Lue keskustelun säännöt.
Radikaali elämänmuutos äkkiä -- help!!
30.01.2017 |
Olen korkeakoulutettu ja työssäkäyvä kahden leikki-ikäisen lapsen äiti. Ikää on 30+ ja olen eroamassa miehestäni. Olen hoikka ja keskivertotasoa ulkonäöllisesti. Elän terveellisesti, en tupakoi tai käytä alkoholia. Matkustelen silloin tällöin, harrastan liikuntaa ja luen aika paljon. Olen täysin nolla luuseriroska siis.
Mun olisi pakko muuttua jotenkin vetävämmäksi tapaukseksi ja mielellään mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman radikaalein muutoksin. Olisiko ideoita, mitä voisin tehdä? Plastiikkakirurgia ja raivokas kuntosalitreenaus on yksi vaihtoehto, mutta haluaisin säpinää myös työuraani sekä löytää todella ihanan ja hyvän rakkaussuhteen monen vuoden rakkaudettomuuden ja seksittömyyden jälkeen. Yksi mahdollisuus olisi koettaa tienata runsaasti rahaa, ja se voisi poikia uusia kontakteja ja säpinää elämään. Joku raivokas harrastaminenkin olisi jees. Haluan muuttua todella merkittävästi. Tavoitteenani olisi muuttua niin paljon, että vanhat kaverinikaan eivät enää tunnistaisi minua muutoksen jälkeen.
Olen kohta paniikissa ja tekisi mieli tehdä suunnilleen itsari tai hävitä Suomesta toiselle puolelle maapalloa vapaaehtoistöihin tms., jos tilanteeni ei muutu. Olen ihan kyllästynyt tylsään luuserielämääni. Kukaan mies tai nainenkaan ei halua kaltaistani, sillä olen liian tylsä ja keskoverto laumasielu. Olen turhautunut ja tylsistynyt.
Kommentit (24)
Muutoksen täytyy lähteä itsestä, voitko jutella jonkun ystäväsi kanssa tunteistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutoksen täytyy lähteä itsestä, voitko jutella jonkun ystäväsi kanssa tunteistasi?
Olen jutellut, mutta läheiseni pitävät outona ja lähes järjettömänä sitä, että haluaisin muuttua aivan erilaiseksi. He eivät näe minussa mitään vikaa ja hyväksyvät minut tällaisena kuin olen.
Senpä vuoksi jonkun täysin tuntemattoman pitäisi kriittisin silmin löytää musta epäkohtia, joita voisin lähteä muuttamaan. Siis nythän on käynyt ilmi, että joku tietty ihminen ei minusta välitä lainkaan, mutta en tiedä syytä siihen. Ilmeisesti olen vain kautta linjan liian ala-arvoinen hänelle.
Mun pitäisi pureutua niihin syihin, joiden vuoksi aiemmin tuntemattomat ihmiset eivät välitä minusta tai kiinnostu viettämään aikaa kanssani. Tämä on tosi surullista ja noloa, tiedän, mutta en voi oikein muutakaan tässä tehdä. T. AP
Vierailija kirjoitti:
Kuule, ei yksi terapeutti kesää tee.
Mitä tarkoitat? En usko, että tähän mikään terapia auttaa, vaan mun pitäisi ihan konkreettisesti muuttaa elämäni "komponentteja" ihan toisenlaisiksi.
Vaikka olen eroamassa miehestäni ja hän on yleensä aika ilkeä minua kohtaan, niin hänkin jopa sanoo minusta positiivisia asioita lähinnä, kun kysyn, mikä mussa on vikana. Hänkin ihmettelee, miksi kyselen sellaisia. Noh, hän ei tiedä siihen todellista syytä, joka on se, että joku muu ei minusta välitäkään. Tuntuu ihan absurdilta koko tilanne. T. AP
Ryhdy tyhmäksi blondiksi, niillä on hauskempaa. Olen huomannut, että myös älykkäillä blondeilla menee hyvin. Marilyn look tyrmää jokaisen, jos sulla rahkeet riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä näiden viestien perusteella löydä susta muuta parannettavaa kuin mielenterveytesi. Kannattaisi keskittyä siihen henkiseen hyvinvointiin aluksi, vaikutat todella raskaalta ja sekaiselta persoonalta ja ikävä kyllä sellaista ei moni jaksa ottaa taakakseen..
