Masennus lieventynyt, mutta harmikseni huomaan, että kaverit...

..painavat minua alaspäin. He siis myös masentuneita itse. Yksi jos toinenkin laittaa viestiä joissa surkuttelee itseään avoimesti, eikä mulla enää meinaa riittää kärsivällisyys ton homman kanssa. Itse en ole sellainen että kerjään huomiota sääliviesteillä, toki kerron jos kysytään tai vaihdetaan kuulumisia ajan kanssa, että nyt menee huonommin. Alkaa ärsyttää kun pitäisi vaan nyökytellä vieressä ja surkutella paskaa tilannetta, johon ihminen on itsensä ajanut päätöksillään.

Ja onko aina pakko soutaa niin helvetin syvissä vesissä!! Olisipa kiva joskus juoda kuppi kahvia ja puhua jostain kevyemmästä kuin parisuhdekriiseistä, uuden paikkakunnan ongelmista tai siitä perkeleen masennuksesta. Mutta kun ei niin ei. Äh.