja kuitenkin vielä aina välillä ja joskus on aina valitellut, kun ylämäissä ottaa rinnasta. Joskus taas aina sanoi, ettei ole ollut mitään. On käynyt kyllä aina lääkärissä ja viime syksynä oli taas rasituskokeessa ja tuli lähete pallolaajennukseen TAYSiin. Se tehtiin tarkoituksella kahteen otteeseen. Ensin toinen puoli ja vähän myöhemmin toinen puoli. Ihan hyvin nämäkin operaatiot meni. Tai niin ainakin väittää. Isä on vähän hankala tapaus siinä mielessä, kun saattaa väittää, että "ihan hyvin menee", vaikkei menisikään...

Operaatiosta väitti kivenkovaan, että pääsee samana päivänä pois, mitä ihmettelin kovasti ja kysyin moneen kertaan, että voiko muka olla niin. Kun kysyin, että pitäisikö sitten olla joku vahtimassa hänen seuraamaan sen ja seuraavan päivän, niin ei kuulemma tarvitse olla, paperissa ei muka lukenut mitään. Operaatiopäivän iltana soittelin hänelle, niin olikin sairaalassa ihan tokkurassa nukutusaineista. Eli oli puhunut ihan höpöjä ja kyllä sinne jäädään yöksi. Ja seuraavana päivänä on syytä olla joku hakemassa kotiin ja huolehtimassa. Tämän kerron, jos isäsi myös asuu yksin? Minä en oikein tiedä, onko tuo vain sellaista vanhojen vanhempien "ei haluta olla vaivaksi" -mentaliteettia vai pitäisikö alkaa olla isästä jo vähän enemmän huolissaan, muistista tms. Hän täyttää kohta 70.

Vierailija kirjoitti:

Avosydänleikkaus? Onko sama kuin pallolaajennus?

Mun isä ohitusleikattiin jo 90-luvulla TAYSissa, kun hänellä nelikymppisenä todettiin sepelvaltimotauti. Oli tosi kipeä sen jälkeen/toipuminen kesti, mut meni kait muuten ihan hyvin ja niinkuin piti.

Sen jälkeen on ollut ajoittain kai parempia jaksoja ja sydänvaivoja kuitenkin vielä aina välillä ja joskus on aina valitellut, kun ylämäissä ottaa rinnasta. Joskus taas aina sanoi, ettei ole ollut mitään. On käynyt kyllä aina lääkärissä ja viime syksynä oli taas rasituskokeessa ja tuli lähete pallolaajennukseen TAYSiin. Se tehtiin tarkoituksella kahteen otteeseen. Ensin toinen puoli ja vähän myöhemmin toinen puoli. Ihan hyvin nämäkin operaatiot meni. Tai niin ainakin väittää. Isä on vähän hankala tapaus siinä mielessä, kun saattaa väittää, että "ihan hyvin menee", vaikkei menisikään...

Operaatiosta väitti kivenkovaan, että pääsee samana päivänä pois, mitä ihmettelin kovasti ja kysyin moneen kertaan, että voiko muka olla niin. Kun kysyin, että pitäisikö sitten olla joku vahtimassa hänen seuraamaan sen ja seuraavan päivän, niin ei kuulemma tarvitse olla, paperissa ei muka lukenut mitään. Operaatiopäivän iltana soittelin hänelle, niin olikin sairaalassa ihan tokkurassa nukutusaineista. Eli oli puhunut ihan höpöjä ja kyllä sinne jäädään yöksi. Ja seuraavana päivänä on syytä olla joku hakemassa kotiin ja huolehtimassa. Tämän kerron, jos isäsi myös asuu yksin? Minä en oikein tiedä, onko tuo vain sellaista vanhojen vanhempien "ei haluta olla vaivaksi" -mentaliteettia vai pitäisikö alkaa olla isästä jo vähän enemmän huolissaan, muistista tms. Hän täyttää kohta 70.