Eli terapiaan kertomaan näistä lennokkaista elämänmuutostarpeistasi ja epätoivoisista itsetuhoisista ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy tyhmäksi blondiksi, niillä on hauskempaa. Olen huomannut, että myös älykkäillä blondeilla menee hyvin. Marilyn look tyrmää jokaisen, jos sulla rahkeet riittää.
Olen muuten oikeastikin miettinyt samaa. :) Mulla oli parikymppisenä vähän aikaa vaaleat hiukset ja ehkä hieman näyttävämpi pukeutumistyylikin ja elämä oli kyllä todella erilaista sen vuoden ajan. Nimittäin ihmiset todellakin suhtautuvat blondiin aivan eri tavalla ja pitävät jotenkin sosiaalisempana ja helpommin lähestyttävänä sekä viehättävämpänäkin; tosin myös ehkä vähän tyhmempänäkin. Itselleni tuli siitä jopa identiteettikriisi, kun en tuntenut sellaista kohtelua omakseni, joten muutuin takaisin harmaahiirulaiseksi mielihyvin. Oli kyllä hassua, kun pelkällä hiusten värin muuttamisella (blondista maantienruskeaksi) muutuin yhtäkkiä lähes näkymättömäksi. T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä näiden viestien perusteella löydä susta muuta parannettavaa kuin mielenterveytesi. Kannattaisi keskittyä siihen henkiseen hyvinvointiin aluksi, vaikutat todella raskaalta ja sekaiselta persoonalta ja ikävä kyllä sellaista ei moni jaksa ottaa taakakseen..
Eli terapiaan kertomaan näistä lennokkaista elämänmuutostarpeistasi ja epätoivoisista itsetuhoisista ajatuksia.
En puhu näistä asioista livenä ihan näin ankealla ja epätoivoisella tavalla kenellekään. Mutta olet oikeassa, joku ammattiauttaja varmaan olisi paikallaan. T. AP
Jos yrität väkisin muuttaa itseäsi, ja keksiä itsellesi "vetävämpiä" piirteitä, olet pelkkä teeskentelijä ja feikki. Haluatko todella sellaista huomiota? Eikö muutoksen pitäisi lähteä sinusta itsestäsi? Jos sinussa ei ole muuta, parempi olisi opetella hyväksymään itsensä keskitason tylsänä harmaavarpusena. Jos taas sinussa on muutakin, ala kehittää itseäsi luontevasti, äläkä kysele typerillä keskustelupalstoilla ventovierailta, minkälaiseksi sinun pitäisi muuttua. Ole oma itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita ulkonäöllä. Ulkonäkösi muuttuessa, nousee itse varmuutesi. Kokeile vaikka ihan erilaista hiustyyliä, kun mihin olet tottunut, värjää pää jos haluat, ala meikkaamaan, jos et meikkaile. Tunteita on hyvä purkaa vaikka juoksiessa. Mene tekemään jotain sellaista, mitä olet aina halunnut tehdä, mutta jostain syystä on jäänyt tekemättä. Kyllä se siitä.
Eli ensin lähtisin nostamaan omaa näkemystäni itsestäni ja hakemaan sitä itseluottamusta.
Ja pidä mielessäsi, jos miehesi ei kerta sinua kohtaan ole tunteita ja et ymmärrä miksi, niin HÄN EI VAIN OLE SINULLE SE OIKEA. :) Tuolla jossain odottaa joku toinen, ei miehesi ole ainoa kala vedessä.
Sinä taas. Muutu miksi muutut, mutta jätä ne heterot rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen kympin kriisi.
Mutta ihan totta, aikuinen nainen ja noin lapsellinen! Taidat olla jäänyt teini-ikään jumittamaan?
Itsetuntoa sinulla ei ainakaan ole. Aloita siitä. Ihminen joka välittää itsestään ja pitää huolta itsestään niin fyysisesti kuin psyykkisestikin on terve ja se näkyy ulospäin!
Kauheaa ajatella että vielä sinun ikäisesi aikuinen nainen on pelkkää muovailuvahaa joka muuntautuu sen mukaan kun ympäristö kulloinkin vaatii! Onko sinulla lapsia? Ajattele minkälainen roolimalli olet heille, varsinkin jos ovat/on tyttö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmen kympin kriisi.
