Miten eroan miehestäni mutta haluan pysyä ystävinä?

Erota?

Kerro olevasi lesdo.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pian 10 vuotta oltu yhdessä, meidän suhde on vuosien mittaan muuttunut ns, kämppäkaveruudeksi. Tuetaan toisiamme jos toisella on vaikeaa, käydään matkoilla, harrastetaan kaikkea yhdessä, mutta nyt ei ole seksiä ollut kolmeen vuoteen, nukutaan eri huoneissa, mitään läheisyyttä ei ole. Olen puhunut erosta mutta tuntuu, että mies pitelee minua tässä suhteessa. Olen elämässäni kokenut hirvittäviä asioita ja mies tuo elämääni turvallisuuden tunteen,mitä minun pitäisi tehdä, olen 29 ja mieheni 46.

Ikinä en suostuisi olemaan exäni tukena tai sen kaveri. Minusta se että ensiksi haluaa avioeron ja sitten ehdottaa ystävyyttä on erittäin loukkaavaa.

Jos eroaisin ihmisestä niin en enää ikinä haluaisi nähdä sitä ihmistä. 

No silleen että yks päivä vaan olet hävinnyt kämpästä ja laitat soitoneston ja hankit lähestymiskiellon. No ei vainkaan. Tietenkin keskustelemalla asiat läpi miehen kanssa. Siis, HUOM, keskustelemalla asiat läpi MIEHEN kanssa, eikä keskustelemalla asiat läpi av-mammojen kanssa jonka jälkeen vaan katoat kämpästä ja ihmettelet jos mies on vihainen tai ihmeissään.

Exät on exiä, eivät ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pian 10 vuotta oltu yhdessä, meidän suhde on vuosien mittaan muuttunut ns, kämppäkaveruudeksi. Tuetaan toisiamme jos toisella on vaikeaa, käydään matkoilla, harrastetaan kaikkea yhdessä, mutta nyt ei ole seksiä ollut kolmeen vuoteen, nukutaan eri huoneissa, mitään läheisyyttä ei ole. Olen puhunut erosta mutta tuntuu, että mies pitelee minua tässä suhteessa. Olen elämässäni kokenut hirvittäviä asioita ja mies tuo elämääni turvallisuuden tunteen,mitä minun pitäisi tehdä, olen 29 ja mieheni 46.

Ikinä en suostuisi olemaan exäni tukena tai sen kaveri. Minusta se että ensiksi haluaa avioeron ja sitten ehdottaa ystävyyttä on erittäin loukkaavaa.

Jos eroaisin ihmisestä niin en enää ikinä haluaisi nähdä sitä ihmistä. 

Mutta sulla onkin ihan onneton itsetunto ja pidät eroa jonain henk.koht. loukkauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pian 10 vuotta oltu yhdessä, meidän suhde on vuosien mittaan muuttunut ns, kämppäkaveruudeksi. Tuetaan toisiamme jos toisella on vaikeaa, käydään matkoilla, harrastetaan kaikkea yhdessä, mutta nyt ei ole seksiä ollut kolmeen vuoteen, nukutaan eri huoneissa, mitään läheisyyttä ei ole. Olen puhunut erosta mutta tuntuu, että mies pitelee minua tässä suhteessa. Olen elämässäni kokenut hirvittäviä asioita ja mies tuo elämääni turvallisuuden tunteen,mitä minun pitäisi tehdä, olen 29 ja mieheni 46.

Ikinä en suostuisi olemaan exäni tukena tai sen kaveri. Minusta se että ensiksi haluaa avioeron ja sitten ehdottaa ystävyyttä on erittäin loukkaavaa.

Jos eroaisin ihmisestä niin en enää ikinä haluaisi nähdä sitä ihmistä. 

