Rasistisille mammoille pieni opetussatu:

Olipakerran suomalainen 60 v täti.
Hän meni ravintolaan jossa tilasi lautasellisen tomaattikeittoa.
Hän jätti Keiton ja laukkunsa hetkeksi pöytään yksinään, kun lähti hakemaan lusikkaa...
Hän kerkesi kääntämään selkänsä hetkeksi ja mitä hän näkikään.
Tummamies oli istuuntunut pöytään ja söi TÄDIN keittoa.
Täti oli hetken häkellyksissä kunnes raivossaan keksi, että menee pokkanaan syömään samalta lautaselta mustan kanssa ja katsoo miten hän reagoi...
Sitä paitsi keittohan oli alunperin täďin!
Täti tunkee samalle lautaselle syömään.
Mies katsoo häntä hiukan hämillään, mutta ei aja tätiä pois.
Kun lautanen on tyhjä mies hymyilee ja käy hakemassa molemille kahvit.
Kyllä tämä on kummallista täti miettii: samaan aikaan röyhkeä ja kohtelias.
Pian tummamies nousee pöydästä ja morjestaa vielä lähtiessä.
Miehen lähdettyä täti tajua, että laukkunsa on kadonnut.
Tuolilta.
"Jaahas tätä se olikin" ,,,,,, "hän pölli minun laukkuni ja niin taitavasti, että en edes huomannut".
Täti on juuri menossa kertomaan asiasta tarjoilijalle kunnes huomaa viereisessä pöydässä koskemattoman keittolautasen ja hänen laukkunsa tuolilla johon sen jättikin.
Jokainen luultavasti ymmärsi tädin väärin ymmärryksen...