Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä seurustelukumppaneita menneisyydestä joista ette voi puhua?
28.01.2017 |
Olen siis seurustellut vakavasti pariin kertaan, molemmat kumppanit ovat olleet miehiä. Kummastakaan en voi puhua kenellekkään, enkä ole heitä kenellekkään ystävälleni/perheelleni esitellyt. En voi puhua heistä tulevillekkaan kumppaneille. Tavallaan hienoa kun ei voi niin ei myöskään tarvitse, mutta minusta tuntuu että jotkut läheiset luulevat että olen keksinyt päästäni seurusteluni.
Kommentit (16)
Ootko seurustellut jonkun serkkus kanssa vai mikä juttu tää on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Toinen asia on haluanko puhua heistä kaikille uteliaille. Mutta enemmän viime aikoina ihmiset ovat ihmetelleet sinkkuuttani, jopa niin, että se on osalle paljon suurempi ongelma kuin itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mielenkiintoista olisi tietää, että miksi et voi heistä puhua? Venkuloita vai varattuja?
No vähän molempia..:D
Veljiesikö kanssa olet seurustellut?
En tajua minäkään. Eihän menneistä ole uudelle kumppanille tyylikästä puhua isommin kenenkään. Mutta mitä tarkoittaa, että ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mielenkiintoista olisi tietää, että miksi et voi heistä puhua? Venkuloita vai varattuja?
No vähän molempia..:D
Tai no, varattu kun suhde alkoi, mutta kuitenkin. Eipä sillä, helppo kun asuin muualla pitää piilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on pari joista en puhu, mutta ei niissä ole mitään sellaista, ettenkö voisi. Ole vain aika yksityinen ihminen enkä esittele seurustelukumppaneita sukulaisille enkä ystäville. Pidän ne maailmat erillään. Yhdenkin miehen kanssa seurustelin 4 vuotta enkä esitellyt häntä kenellekään. Tiedän, että on outoa, mutta sellainen olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko seurustellut jonkun serkkus kanssa vai mikä juttu tää on?
Veljen kanssa.
Ap
Just joo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkuserkku kirjoitti:
Veljiesikö kanssa olet seurustellut?
Joo, e
On joo, tää ex-kumppani on samaa sukupuolta kuin minä, eikä me koskaan tuotu suhdetta julki. Ei haluttu leimautua miksikään, ja tulisi varmaan aika isona yllätyksenä lähipiirille, jos nyt hyvin pitkän ajan jälkeen paljastaisin asian. En koe olevani lesbo enkä bisse, vaikka tuo suhde taustalta löytyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku taas häiriköi ketjuja, mitä ihmeellisimmillä jutuilla näköjään.
Vierailija kirjoitti:
No on pari joista en puhu, mutta ei niissä ole mitään sellaista, ettenkö voisi. Ole vain aika yksityinen ihminen enkä esittele seurustelukumppaneita sukulaisille enkä ystäville. Pidän ne maailmat erillään. Yhdenkin miehen kanssa seurustelin 4 vuotta enkä esitellyt häntä kenellekään. Tiedän, että on outoa, mutta sellainen olen.
- Kyllä olet "hieman" outo vaikka eikö sitä sanota, että kell onni on; se onnen kätkeköön. - Mutta toisaalta jos mahdollien kumppanini ei haluaisi esitellä minua kenellekään läheiselle saattaisin jotenkin loukkaantua. Tulisi olo, että häpeääkö hän minua tai yrittääkö hän vaikka salata minulta jotain erityistä. Enkä nyt tarkoita sitäkään, että kumppani olisi näyttely esine, joka pitäisi joka paikkaan. - Kiusaantuisin siitäkin, että kumppani laittaisi vaikka minun kuvani julkisesti someen kysymättä lupaani. Ja jos vastaisin kieltävästi, niin ymmärtäisi mitä kieltämiseni tarkoittaa. - Onkin ollut jännää seurata, kun osa melskaa hirmuisesti yksityisyytensä perään ja samaan aikaan vuodattaa kaiken mahdollisen ja mahdottoman sekä itsestään että lähipiiristään someen kuvitellen, että vain kaikkein lähimmät ovat niistä tiedosita kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas oli niin nolo, että siitä ei enempää..Sitä ei voi laskea seurusteluksi. Sairas
Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta sanonpahan vaan, että ainakin tse olen enempi -vähempi kiinnostunut myös mahdollisen kumppanini lähipiiristä. - Olenkohan ainoa, jolle tulee kumppanista jotenkin kylmä ja luontaan työntävä olo, jos saan vastaukseksi, että hän ei ole vaikka perheensä, kuten sisarustensa kanssa väleissä. - Tai välttelee tilanteita, joissa voisin kohdata jonkun hänet tunnistavan/ tuntevan. - Kaikiki me olemme joskus mokanneet mutta juju piilee siinä, että miten elää näiden mokiensa kanssa. Ja ei -e oi minulla ole tarvetta kuulla kaikkea mahdollista ja mahdotonta kumppanini menneisyydestä. Mutta jos toinen kuvittelee elävänsä kokonaan irtimenneisyydetsä ilman, että se koskaan nousisi esiin niin jotenkin minulla hälytyskellot soisivat; - - ettei vain pian lukitisisi minut jonnekintyrmään...
Ei ole, mielenkiintoista olisi tietää, että miksi et voi heistä puhua? Venkuloita vai varattuja?