Lue keskustelun säännöt.
Onko mies liian pihi vai mikä vika...?
kyllästynyt
27.01.2017 |
Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä monta vuotta ja meillä on myös yhteinen lapsi. Naimisissa ei olla.
Kun muutettiin ekaan yhteiseen asuntoon opiskellessamme, meillä ei ollut mitään muuta kuin tv, astioita ja sänky. Sitten pikku hiljaa kerättiin huonekaluja. Tai oikeastaan mä ostin. Ja joitakin ollaan saatu perheiltämme. Kaikkiin hankintoihin miehellä on ollut sanomista. Mitään en ole saanut ostaa ilman, että mies ihmettelee syytä. Ja siis miehen ei ole senttiäkään tarvinnut sijoittaa yhteenkään huonekaluun. Jos olisi miehestä kiinni niin meillä olisi vieläkin lihalaatikko tv-tasona. Olen hankkinut kaikki lamput, ruokapöydän, tuolit, matot, tv-tason, olohuoneen pöydän, dvdhyllyn, lapsenhuoneeseen kaikki huonekalut yms. ja sänkymme on tullut siskoltani. Eli jos hypoteettisesti ajateltuna jos ero tulisi niin miehelle jäisi vain tv ja pleikkari.
Nyt olisin ostamassa todella siistiä käytettyä sohvaa halvalla itse ja mies valittaa. Kuulemma meidän opiskeluajan vanha kulunut ja likainen sohva käy ihan hyvin. Ja sohva on ollut meillä nyt noin 5 vuotta ja silloinkin se oli käytetty ja likainen. Eikä siihen kehtaa ketään vierasta istuttaa. Uusi sohva tulee kuitenkin meidän koko perheelle. Mies osti itselleen pleikka 4:n noin 400:lla eurolla uutena ja siihen en mitään sanonut.
Onko se liikaa pyydetty mieheltä että saan ostaa meidän perheelle siistin aikuisten ihmisten sohvan? Että pääsisi vihdoin opiskeluajan kuluneista tavaroista eroon.
Ja kuulemma minulla ei ole syytä ostaa mitään uutta/käytettyä meille, koska maksan vuokraa 1/3 ja mieheni 2/3 koska mieheni saa enemmän palkkaa. Sitten kun maksan 1/2 vuokraa niin sitten mullakin on sananvaltaa. Vaikka maksan itse päiväkotimaksun, sähkölaskun ja omat suht isot velkani.
Kommentit (9)
Pihi ja ei ilmeisesti yhtään välitä siitä, miltä kotona näyttää ja millaista siellä on asua. Kuulostaa myös todella kohtuuttomalta ja epämiellyttävältä tyypiltä muutenkin. Eikö molempien aikuisten pitäisi yhdessä päättää yhteisen kodin asioista? Ihan sama kumpi sen vuokran maksaa, kun molemmat kumminkin osallistuvat yhteisiin kuluihin ja lapsen kuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja ei ilmeisesti yhtään välitä siitä, miltä kotona näyttää ja millaista siellä on asua. Kuulostaa myös todella kohtuuttomalta ja epämiellyttävältä tyypiltä muutenkin. Eikö molempien aikuisten pitäisi yhdessä päättää yhteisen kodin asioista? Ihan sama kumpi sen vuokran maksaa, kun molemmat kumminkin osallistuvat yhteisiin kuluihin ja lapsen kuluihin.
Niin minustakin molempien pitäisi yhdessä päättää kodin asioista, mutta miestä ei tosiaan kiinnosta, miltä kodissamme näyttää. Ei edes kunnolla, miltä hän itse näyttää. Talvikenkiä hän ei voinut uusia ostaa vanhojen mentyä rikki, koska talvikengät ovat liian kalliit (hänen mukaansa mistään kengästä tai vaatteesta ei pidä maksaa yli 20 euroa), joten hän pakkasessa kulkee samoissa kengissä kuin kesällä. Ja kuulemma mies tarvitsee vain yhdet kengät kerrallaan. Sama juttu takin kanssa. Hänellä on vain toppatakki. Ei muuta. Jos tulee keväällä liian kuuma niin hän laittaa 2 hupparia päällekkäin. Sama syksyllä jos tulee liian kylmä.
