Lue keskustelun säännöt.
Vasta viime aikoina tajusin että lapsuudenkaveri hylkäsi minut mielenterveysongelmani takia!
26.01.2017 |
Siinä yläasteen alussa mulla oli tosi vaikeeta. Perheeni oli ihan kriisissä, äiti mielenterveysongelmainen ja oli itsemurhan partaalla ja soitteli minulle kuinka nyt tappaa ittensä (ei tappanut, äiti nyt kunnossa mutta takaisin asiaan). Tuo rankka kokemukseni muutti mua. Olin yhtäkkiä ihan sulkeutunut ja muutuin hiljaiseksi, vaikka ennen olin ollut rento ja puhelias. Aloin saamaan myös itse masennus- ja ahdistusoireita. Muistan kuinka kerran nähtiin kaverini kanssa ja oli kiusallista, kun en keksinytkään enää puhuttavaa ja olin epäluonteva vaikka ennen oltiin oltu hyviä ystäviä. Se mainitsikin mulle siitä että oon tosi hiljainen. Sitten meidän ystävyys vain kuoli. Jotenkin tosi surullinen tarina vaikka itse sanonkin. :(
Kommentit (10)
Onhan se surullista. Toisaalta yhtä hyvin tuon voi nähdä niin, että sinä jylkäsit kaverisi oman mielenterveysongelmasi takia. Sinä et pitänyt yhteyttä, et puhunut mitään olit vain epäluonteva. Sekin on surullista, mutta ehkä vähän rehellisempää kuin syyttää kaikesta kaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista. Toisaalta yhtä hyvin tuon voi nähdä niin, että sinä jylkäsit kaverisi oman mielenterveysongelmasi takia. Sinä et pitänyt yhteyttä, et puhunut mitään olit vain epäluonteva. Sekin on surullista, mutta ehkä vähän rehellisempää kuin syyttää kaikesta kaveria.
Mistä päättelit että minä en pitänyt yhteyttä? Ja kyllä, olet oikeassa, että en enää puhunut niin paljon ja olin epäluonteva, mutta näihin asioihin en pystynyt paskan mielenterveyteni takia vaikuttamaan. Ja näiden syiden vuoksi kaveri ei enää ollut kiinnostunut seurastani kun en ollutkaan enää niin viihdyttävää seuraa kuin ennen.
- jos yhtään lohduttaa, niin toisinaan lapsuuden ystävyys suhteet katkeavat, vaikkei päättymiselle olisi olemassa oikeastaan mitään järjellistä syytä. Elämä on tässä mielessä aika julmaa, vaikka kai silläkin on tarkoituksesa, että osa vanhoista ystävistä vain jää taakse. - Toisinaan itse olen miettinyt, että kehtaisiko tai osaisiko sitä näin vuosien päästä jaksaa selvittää, missä he ovat nyt. Toisaalta huomaan olleeni onnekas, kun minulla on ollut useampi kaveri ja ystävä lapsuudessa. Tilanteeni ja ajatukseni saattasivat olla eri jos minulla oksi ollut vaikka vain yksi ystävä. - Vaikka sekin on paljon kun kaikilla ei ole sitäkään mutta yleisemmin; ei se määrä vaan se laatu.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista. Toisaalta yhtä hyvin tuon voi nähdä niin, että sinä jylkäsit kaverisi oman mielenterveysongelmasi takia. Sinä et pitänyt yhteyttä, et puhunut mitään olit vain epäluonteva. Sekin on surullista, mutta ehkä vähän rehellisempää kuin syyttää kaikesta kaveria.
Toivottavasti olet vain ilkeä porvoolainen? Mutta juuri tämän takia tää maailma on niin perseestä ja julma paikka. Joiltakin ihmisiltä vaan yksinkertaisesti puuttuu jokin empatiapalanen aivoista. Tai sitten näiden elämä on ollut vaan ruusuilla tanssimista eikä mitään käsitystä mistään mielenterveyspuolen asioista.
Ystävyys on vastavuoroista ja sitten kun ei enää ole niin se saattaa loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ystävyys on vastavuoroista ja sitten kun ei enää ole niin se saattaa loppua." - Voisiko joku selittää miksi tätä alapeukutetaan? - Siis saattaa. Ei sen aina täydy loppua, mutta kyllä se voimille käy, jos on ystävyksistä se, joka aina -yksinkertaitan- on aktiivinen tisen ollessa vain passiivinen ja odottavan, että toinen kyllä huolehtii...
Vittu miten sairaita kommentteja. Hävetkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla olisi ollut poikaystävä, niin sekin olis jättänyt sut. Nuorilla on koko elämä edessään. Ahdistavaa jäädä jumiin jonkun masentuneen seuraan ja ahdistua itsekin.
Kyllä ne nuoruuden kaveruudet voi loppua ilman draamaakin.
Sitä paitsi, mielenterveysongelmat on yleisiä. Silloin täytyy hakea ammattiapua. Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita.
Liity mielenterveysyhdistykseen. Saat vertaistukea ja uusia kavereita.
:'(