Kiitos kokemuksen kertomisesta! :) Ymmärsin niin, että isälleni tehtäisiin ohitusleikkaus, koska pallolaajennus ei tulisi onnistumaan. Eli ilmeisesti joutuu jonkun aikaa sairaalassa olemaan. Isäni on kyllä samanlainen, että mistään ei valita ja ei halua olla vaivaksi. Toivottavasti edes kivuista niille hoitajille suostuisi kertomaan... Millaisiakohan hoitajia ja lääkäreitä siellä on kun taysista niin paljon negatiivista kuulee?

En tiedä, minkälaisia hoitajia ja lääkäreitä siellä on, mutta isäni ei ainakaan mitään valittanut heistä, niin uskoisin, että olivat ihan ok. Ohitusleikkaus on paljon vaativampi ja isompi leikkaus ja toipuminen kestää pidempään. Sairaalassa joutuu olemaan vajaan viikon ja kotona ottamaan rauhallisesti pitkään. Asutko lähellä ja pystytkö auttamaan isääsi kaupassa käynnissä, siivouksessa ym.?

Tässä vielä lisää tietoa sepelvaltimoleikkauksesta: http://www.sydansairaala.fi/sivu.tmpl?sivu_id=323

Lisään vielä, että tosiaan, nyt kun enemmän ajattelin, niin viittaahan avosydänleikkaus sanana enemmän ohitusleikkaukseen, kun siinä avataan rintalasta.

Kiitos! Asun kyllä melko lähellä, joten pystyn auttelemaan kauppa-asioissa yms. :)

Perheenjäsenelleni tehtiin vuosi sitten hillittömän kokoinen ja hengen pelastanut sydänleikkaus tayssissa. Kuukauden aikana tutuksi tuli niin teho-osasto, sydänvalvonta kuin sydänkirurginen vuodeosasto. Uskomattoman hyvää ja laadukasta hoitoa oli joka paikassa ja olen ikuisesti kiitollinen kaikille hoitohenkilökunnan jäsenille. Myös kaksi isovanhempaani on leikattu tayssissa 90-luvulla. Silloin oli kyse vain ohitusleikkauksista ja kaikki meni myöskin hyvin.

Potilashotelli oli ihan huippu, olin siellä muutaman yön.

Äitini aorttaläppä leikattiin jokunen aika sitten ja kaikki meni hyvin. Muusta henkilökunnasta en osaa sanoa kun en tavannut, mutta ainakin siellä sydänkirurgisella osastolla oli sydämelisiä hoitajia. Aika paljon nuoren näköisiä mutta asenne ja ammattitaito kohdallaan.

Noni isäni ohitusleikkaus on nyt tehty ja hyvä kokemus tästä jäi. Suotta jännitimme niin paljon ja henkilökuntakin oli aivan mahtavaa. Ihanan hoitajan ansiosta pahin jännitys loppui jo leikkausta edeltävänä päivänä kun hän kertoi tulevasta ja esitteli paikkoja. Myös lääkärit oli mukavia ja yksi oli hemmetin komeakin. :D

Isä oli lopulta siellä vuodeosastolla 5 päivää eikä mitään moitittavaa jäänyt mieleen, paitsi ahtaat tilat joiden kanssa hoitajat tuskastelivat. Paljon oli omaa ikäluokkaani olevia nuoria naisia hoitajana ja ei voi kun ihailla heidän ystävällisyyttään, ammattitaitoaan ja asennettaan. Isäraukka oli koko ajan johtojen ja letkujen kanssa ihan solmussa ja hoitajatkin vaan jaksoivat hymyillä asialle <3

Vierailija kirjoitti:

Noni isäni ohitusleikkaus on nyt tehty ja hyvä kokemus tästä jäi. Suotta jännitimme niin paljon ja henkilökuntakin oli aivan mahtavaa. Ihanan hoitajan ansiosta pahin jännitys loppui jo leikkausta edeltävänä päivänä kun hän kertoi tulevasta ja esitteli paikkoja. Myös lääkärit oli mukavia ja yksi oli hemmetin komeakin. :D