Ja vuokran maksu on miehelle selkeästi se isoin juttu, että kun en maksa siitä puolta tai suurinta osaa niin muulla ei väliä. Vaikka siis osallistun lisäksi yllä mainittujen asioiden lisäksi kauppalaskuun, ostan kaikki lapsen vaatteet ja kengät itse, siivoan itse (mies vain jos "pakottaa"), pesen pyykit (sama taas jos "pakotan"), nousen joka aamu lapsen kanssa ylös ja mies nukkuu pitkään (jos siis hänellä on vapaa tai iltavuoro ja en ole itse mennyt klo 6 töihin) ja siis teemme molemmat 2-vuorotyötä. Mutta en kuitenkaan halua erota, mutta jotain tolkkua tähän on tultava, eikö? En ole itsekään ihan varma enää että onko mulla tosiaan "oikeutta" tehdä mitään jos mieheni on toista mieltä. Sitten hän vain syyllistää minua ja kysyy että miksi en voi laittaa niitä rahoja vuokraan, mitkä laittaisin sohvaan. (100 euroa)
T. Ap
kyllästynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja ei ilmeisesti yhtään välitä siitä, miltä kotona näyttää ja millaista siellä on asua. Kuulostaa myös todella kohtuuttomalta ja epämiellyttävältä tyypiltä muutenkin. Eikö molempien aikuisten pitäisi yhdessä päättää yhteisen kodin asioista? Ihan sama kumpi sen vuokran maksaa, kun molemmat kumminkin osallistuvat yhteisiin kuluihin ja lapsen kuluihin.
Niin minustakin molempien pitäisi yhdessä päättää kodin asioista, mutta miestä ei tosiaan kiinnosta, miltä kodissamme näyttää. Ei edes kunnolla, miltä hän itse näyttää. Talvikenkiä hän ei voinut uusia ostaa vanhojen mentyä rikki, koska talvikengät ovat liian kalliit (hänen mukaansa mistään kengästä tai vaatteesta ei pidä maksaa yli 20 euroa), joten hän pakkasessa kulkee samoissa kengissä kuin kesällä. Ja kuulemma mies tarvitsee vain yhdet kengät kerrallaan. Sama juttu takin kanssa. Hänellä on vain toppatakki. Ei muuta. Jos tulee keväällä liian kuuma niin hän laittaa 2 hupparia päällekkäin. Sama syksyllä jos tulee liian kylmä.
Ja vuokran maksu on miehelle selkeästi se isoin juttu, että kun en maksa siitä puolta tai suurinta osaa niin muulla ei väliä. Vaikka siis osallistun lisäksi yllä mainittujen asioiden lisäksi kauppalaskuun, ostan kaikki lapsen vaatteet ja kengät itse, siivoan itse (mies vain jos "pakottaa"), pesen pyykit (sama taas jos "pakotan"), nousen joka aamu lapsen kanssa ylös ja mies nukkuu pitkään (jos siis hänellä on vapaa tai iltavuoro ja en ole itse mennyt klo 6 töihin) ja siis teemme molemmat 2-vuorotyötä. Mutta en kuitenkaan halua erota, mutta jotain tolkkua tähän on tultava, eikö? En ole itsekään ihan varma enää että onko mulla tosiaan "oikeutta" tehdä mitään jos mieheni on toista mieltä. Sitten hän vain syyllistää minua ja kysyy että miksi en voi laittaa niitä rahoja vuokraan, mitkä laittaisin sohvaan. (100 euroa)
T. Ap
Oletko keskustellut miehen kanssa vakavasti miltä hänen käyttäytyminen sinusta tuntuu?
Toisekseen en oikein ymmärrä millä logiikalla miehen mielestä sinun ostama sohva olisi hyväksyttävämpi jos maksat enemmän vuokraa? Tuntuisi loogisemmalta, että kun maksat vähemmän vuokraa kuin miehesi niin hänen pitäisi olla tyytyväinen esimerkiksi siitä, että ostat sohvan eikä se mene miehen maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
kyllästynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja ei ilmeisesti yhtään välitä siitä, miltä kotona näyttää ja millaista siellä on asua. Kuulostaa myös todella kohtuuttomalta ja epämiellyttävältä tyypiltä muutenkin. Eikö molempien aikuisten pitäisi yhdessä päättää yhteisen kodin asioista? Ihan sama kumpi sen vuokran maksaa, kun molemmat kumminkin osallistuvat yhteisiin kuluihin ja lapsen kuluihin.