Mitä ihmettä? Minulla ei ainakaan ole mitään syytä vihata ihmistä, jota olen joskus rakastanut, ja jonka kanssa olen viettänyt elämäni parhaita aikoja. En ole valinnut miehekseni kusipäätä, vaan hyvän ihmisen, enkä todellakaan halua menettää sitä ihmistä elämästäni, vaikka rakkaus meidän väliltä häviääkin. Ilman muuta ollaan ystäviä, tuetaan toisiamme, autetaan ja kuunnellaan ja pysytään ystävinä aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pian 10 vuotta oltu yhdessä, meidän suhde on vuosien mittaan muuttunut ns, kämppäkaveruudeksi. Tuetaan toisiamme jos toisella on vaikeaa, käydään matkoilla, harrastetaan kaikkea yhdessä, mutta nyt ei ole seksiä ollut kolmeen vuoteen, nukutaan eri huoneissa, mitään läheisyyttä ei ole. Olen puhunut erosta mutta tuntuu, että mies pitelee minua tässä suhteessa. Olen elämässäni kokenut hirvittäviä asioita ja mies tuo elämääni turvallisuuden tunteen,mitä minun pitäisi tehdä, olen 29 ja mieheni 46.

Ikinä en suostuisi olemaan exäni tukena tai sen kaveri. Minusta se että ensiksi haluaa avioeron ja sitten ehdottaa ystävyyttä on erittäin loukkaavaa.

Jos eroaisin ihmisestä niin en enää ikinä haluaisi nähdä sitä ihmistä. 

Samaa mieltä ja näin toiminkin. Eron jälkeen en ole ollut missään tekemisissä, vaikka sovussa erottiinkin. Mielestäni on loukkaavaa pyytää kaveriksi päätettyään suhteen. Tuntuu, että erosi vain siksi, että haluaa päästä panemaan muita ihmisiä ja mahdollisesti välillä myös minua eron jälkeenkin.

Ei tunteet koskaan kuole jos niitä kokoajan muistuttaa katselemalla toisen naamaa. Toinen ero edessä kun exä löytää uuden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pian 10 vuotta oltu yhdessä, meidän suhde on vuosien mittaan muuttunut ns, kämppäkaveruudeksi. Tuetaan toisiamme jos toisella on vaikeaa, käydään matkoilla, harrastetaan kaikkea yhdessä, mutta nyt ei ole seksiä ollut kolmeen vuoteen, nukutaan eri huoneissa, mitään läheisyyttä ei ole. Olen puhunut erosta mutta tuntuu, että mies pitelee minua tässä suhteessa. Olen elämässäni kokenut hirvittäviä asioita ja mies tuo elämääni turvallisuuden tunteen,mitä minun pitäisi tehdä, olen 29 ja mieheni 46.

Ikinä en suostuisi olemaan exäni tukena tai sen kaveri. Minusta se että ensiksi haluaa avioeron ja sitten ehdottaa ystävyyttä on erittäin loukkaavaa.

Jos eroaisin ihmisestä niin en enää ikinä haluaisi nähdä sitä ihmistä. 

Mitä ihmettä? Minulla ei ainakaan ole mitään syytä vihata ihmistä, jota olen joskus rakastanut, ja jonka kanssa olen viettänyt elämäni parhaita aikoja. En ole valinnut miehekseni kusipäätä, vaan hyvän ihmisen, enkä todellakaan halua menettää sitä ihmistä elämästäni, vaikka rakkaus meidän väliltä häviääkin. Ilman muuta ollaan ystäviä, tuetaan toisiamme, autetaan ja kuunnellaan ja pysytään ystävinä aina.

Ei kyse ole vihasta, eikä tunteet koskaan häviä, eikä kukaan koskaan ole "lakannut rakastamasta". Tunteet muuttuvat, mutta se valehtelee, joka väittää, että ei koe mitään romanttista sellaista ihmistä kohtaan, jota on ennen rakastanut.