Isä oli lopulta siellä vuodeosastolla 5 päivää eikä mitään moitittavaa jäänyt mieleen, paitsi ahtaat tilat joiden kanssa hoitajat tuskastelivat. Paljon oli omaa ikäluokkaani olevia nuoria naisia hoitajana ja ei voi kun ihailla heidän ystävällisyyttään, ammattitaitoaan ja asennettaan. Isäraukka oli koko ajan johtojen ja letkujen kanssa ihan solmussa ja hoitajatkin vaan jaksoivat hymyillä asialle <3

Mitä helvettiä? Lääkäri ei ole mikään esine, vaan alansa ammattilainen. Miltä sinusta tuntuisi, jos olet tekemässä työtäsi parhaasi mukaan, ja sinua pidetään vaan nättinä esineenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noni isäni ohitusleikkaus on nyt tehty ja hyvä kokemus tästä jäi. Suotta jännitimme niin paljon ja henkilökuntakin oli aivan mahtavaa. Ihanan hoitajan ansiosta pahin jännitys loppui jo leikkausta edeltävänä päivänä kun hän kertoi tulevasta ja esitteli paikkoja. Myös lääkärit oli mukavia ja yksi oli hemmetin komeakin. :D

Isä oli lopulta siellä vuodeosastolla 5 päivää eikä mitään moitittavaa jäänyt mieleen, paitsi ahtaat tilat joiden kanssa hoitajat tuskastelivat. Paljon oli omaa ikäluokkaani olevia nuoria naisia hoitajana ja ei voi kun ihailla heidän ystävällisyyttään, ammattitaitoaan ja asennettaan. Isäraukka oli koko ajan johtojen ja letkujen kanssa ihan solmussa ja hoitajatkin vaan jaksoivat hymyillä asialle <3

Mitä helvettiä? Lääkäri ei ole mikään esine, vaan alansa ammattilainen. Miltä sinusta tuntuisi, jos olet tekemässä työtäsi parhaasi mukaan, ja sinua pidetään vaan nättinä esineenä?

Siinäpäs on huumorintajuinen ihminen :D

Silloinen mieheni (nykyään ex) joutui kiireelliseen sydänoperaatioon Taysiin 2011 nousevan aortan dissekaation eli repeämän takia. Asumme Vantaalla, mutta hän sattui olemaan Tampereella työreissulla ja kiidätettiin ambulanssilla kovien rinta-/selkäkipujen takia sairaalaan.

Taysin lääkärit ja hoitajat pelastivat hänen henkensä. Tuo dissekaatio johtaa lähes aina kuolemaan tai ainakin vakaviin aivo- ja muihin vaurioihin, eikä diagnosointi ole helppoa. Mies toipui ihan ennalleen. Sanoisin siis, että hoito Taysissa oli erinomaista. Eksälleni tehtiin siis kiireellinen avosydänleikkaus, jossa asennettiin tekoaorttaläppä, tehtiin ohitusleikkaus ja korvattiin tuhoutunut aortanpätkä proteesilla.

Tilat olivat viihtyisät ja huoneet rauhalliset toisin kuin Meilahdessa, jonne eksäni siirrettiin muutama päivä leikkauksen jälkeen.

Itse olin aikamoisessa sumussa nuo päivät, mutta Taysin henkilökunnasta jäi positiivinen mielikuva.

Olen ollut käsittääkseni samassa paikassa keuhkoleikkauksessa ja hyviä muistoja jäi. En ole kyllä varma oliko prikulleen sama paikka kun missä sydämiä leikataan mutta joku sdskir se vuodeosasto oli ja siellä ainakin porukka oli mahtavaa :) Mukavimpia oli kaikki nuoret hoitajat

Sydänsairaalassa ainakin hyvät kirurgit ja oman kokemuksen mukaan ammattitaitoiset hoitajat.

Potilaan näkökulmasta en osaa sanoa mutta olin kouluaikaan harjoittelussa sydänvalvonnassa ja hyvä paikka oli

Tampere on kyllä hyvä. Mieheni aorttaläppä leikattiin siellä. Hyvin meni ja henkilökunta oli mukavaa. Esikäynnillä kun tapaa lääkärit ja hoitajan niin jännitys helpottaa :)