Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko muille vanhemmille paha mieli kun oma lapsi puhuu tylysti (4v)?
03.02.2017 |
En tiedä mistä on kyse, mutta esikoinen 4v on usein etenkin iltaisin tosi tyly minulle. Laitetaan useimmiten miehen kanssa yhdessä lapset nukkumaan, kuopus menee kiltisti ja on todelle äidin perään yleensäkin ja vanhempi 4v sanoo monesti että en saa sanoa hyvää yötä, enkä paijata enkä laulaa (kuten pikkusisarelle) ja kun tänään kysyin miksi, oli vastaus että 'en tykkää susta, mene pois'. Sanoin että tulee todella paha mieli kun sanot noin ja isä pyysi pyytämään anteeksi eikä lapsi suostu. Lähdin alakertaa ja aloin itkeä :(.
Toki tässä on omaa väsymystä paljon taustalla (liikaa töitä ja liian vähän unia ja tää arkirumba) mutta usein tuntuu että esikoinen kohdistaa nämä nimenomaan minuun. Pikkusisarus on tosi minussa kiinni ja ehkä on esikoisen kohdalla mustasukkaisuutta plus ikäkauteen liittyvää uhmaa ja yritän parhaani mukaan priorisoidan isoveljeä välillä ja esim. sanoa hänelle ensin hyvää yötä ja ottaa syliin ja käydä välillä kaksin jossain jne mutta illat menee tän kaavan mukaan nykyään.
Onko tää ihan tavallista ja olenko ainoa jonka oikeasti tulee paha mieli tästä? Toki mun pitää olla aikuinen enkä nyt itke lapsen edessä mutta kyllä hän minusta saa sen nähdäkin että pahoittaa mieleni. Onkohan tähän joku syvällisempi syy vai mikä? Isoveli on kaikinpuolin tempperamentiltaan haastavampi kuin kuopus, saa myös väsyneenä tolkuttomia raivareita molemmille vanhemmille kuten varmaan useimmat lapset, mutta nämä ikävät kommentit jotka tulee kun tilanne on ihan rauhallinen ovat musta outoja.Julkisilla paikoilla on poikkeuksetta aina aivan enkeli, eli kiukuttelee vaan kotona. Tämä ilta oli tosi kiva nukkumaanmenoon asti, sitten yhtäkkiä ihan puskista tää torjunta. Mielipiteitä?
Kommentit (23)
Voin vain kuvitella millainen olo sinulla on, tuntuu varmasti kauhealta! Meillä 4v ja puolivuotias, mutta esikoinen vaatii paljon hellyyttä eikä onneksi torju iltaisinkaan. Meillä toki molemmat nyt kotihoidossa niin aika riittää molemmille. Ehkä teillä esikoinen kaipaisi enemmän aikaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tehtäväsi on kestää ja olla vanhempi joka ansaitsee lapsen kunnioituksen.
Voiko lapseen pitää etäisyyttä jos lapsi on inhottava? Peittelet vain nuoremman. Nyt varmaan satelee alapeukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapseen pitää etäisyyttä jos lapsi on inhottava? Peittelet vain nuoremman. Nyt varmaan satelee alapeukkuja.
No ei todellakaan mennä neljävuotiaan tasolle ja aleta sen kanssa mihinkään inhottavuuskilpailuun. Haloo!
Olet lapselle niin rakas, että hän uskaltaa sanoa sinulle tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi joka sanoo noin, on epävarma siitä, rakastaako vanhempi vielä häntä. Haluaa testata, koetella mitä voi sanoa ja hylätäänkö hänet. Kerro että lapsen sanat satuttavat ja kerro että rakastat siitä huolimatta lasta nyt ja aina, vaikka käytöksestä et pitäisikään.
Vaihe, joka menee ohi!
No kyllähän mä nyt näennäisesti kestänkin mutta tulee silti paha mieli. Olen joskus miettinyt johtuuko se siitä, että välillä palaa pinna esikoisen kanssa jos hän raivoaa ja käyttäytyy ihan mahdottomasti eikä rauhoittelu auta. Kun oma pinna palaa, korotan ääntä ja välillä huudankin kovaa - en kuitenkaan ikinä mitään rumia. Pienelle en huuda koskaan koska hän ei saa ikinä mitään raivareita, vaikka miten teoriassa uhmaikäinen onkin. Eli kantaako esikoinen jotenkin kaunaa minulle tästä. Onko muilla kokemuksia siitä, että lapsi puhuu rumasti tai on tosi tyly vanhemmalle, siis silloin kun ei ole raivona jostain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se unohtui snaoa, että sanon lapselleni monta kertaa päivässä että rakastan häntä todella paljon ja meillä halitaan ja pussataan paljon. Pyydän myös aina anteeksi jos oma pinna palaa.
Lapsella on ollut ikävä esim. pitkän hoitopäivät jälkeen ja ikävä purkautuu toisen vanhemman torjumisena. 4-vuotias ei vielä osaa kertoa tunteistaan ja tarvitsee äidin tai isän sanoittamaan niitä ja olemaan läsnä tunnepurkauksissa. Poika saattaa myös vahvasti samaistua isään tuossa iässä. Tärkeää on kertoa lapselle, että äiti rakastaa kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa oikea vastaus tuohon "en tykkää susta" on sanoa "minä rakastan sinua juuri tuollaisena"
En minäkään tykkää lapsistani joka hetki, mutta rakastan. Se on vanhemman osa.
Meidän tytöllä oli vaihe hiukan ennen ja jälkeen 3-vuotispäivän kun mä en saanut halia, pussata tai lukea kirjaa ja vain isä kelpasi. Aikansa se kesti, mutta nyt pikkuhiljaa mä alan taas kelpaamaan. Toki tuohon isäsuosioon vaikutti varmaan pikkusisaruksen syntymä, vauva kun oli niin tiukasti mussa kiinni ja ehkä esikoinen koki jäävänsä ulkopuolelle, vaikka muistin ottaa hänetkin tottakai huomioon.