Mutta ihan totta, aikuinen nainen ja noin lapsellinen! Taidat olla jäänyt teini-ikään jumittamaan?
Itsetuntoa sinulla ei ainakaan ole. Aloita siitä. Ihminen joka välittää itsestään ja pitää huolta itsestään niin fyysisesti kuin psyykkisestikin on terve ja se näkyy ulospäin!
Kauheaa ajatella että vielä sinun ikäisesi aikuinen nainen on pelkkää muovailuvahaa joka muuntautuu sen mukaan kun ympäristö kulloinkin vaatii! Onko sinulla lapsia? Ajattele minkälainen roolimalli olet heille, varsinkin jos ovat/on tyttö!
Olen todellakin hyvin huonoitsetuntoinen ja emotionaalisesti jollain tasolla naiivi. Jollain muulla tavalla olen melko kypsäkin, mutta mussa on todella haavoittuvainen ja raakilemainen puoleni. Käytännössä olen "oma itseni", mutta ongelmana on se, että vihaan itseäni ja se vahvistuu, kun saan huonoa palautetta viehättävyyteni puutteesta (esim. saamalla pakit jne.). T. AP
Vierailija kirjoitti:
Sinä taas. Muutu miksi muutut, mutta jätä ne heterot rauhaan.
Varmaankin mun pitäisi jättää kaikki rauhaan. Mulle iski ihastumiseni myötä sellainen hetkellinen into ja itsevarmuus. Sen takia tein virheenkin.
Tää on kyllä hiton ärsyttävä ja sinnikäs trolli. Ensin jauhaa vuosia hullusta miehestään, sitten keksii lopulta uuden juonenkäänteen, kun palstailijat alkoivat jo tunnistaa ja hermostua vanhoihin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä hiton ärsyttävä ja sinnikäs trolli. Ensin jauhaa vuosia hullusta miehestään, sitten keksii lopulta uuden juonenkäänteen, kun palstailijat alkoivat jo tunnistaa ja hermostua vanhoihin juttuihin.
En ole trolli. Kenelle mä voisin puhua noista asioista, jos täällä palstalla ei saa puhua? Menenkö shrinkille sanoen, että "mut hiillostettiin ulos vauva-palstalta, niin oli pakko tulla juttusillesi"? :) Minkä mä voin sille, että mun elämäni on niin epäonnista?
Miten te muut toimitte, että teillä asiat luonnistuvat? Meettekö vain baariin tai nettiin iskemään rennosti uutta seuraa, jos saatte pakit? Otatteko nopeasti eron väkivaltaisesta puolisosta? Jne. Mä yritän jotenkin työstää näitä vaikeuksiani itse ja mun on vaikeaa päästä niistä ylitse. Mulle on jotenkin vaikeaa vain ottaa rennosti ja unohtaa sekä toimia reippaasti ja itsevarmasti. T. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutoksen täytyy lähteä itsestä, voitko jutella jonkun ystäväsi kanssa tunteistasi?
Olen jutellut, mutta läheiseni pitävät outona ja lähes järjettömänä sitä, että haluaisin muuttua aivan erilaiseksi. He eivät näe minussa mitään vikaa ja hyväksyvät minut tällaisena kuin olen.
Senpä vuoksi jonkun täysin tuntemattoman pitäisi kriittisin silmin löytää musta epäkohtia, joita voisin lähteä muuttamaan. Siis nythän on käynyt ilmi, että joku tietty ihminen ei minusta välitä lainkaan, mutta en tiedä syytä siihen. Ilmeisesti olen vain kautta linjan liian ala-arvoinen hänelle.
Mun pitäisi pureutua niihin syihin, joiden vuoksi aiemmin tuntemattomat ihmiset eivät välitä minusta tai kiinnostu viettämään aikaa kanssani. Tämä on tosi surullista ja noloa, tiedän, mutta en voi oikein muutakaan tässä tehdä. T. AP
Ne syyt ovat sisäisiä, eivät ulkoisia. Kuten jo aiemmin kirjoitin, etsi aito oma itsesi ja lakkaa vääntämästä itseäsi mutkalle miellyttääksesi muita. Se on feikkiä ja onttoa, sen näkee kauas eikä se toimi. Kuka sinä oikeasti olet? Tiedätkö itsekään?
Kuule, ei yksi terapeutti kesää tee.