Saako purkaa raivoa?

Tai puran joka tapauksessa. Lasten isä (ollaan erottu) antoi periksi pojalle eräässä tosi isossa asiassa. Ollaan sovittu että asioista sovitaan yhdessä, mutta kun poika oli pyytänyt niin hän lupasi. En viitsi kertoa mikä asia on mutta on lapselle vaarallista. Oon pitänyt isää fiksuna ja aina noudattaa yleensä sääntöjä ja huolehtii turvallisuudesta. Poika on 17 vee, hirveä kapinoija ja tekee jatkuvasti typeryyksiä. Ei ole harkintakykyä eikä usko järjen sanaa. Nyt mietin että onko kaikki kapina ja kotona riehuminen isän syy. Ei vaan osaa sanoa ei, ei vaadi mitään lapsilta. Nyt jos minä sitten kiellän, seuraa kotona riehumista ja tavaroiden särkemistä. Että pitikin tulla vielä näin myöhään tämmöstä. Muutenkin oon idiootti, vittumainen, ääliö, tyhmä, paska, pilannut pojan elämän. On käyty nuorisopsykologilla mutta mitä hyötyä siitäkään on kun isä on tuollainen lässy. Voi vittujen kevät! Älyttömintä on se, että mun uus mies yrittää pitää kuria, on huolissaan lapsesta. Piti eilen saarnan ex:lle mutta se vaan nosteli harteitaan.