Uusioperheen arki on täyttä tuskaa!

Eihän siinä sitten muu auta kuin eroamaan vaan. Löydät tuotapikaa uuden elättäjän itsellesi ja lapsellesi.

Meillä kanssa äitipuoli päätti ettei kestä meitä isän lapsia ja asetti meidän toisenluokan kansalaisiksi. Teimme mm. kotityöt ja omat pojat laiskotteli. Puhumattakaan, että kävi nalkuttamassa syömisistä meille, muttei omille lapsilleen. Opin nopeasti siihen, että menin syömään iltapalaa samaan aikaan kun oma poikansa, niin ei kehdannut tulla nalkuttamaan. Tai tein koulun jälkeen eväät ja kahvitermarin valmiiksi omaan huoneeseeni, kun selvää oli, että kahville ei siellä ollut omin lupinensa asiaa.

No mutta, sai maistaa omaa lääkettään ja tutustua sananlaskuihin: sitä saa mitä tilaa. Sitä kylvää mitä niittää. Sen edestänsä löytää, minkä taakseen jättää, jne.

No oletko miehen kanssa keskustellut asiasta? Meidän uusperheessä ratkaistaan ongelmat heti niin, että istutaan lasten kanssa puhumaan asiat. Pari kertaa on pitänyt lapset saada ymmärtämään se, että äiti kuulee asiat kyllä ja puuttuu niihin, jos yritetään esim. isäpuolta pompottaa oikuilla..

Ihan normaalia nuoren uusperheen arkea. Jokainen jäsen hakee omaa paikkaansa. Kannattaa puhua puolison kanssa asiat selviksi ja tehdä oma rooli perheessä selväksi. Apua saa myös kaupungin perheneuvonnasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa äitipuoli päätti ettei kestä meitä isän lapsia ja asetti meidän toisenluokan kansalaisiksi. Teimme mm. kotityöt ja omat pojat laiskotteli. Puhumattakaan, että kävi nalkuttamassa syömisistä meille, muttei omille lapsilleen. Opin nopeasti siihen, että menin syömään iltapalaa samaan aikaan kun oma poikansa, niin ei kehdannut tulla nalkuttamaan. Tai tein koulun jälkeen eväät ja kahvitermarin valmiiksi omaan huoneeseeni, kun selvää oli, että kahville ei siellä ollut omin lupinensa asiaa.

No mutta, sai maistaa omaa lääkettään ja tutustua sananlaskuihin: sitä saa mitä tilaa. Sitä kylvää mitä niittää. Sen edestänsä löytää, minkä taakseen jättää, jne.

Miten tämä Tuhkimo-tarina sai päätöksensä?

Olisko mitään tekemistä sillä että ovat murkkuiässä? Ne tuppaa olemaan hirviöitä oli omia tai ei..

Nauhota noita raivoamisiaja laita isä kuuntelemaan. Sitten sanot, että oletan sinun puuttuvan tuohon jotenkin. Mulla on tosi hyvät välit mieheni lapsiin, vaikka kyllä hekin alussa kaikenlaisia temppuja kokeilivat.

Uusperhe on hankala saada toimimaan. Minä olen eroperheen lapsi. Sekä äitini että isäni perustivat eron jälkeen tahoilleen uudet perheet, eikä minulle riittänyt paikkaa kummassakaan. Minä tipuin näiden kahden perheen väliin ja kasvoin käytännössä yksin. Surkea kohtalo. Hyvä, että Ap on kiinnostunut saamaan uusperhekuvion toimimaan. Ehkä teidän kannattaa istua alas ja keskustella asioista rehellisesti ja suoraan. Lapset ovat varmasti surullisia ja ehkä vihaisiakin vanhempiensa eron vuoksi.

Ap, et voi olettaa, että tyttäret tottelisivat sinua. Et ole ollut heidän elämässään pienestä pitäen.

Minun kokemukseni mukaan uusperheet eivät toimi sen takia, kun uusperhe yritetään työntää ydinperheen muottiin. Ei se niin mene. Sinä ET ole heidän äitinsä. Se ei ole sinun vastuullasi kasvattaa heitä, eikä antaa heille rahaa. Isä kantaa vastuunsa omista lapsista.

Selkeät pelisäännöt, mikä on kunkin homma taloudessa. Isä katsoo, että tyttäret tekevät oman osuutensa, kotityöt yms. Ja sinä jätät heidät rauhaan.

Meillä uusperhe, jossa on minun 16 v ja 14 v ja miehen 18 v ja 14 v. Lapset ovat läsnä eri kokoonpanoilla: kaksi vanhinta asuu pysyvästi, yksi on vuoroviikkolapsi ja yksi käy silloin tällöin. Lapsilla on selkeät keittiövuorot ja muuten kukin saa elää miten haluaa. Molemmat hoitavat omat lapsensa. Meillä ei ole mitään uusperheongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä sitten muu auta kuin eroamaan vaan. Löydät tuotapikaa uuden elättäjän itsellesi ja lapsellesi.

Tuota noin, kerrotko missä kohtaa ap ilmoitti olevansa miehensä elätettävänä? Mä yritin etsiä, mutta en löytänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa äitipuoli päätti ettei kestä meitä isän lapsia ja asetti meidän toisenluokan kansalaisiksi. Teimme mm. kotityöt ja omat pojat laiskotteli. Puhumattakaan, että kävi nalkuttamassa syömisistä meille, muttei omille lapsilleen. Opin nopeasti siihen, että menin syömään iltapalaa samaan aikaan kun oma poikansa, niin ei kehdannut tulla nalkuttamaan. Tai tein koulun jälkeen eväät ja kahvitermarin valmiiksi omaan huoneeseeni, kun selvää oli, että kahville ei siellä ollut omin lupinensa asiaa.

No mutta, sai maistaa omaa lääkettään ja tutustua sananlaskuihin: sitä saa mitä tilaa. Sitä kylvää mitä niittää. Sen edestänsä löytää, minkä taakseen jättää, jne.

Miten tämä Tuhkimo-tarina sai päätöksensä?

Isä kuoli, niin äitipuoli lensi pihalle kuin leppäkeihäs. Yritti haastaa meitä vielä oikeuteen ja periä kaikennäköistä, mutta oikeuskin oli meidän puolella. Asioita olisi sovittu ihan eri tavalla, jos vastassa olisi ollut mukava ihminen, josta olisi tykätty.

Ja tuosta syystä minä asun lasten kanssa kolmistaan.

Katsotaan sitten huolinko miestä elämääni kun lapset ovat lentäneet pesästä

Eiköhän se ole tyttöjen isän tehtävä laittaa käytös kuntoon. Tuntuu omituiselta, että tytöt käyttäytyvät huonosti vain kun isä ei ole paikalla. Mitä mieltä isä on ollut kun olet kertonut tapahtuneesta, onko tytöille tullut jotain seuraamuksia?

Ymmärrän kyllä uusioperheiden lapsia, ei ole varmastikaan kivaa saada kotiinsa jotain tuntematonta ihmistä asumaan. Ja johon itsellään ei ole mitään tunnesiteitä ja jonka kanssa joutuu jakamaan elämänsä vaikka olisi millainen tyyppi kyseessä. Mielestäni lapsilta pitäisi aina kysyä, että haluavatko he että vanhemman uusi kumppani (mahdollisine lapsineen) muuttaa saman katon alle asumaan, monelta harmilta välttyisi sillä tavoin toimimalla.

H