Niin minustakin molempien pitäisi yhdessä päättää kodin asioista, mutta miestä ei tosiaan kiinnosta, miltä kodissamme näyttää. Ei edes kunnolla, miltä hän itse näyttää. Talvikenkiä hän ei voinut uusia ostaa vanhojen mentyä rikki, koska talvikengät ovat liian kalliit (hänen mukaansa mistään kengästä tai vaatteesta ei pidä maksaa yli 20 euroa), joten hän pakkasessa kulkee samoissa kengissä kuin kesällä. Ja kuulemma mies tarvitsee vain yhdet kengät kerrallaan. Sama juttu takin kanssa. Hänellä on vain toppatakki. Ei muuta. Jos tulee keväällä liian kuuma niin hän laittaa 2 hupparia päällekkäin. Sama syksyllä jos tulee liian kylmä.
Ja vuokran maksu on miehelle selkeästi se isoin juttu, että kun en maksa siitä puolta tai suurinta osaa niin muulla ei väliä. Vaikka siis osallistun lisäksi yllä mainittujen asioiden lisäksi kauppalaskuun, ostan kaikki lapsen vaatteet ja kengät itse, siivoan itse (mies vain jos "pakottaa"), pesen pyykit (sama taas jos "pakotan"), nousen joka aamu lapsen kanssa ylös ja mies nukkuu pitkään (jos siis hänellä on vapaa tai iltavuoro ja en ole itse mennyt klo 6 töihin) ja siis teemme molemmat 2-vuorotyötä. Mutta en kuitenkaan halua erota, mutta jotain tolkkua tähän on tultava, eikö? En ole itsekään ihan varma enää että onko mulla tosiaan "oikeutta" tehdä mitään jos mieheni on toista mieltä. Sitten hän vain syyllistää minua ja kysyy että miksi en voi laittaa niitä rahoja vuokraan, mitkä laittaisin sohvaan. (100 euroa)
T. ApOletko keskustellut miehen kanssa vakavasti miltä hänen käyttäytyminen sinusta tuntuu?
Toisekseen en oikein ymmärrä millä logiikalla miehen mielestä sinun ostama sohva olisi hyväksyttävämpi jos maksat enemmän vuokraa? Tuntuisi loogisemmalta, että kun maksat vähemmän vuokraa kuin miehesi niin hänen pitäisi olla tyytyväinen esimerkiksi siitä, että ostat sohvan eikä se mene miehen maksettavaksi.
Olen yrittänyt keskustella, mutta hän on niin itsepäinen ja saa silti käännettyä kaiken vian minuun. Sitä minäkin olen yrittänyt sanoa, että kun hän maksaa enemmän vuokraa niin minä maksan sohvan. Mutta sitten hän vain sanoo, että meillähän on jo sohva. Ja sama alkaa alusta. Kuitenkin mieheni siskon kotona hänen miehensä osti heille uuden sohvan lähemmäs 1000 eurolla osamaksulla tosin ja molemmat miehet tienaa yhtä paljon eikä mieheni sisko osallistu edes vuokraan, koska hän on äitiyslomalla vauvan kanssa. Se on sitten kuulemma ok mieheni mielestä, koska hän on äitiyslomalla, mutta ei silloin olisi tullut meillä mieleenkään ostaa uutta sohvaa kun minä olin äitiyslomalla, koska en itse pystynyt kunnolla osallistumaan vuokraan. Huoh tää on niin turhauttavaa.
T. Ap
Miehenä olisin todella iloinen jos naiselle kelpaisi hyväkuntoinen käytetty sohva ja maksaisin mielelläni puolet siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksa puolet vuokrasta, mutta mies maksaa sitten puolet ruuasta, puolet päiväkotimaksusta ja puolet lapsen vaatteista.
kyllästynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllästynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja ei ilmeisesti yhtään välitä siitä, miltä kotona näyttää ja millaista siellä on asua. Kuulostaa myös todella kohtuuttomalta ja epämiellyttävältä tyypiltä muutenkin. Eikö molempien aikuisten pitäisi yhdessä päättää yhteisen kodin asioista? Ihan sama kumpi sen vuokran maksaa, kun molemmat kumminkin osallistuvat yhteisiin kuluihin ja lapsen kuluihin.
