Lue keskustelun säännöt.
Lievää väkivaltaa?
Tietämätönn
23.01.2017 |
Hei. Olen elänyt 10 vuotta suhteessa, jossa en ikinä kohdannut väkivaltaa. En pelännyt miestäni. Lähdin siitä suhteesta kun ei tuntunut enää hyvältä ja rakastuin nykyiseen miesystävääni. Nyt tuntuu et voi noita onnen vuosia, ne kun saisin takas. Arki menee meillä hyvin, mies on huomaavainen ja kaikkea. Mutta kun se suuttuu niin ensin se vaan huusi ja vei mun avaimet, seuraavalla kerralla se laittoi käsiään nyrkkiin ja viime kerralla kun oltiin laivalla se viskas mut sängylle niin et löin jalkani tuoliin ja jalkaan tuli kipeä mustelma, josta huomautin ja hän pyysi anteeksi, en sanonut mitään.
Laivareissun jälkeen olen nähnyt painajaisia, joissa tämä mies on mukana. Äsken tajusin, että olen menettänyt luottamuksen turvallisuuteen.
Me ollaan oltu puoli vuotta yhdessä ja hankittiin yhteinen lemmikki muutama kuukausi sitten, ennen näitä räjähdyksiä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa pitää miettiä, kohdistetaanko minuun väkivaltaa, onko tuollaiset riidat normaalia vai tulisiko lähteä.
Ensimmäistä kertaa myöskin ja haaveilen omasta kämpästä. Aiemmin aina pelkäsin yksin asumista mut nyt haluan sitä.
En siltikään tiedä mitä tehdä ja milloin. Mies todennäköisesti elää siinä uskossa et kaikki hyvin ja anteeksi annettu ja unohdettu.. Minä haluan pois. En tiedä pitäisikö yrittää korjata jotenkin ja rakentaa luottamusta uudestaan vai pakata heti kamansa vai pakata sitten kun seuraavaksi käy käsiksi minuun riidan aikana?
Anteeksi pitkä teksti, toivottavasti mielipiteitä tulisi, olen ihan sekaisin. Ajattelen lapsellisesti et kunpa joku tulisi mut täältä hakemaan pois, mut eihän niin tietenkään käy.. Tässä ajatuksessa taustana ettei tarvitsisi itse kantaa vastuuta lähtemisestä ja selitellä ja vastailla toisen vaikeisiin kysymyksiin.. Voisi vain sanoa et no tää tyyppi haki mut pois. :)
Kommentit (10)
Eroa! Muuttuu pahemmaksi ajan myötä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ei ole mitään pikkuongelmia. Munkin mies kyllä karjuu, mutta kädet ei mene nyrkkiin. Ovet paukkuu ja sanat on rumia, mutta sitten jo seuraavana päivänä harmittaa.
Jaa, etkö ole huomannut että kun ottaa ensimmäisen askeleen, väkivalta vain pahenee. Ensin huudetaan, sitten kädet nyrkkiin, sitten paiskotaan sängylle, sitten vähän vedettään tukasta, sitten vähän lyödään, sitten vähän katkotaan luita (mutta eihän se vielä mitään kun mies on muuten niin kiltti ja mukava) sitten vähän vahingossa kuristetaan ja sitten vähän vietetään hautajaisia. Väkivaltainen ei lopeta, kun vikahan on aina sinussa-> "Sinä ärsytit" Hevonperseet, vika on väkivallan tekijän korvien välissä!
Mitä sä itsellesi oikein selittelet siinä? Rakkaus on vaan luulotauti, josta voi parantua. Nähty on. Ei sen takia kannata jäädä itseänsä vähän vahingossa tapattamaan. Älä jää ärsyttämään sitä miestä. Ei sellaista naista olekaan, joka ei sitä miestä ärsyttäisi. Sua alistetaan väkivallalla. Luulet kuvittelevasi. Antamalla anteeksi tosiasiallisesti sallit jo seuraavan kerran. Ja se tulee, entistä pahempana, usko pois.
Ala jo ettiä sitä kämppää sunnuntain lenkeillä. mIehelle riittää kun asunto on löytynyt: tämä oli tässä ja kiitos siitä laivareissusta, mä muistan kyllä sen viskelyn. Voit mennä turvakotiin sitä ennen. Mitään sellaista kuin mitä miehelle selitän, sinun ei tarvitse pohtia. Tie on kuule vapaa sun lähteä, käytä sitä.
Ota lemmikki mukaan, kun lähdet, miehen työpäivän aikana. Muuttopäiväksi voi ottaa palkatonta vapaata.