Nyt kun kuopus on 1-vuotias, on helpompaa. Haluaa mut lukemaan iltasatua ja halii ja pussaa, vaikka isä meneekin vielä välillä "edelle".
Kyllä se siitä ohi menee. Oletko lukenut oidipuskompleksista? Jos lapsesi on tyttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tuo on viattoman lapsen puhetta, eikä ymmärrä pahoittavan vanhempiensa mieltä.
Mutta odota, kun lapsesi kasvaa ja aikuistuu, niin monelle iäkkäille vanhemmille on arkipäivää kuulla oman lapsen suusta, kuinka tietämätön ja mitätön ja vähäarvoinen olet ja lapsesi on kaiken yläpuolella, puhumattakaan miniöistä ja vävyistä.
Siinä saa jos toisenkin kerran, laittaa suun suppuun, pahoittaa mielensä ja olla näkymätön, kun kaikkitietävät ovat yläpuolellasi.
Oi voi, minustakin tuo tuntuu tosi kurjalle. Olen herkkä ja varmaan tarviis lähteä pois tilanteesta itkemään.
Lapset osaa olla tosi julmia.
Toivottavasti tämä on hetkellinen ja nopeasti ohimenevä juttu.
Voimia kovasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi ajattelin että voi hyvänen aika, taas näitä "lasten ehdoilla kaikkeen" -vapaakasvatusta. Tuloksena se että vaikka lapsille antaakin rakkautta ja yrittää parhaansa niin lapsista tulee juurikin näitä tulevia koulukiusaajia, manipuloivia ihmisiä ja vanhemmat ovat että voi voi, ei meidän ihana poikamme. Vähän viittaisi sekin kun poika kiltisti on muualla mutta sinun seurassasi ilkeilee. Hänellä mahtaa olla ote sinusta ja näkee että miten saa sinut pyöritettyä pikkusormen ympärille..
Mutta sitten taas toisaalta on tärkeää antaa lapsen vähän kokeilla rajojaan ja että hän tuntee silti olonsa rakastetuksi.
Itsestäni tuli kyllä kiltti sillä, että äiti ja isäni kyllä uskalsivat minua kunnolla komentaa ja ei sitä joka välissä tarvitse lapsen käytöstä sietää kaikkea. Tai en muista että olisin ikinä saanut äitiäni edes itkemään sanoillani tai teoillani sillä olin kiltti juuri siksi että vanhempani eivät menneet minun ehdoillani. Jossain välissä tosin oli liiankin kova kuri ja sillä varmaan sairastuinkin skitsofreniaan. Mutta nykyään vanhempani ovat kyllä muuttuneet juuri tähän suuntaan että muistavat toitottaa että olen rakas. Eli aika kaksipiippuinen juttu. =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapseen pitää etäisyyttä jos lapsi on inhottava? Peittelet vain nuoremman. Nyt varmaan satelee alapeukkuja.
No ei todellakaan mennä neljävuotiaan tasolle ja aleta sen kanssa mihinkään inhottavuuskilpailuun. Haloo!
Suomessa paapotaan lapsia aivan liikaa. Ei ihme että eivät osaa käyttäytyä sitten vanhempina. Jos lapsi sanoo että mene pois en tykkää sinusta niin pitääkö vanhemman väkisillä mennä peittelemään ja lässyttämään lapselle? Kai lapsenkin on hyvä oppia että huonolla käytöksellä on seurauksensa.
Olen hyvilläni että tulin kirjoittaneeksi palstalle asiasta. Menin sitten ensimmäisten, ajatuksia herättäneiden kommenttien inspiroimana takaisin lasten huoneeseen (tiesin 4v lapsen olevan yhä hereillä, isä huoneessa myös) ja sanoin että rakastan sinua aina, sillonkin kun et tykkää minusta. Ensialkuun lapsi kiemurteli ja jatkoi 'pahantuulisuuttaan' mutta kun vielä sanoin, että ei haittaa jos et aina tykkää minusta ja olet silti hirveän rakas' niin lapsi jotenkin suli, kääntyi minuun päin sanoi, että voitko jäädä tänne kunnes nukahdan, jonka siinä tilanteessa tulkitsin suureksi luottamuksen osoitukseksi ja 'hyväksynnäksi'. Lapsi nukahti pian tämän jälkeen rauhallisena.
Kiitos viisaista kommenteista. Aion jatkaa tällä linjalla.
Mun 3v lapseni juuri tänä aamuna loukkaantui minulle kun kielsin häntä, ja meni mököttämään toiseen huoneeseen ja laittoi oven perässään kiinni. Annoin hetken olla, sitten koputin oveen ja kurkistin sisään. Lapsi istui tuolissa ja sanoi "mee pois, en tykkää susta". Sanoin vaan että "okei, olet loukkaantunut mulle ja haluat nyt olla rauhassa. Minä rakastan sinua ja olet tervetullut syliini heti kun haluat". Lapsi vaan vastasi että "mee pois", joten menin. Kului hetki aikaa, ja huomasin että hän kurkkasi ovelta. Kohta sitten jo tulikin seuraani nauravaisena, sanoi vain jotain tyyliin että "halusin vaan vähä mököttää" ja jatkoi puuhiaan. <3
Ei kai lapsen ole pakko tykätä aina kaikesta hellimisestä ja siirapista? Kenen tarpeita siinä ajatellaan jos sitä pakotetaan ottamaan vastaan?
Sano sille että jätät sen perinnöttömäksi.