Niin minustakin molempien pitäisi yhdessä päättää kodin asioista, mutta miestä ei tosiaan kiinnosta, miltä kodissamme näyttää. Ei edes kunnolla, miltä hän itse näyttää. Talvikenkiä hän ei voinut uusia ostaa vanhojen mentyä rikki, koska talvikengät ovat liian kalliit (hänen mukaansa mistään kengästä tai vaatteesta ei pidä maksaa yli 20 euroa), joten hän pakkasessa kulkee samoissa kengissä kuin kesällä. Ja kuulemma mies tarvitsee vain yhdet kengät kerrallaan. Sama juttu takin kanssa. Hänellä on vain toppatakki. Ei muuta. Jos tulee keväällä liian kuuma niin hän laittaa 2 hupparia päällekkäin. Sama syksyllä jos tulee liian kylmä.
Ja vuokran maksu on miehelle selkeästi se isoin juttu, että kun en maksa siitä puolta tai suurinta osaa niin muulla ei väliä. Vaikka siis osallistun lisäksi yllä mainittujen asioiden lisäksi kauppalaskuun, ostan kaikki lapsen vaatteet ja kengät itse, siivoan itse (mies vain jos "pakottaa"), pesen pyykit (sama taas jos "pakotan"), nousen joka aamu lapsen kanssa ylös ja mies nukkuu pitkään (jos siis hänellä on vapaa tai iltavuoro ja en ole itse mennyt klo 6 töihin) ja siis teemme molemmat 2-vuorotyötä. Mutta en kuitenkaan halua erota, mutta jotain tolkkua tähän on tultava, eikö? En ole itsekään ihan varma enää että onko mulla tosiaan "oikeutta" tehdä mitään jos mieheni on toista mieltä. Sitten hän vain syyllistää minua ja kysyy että miksi en voi laittaa niitä rahoja vuokraan, mitkä laittaisin sohvaan. (100 euroa)
T. ApOletko keskustellut miehen kanssa vakavasti miltä hänen käyttäytyminen sinusta tuntuu?
Toisekseen en oikein ymmärrä millä logiikalla miehen mielestä sinun ostama sohva olisi hyväksyttävämpi jos maksat enemmän vuokraa? Tuntuisi loogisemmalta, että kun maksat vähemmän vuokraa kuin miehesi niin hänen pitäisi olla tyytyväinen esimerkiksi siitä, että ostat sohvan eikä se mene miehen maksettavaksi.
Olen yrittänyt keskustella, mutta hän on niin itsepäinen ja saa silti käännettyä kaiken vian minuun. Sitä minäkin olen yrittänyt sanoa, että kun hän maksaa enemmän vuokraa niin minä maksan sohvan. Mutta sitten hän vain sanoo, että meillähän on jo sohva. Ja sama alkaa alusta. Kuitenkin mieheni siskon kotona hänen miehensä osti heille uuden sohvan lähemmäs 1000 eurolla osamaksulla tosin ja molemmat miehet tienaa yhtä paljon eikä mieheni sisko osallistu edes vuokraan, koska hän on äitiyslomalla vauvan kanssa. Se on sitten kuulemma ok mieheni mielestä, koska hän on äitiyslomalla, mutta ei silloin olisi tullut meillä mieleenkään ostaa uutta sohvaa kun minä olin äitiyslomalla, koska en itse pystynyt kunnolla osallistumaan vuokraan. Huoh tää on niin turhauttavaa.
T. Ap
Älä kuuntele haukkumista ja ostat vaan sen sohvan ja heivaat vanhan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme ukko. Meillä ei ukko ainakaan mitään hannannut vastaan, kun tilasin omilla rahoillani kruunukalusteelta valkoisen nahkasohvan. Innostui ostamaan samaan sarjaan sitten nojatuolin
Jätä tommonen idioottipaska!