Kiitos vastauksistanne. Eroamassa nyt olenkin, tällä hetkellä mielessä pyörinyt, miten. Lemmikkiin minulla ei ilmeisesti ole oikeuksia kun on hänen nimissä. Eläimille hän ei tee pahaa.
Juttelin hänelle tällä viikolla ja hän lupasi ettei tee niin enää. En silti pysty luottamaan. Ajatuksena ollut jos ensi viikolla hänen töissä ollessa pakkaan kamat ja lähden tai juttelen ja lähden..
Nyt kun lukee kommenttejanne ja miettii ajassa taaksepäin pari viikkoa niin tuntuu, et olisi pitänyt lähteä ennen ku lähti sopimaan mitään.. Tuntuu törkeältä ensin sopia ja sit viikon tai parin päästä lähteä.. Onko muilla vastaavia tunteita? Mies on kuitenkin niin huomioonottava ja huolehtii jne.. Et joka toinen päivä teen päätöksen et parin päivän päästä lähden ja joka toinen päivä ajattelen et en mä voi tai halua..
Nyt lähdet. Vaikka sitten silä välin kun mies on töissä tms. Se tulee pahenemaan ja tottakai mies lupasi ettei enää satuta sinua. Mitä muutakaan se voisi kysymykseen vastata? Lemmikkiä et todennäköisesti saa jos on miehen nimissä eikä ole osoittanut väkivaltaa tätä kohtaan. Nyt pelastat itsesi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni hermostuu aina välillä. Se menee kausittain. On todella rakastava ja hyvä isä, mutta sitten jos suuttuu (yleensä täysin turha mustasukkaisuus kyseessä) niin on lyömässä. Vaikkei kovaa lyökään niin mustelmaa voi tulla. Ja joskus vuosia sitten oli tönimistä ja löi kynänkin mun reiteen kun riita meni pahaksi. Mutta nyt ollaan se yli 10 v oltu yhdessä, ja seesteistä vauva-arkea elämme vaikka vauva rasittaakin. Jos menee pahaksi niin uhkaan lähteä. Usein kun se kausi alkoi niin otin puheeksi että oletko huomannut ja nyt stoppi sille. Uskon että anteeksi voi antaa mutta pitää osata olla myös kovana ja miettiä mitkä arvot on itsellä. Omasta mielestäni tässä elämässä otetaan aina riskejä ja muutama mustelma on pienempi paha kuin jokin muu mitä voisi olla. Ei se vaihtamalla parane, tulee joku muu juttu tai sitten olet yksin.
Moi, AP.
Voin sen sanoa, että jos jäät tuollaiseen suhteeseen, niin miehen käytös tulee pahenemaan ajan myötä. Paremmaksi se ei muutu, vaikka mies mitä sanoisi. Valitettavasti itse opin tämän kantapään kautta, oli pari kertaa hengenlähtö lähellä. Olin todella nuori ja naiivi (alle kaksikymppinen, mies(?) pari vuotta vanhempi) enkä tajunnut lähteä ensimmäisen hakkaamisen jälkeen. Väkivaltainen käytös alkoi vuoden seurustelun jälkeen, ja vuoden jaksoin sitä helvettiä. Nyt olen ollut nykyisessä parisuhteessa 3 vuotta, olen onnellinen ja väkivaltaa ei ole esiintynyt missään muodossa. Oli elämäni paras päätös jättää se paska. Toivon, että sinäkin teet oikean ratkaisun.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime yönä lähdin kävelee. Meille tuli riitaa ja osoitti taas lievää väkivaltaa joten ei voi luottaa. Lemmikki on varmaan paras jättää sille ja hankkia ite oma kunhan elämää saa ensin vähän järjestykseen. Olen asunnoton opiskelija ja neuvoksi muille väkivaltaiseen suhteeseen: alkakaa etsimään vuokrakämppää rauhan aikana.
Vielä lisään, että reipas 10 vuotta sitten tein päätöksen et jos mies lyö, lähden heti, mut nyt olen huomannu ettei asiat välttämättä olekaan niin yksiselitteisiä. Ei tämä kivaa ole, mutta onko taas uuden eron arvoinen asia?
Tiedän nyt lähteneeni edellisestä suhteestani liian pienien asioiden vuoksi. Ongelmat olis voinu vielä selvittää mut mä halusin muutoksen heti. Jos olisin tiennyt mitä vastaan voi tulla en olisi lähtenyt mihinkään. Pelkään et lähden taas pikkuongelmia karkuun ja kadun myöhemmin mut paluuta entiseen ei ole..