En näe mikä järki minun olisi pitää tuollaista ihmistä elämässäni jos meillä ei kuitenkaan ole koskaan enää mitään juttua. Kavereita löytää kyllä muualtakin ja samoin uuden kumppanin. Ei tarvitse roikkua säälittävästi menneessä. 

Ensinnä se edellyttää, että mies hyväksyy eron ja haluaa olla sen jälkeen ystäväsi.

Puhukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pian 10 vuotta oltu yhdessä, meidän suhde on vuosien mittaan muuttunut ns, kämppäkaveruudeksi. Tuetaan toisiamme jos toisella on vaikeaa, käydään matkoilla, harrastetaan kaikkea yhdessä, mutta nyt ei ole seksiä ollut kolmeen vuoteen, nukutaan eri huoneissa, mitään läheisyyttä ei ole. Olen puhunut erosta mutta tuntuu, että mies pitelee minua tässä suhteessa. Olen elämässäni kokenut hirvittäviä asioita ja mies tuo elämääni turvallisuuden tunteen,mitä minun pitäisi tehdä, olen 29 ja mieheni 46.

Ikinä en suostuisi olemaan exäni tukena tai sen kaveri. Minusta se että ensiksi haluaa avioeron ja sitten ehdottaa ystävyyttä on erittäin loukkaavaa.

Jos eroaisin ihmisestä niin en enää ikinä haluaisi nähdä sitä ihmistä. 

Juuri näin! Ero on sama asia kuin kuolema.

Miten teillä naisilla voi olla noin harhanen kuvitelma erotessa, et vois pysyä ystävinä. Moni on sanonu tota, mut ei siihen ole pystyny.

Mun mielestä tuota ei voi etukäteen päättää. Ajan kanssa se selviää, jos voittekin olla ystäviä. On ihan mahdollista, että jompikumpi vaikka kokee katkeruutta erosta, minkä vuoksi ystävyys ei vain onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pian 10 vuotta oltu yhdessä, meidän suhde on vuosien mittaan muuttunut ns, kämppäkaveruudeksi. Tuetaan toisiamme jos toisella on vaikeaa, käydään matkoilla, harrastetaan kaikkea yhdessä, mutta nyt ei ole seksiä ollut kolmeen vuoteen, nukutaan eri huoneissa, mitään läheisyyttä ei ole. Olen puhunut erosta mutta tuntuu, että mies pitelee minua tässä suhteessa. Olen elämässäni kokenut hirvittäviä asioita ja mies tuo elämääni turvallisuuden tunteen,mitä minun pitäisi tehdä, olen 29 ja mieheni 46.

Ikinä en suostuisi olemaan exäni tukena tai sen kaveri. Minusta se että ensiksi haluaa avioeron ja sitten ehdottaa ystävyyttä on erittäin loukkaavaa.

Jos eroaisin ihmisestä niin en enää ikinä haluaisi nähdä sitä ihmistä. 

Mitä ihmettä? Minulla ei ainakaan ole mitään syytä vihata ihmistä, jota olen joskus rakastanut, ja jonka kanssa olen viettänyt elämäni parhaita aikoja. En ole valinnut miehekseni kusipäätä, vaan hyvän ihmisen, enkä todellakaan halua menettää sitä ihmistä elämästäni, vaikka rakkaus meidän väliltä häviääkin. Ilman muuta ollaan ystäviä, tuetaan toisiamme, autetaan ja kuunnellaan ja pysytään ystävinä aina.

Onnistuu sen jälkeen kun molemmat täysin OK erosta. Yleensä eroissa toinen on prosessissa edellä toista, ja jos tuo edistynyt haluaa jäädä ystäväksi on melkoista kidutusta eroa hitaammin käyvää kohtaan, pahimmillaan pitää yllä tämän toiveita yhteenpalaamisesta. Näitä näkee paljon: erotaan "ystävinä", se ressukampi huolehtii ja hyysää eroa halunnutta joka ottaa itsekkäästi kaiken vastaan.