keskustelu itsensä kanssa
Puhutteko ääneen ollessanne yksin? Käyttekö keskusteluja, pohditte ääneen, muistelette vanhoja väittelyitä ja ajattelette ääneen niihin parempia, nasevampia vastauksia?
Minä puhun todella paljon itsekseni, huomaan ajattelevani entisiä keskusteluja, pohtivani mahdollisia tulevia keskusteluja ja vastauksia etukäteen, ääneen. Olenko outo? itseäni hiukan pelottaa. Puhun myös hyvin paljon koiralleni kun olen lenkeillä.
Ehkä olen vain höpöttelijäluonne.. vai olenko sekoamassa, onko yksin puhuminen hulluuden merkki?
Kommentit (6)
Ihan normaalia täällä toinen joka miettii mitä sanon toiselle ja spekuloin mitä kuvittelen toisen vastaavan
Kerroin ensimmäiselle ihmiselle mun miesystävälle ei tuominut tai haukkunut että olen sekoamassa kun pidin itseäni outona ja ujona ihmisenä että kaikki nauraisivat mulle..
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia täällä toinen joka miettii mitä sanon toiselle ja spekuloin mitä kuvittelen toisen vastaavan
Kerroin ensimmäiselle ihmiselle mun miesystävälle ei tuominut tai haukkunut että olen sekoamassa kun pidin itseäni outona ja ujona ihmisenä että kaikki nauraisivat mulle..
Että LUULIN olen sekoamassa 😂
En puhu ääneen, mutta pään sisällä ihan vastaava meno. Olen pitänyt normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Että LUULIN olen sekoamassa 😂
Olet sekoamassa. Taidat tälläkin hetkellä kuvitella lukevasi AV-palstaa? Kyllä, todellakin, kuvittelet tämänkin. Tämä on mielikuvitusmaailma. Herätys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että LUULIN olen sekoamassa 😂
Olet sekoamassa. Taidat tälläkin hetkellä kuvitella lukevasi AV-palstaa? Kyllä, todellakin, kuvittelet tämänkin. Tämä on mielikuvitusmaailma. Herätys.
Ai, sit varmaa nää vihreet miehetki mun olkkarissa ei ookkaan totta.. Suunniteltiin niitten kanssa just maailman vallotusta, mut ehkä jätettävä se sit väliin, ettei mua pidetä hulluna.
Kylläpä sitä varman kaikki puhuu itsekseen, jäsentelee ajatuksiaan.