Onko teidän perheessä mies ollut koti-isänä?

Päädyimme tähän ratkaisuun, koska vaimoni on rikas. Eli minä, mies,  pääsin rikkaisiin naimisiin.

On. 8 kk. Sain uuden, paremman työpaikan joten mieheni jäi koti-isäksi.

Meillä päädyttiin ratkaisuun siksi, että olin ollut jo pidemmän aikaa työttömänä, ja sitten yhtäkkiä löysin hyvän työpaikan vauvan ollessa 4 kk ikäinen. Mies jäi sitten vauvan kanssa kotiin, kunnes tämä aloitti päiväkodin 1-vuotiaana. Hyvin meni, ei mitään ongelmia, paitsi joillain muilla, joille asia ei kuulunut tippaakaan. Harmittaa toki, että ehdin olla vauvan kanssa niin vähän aikaa kotona, mutta toisaalta, työpaikkani ansiosta saimme suuren asuntolainan, aloitimme talon rakentamisen lähes heti saatuani työpaikan. Eli työpaikkani mahdollisti meille oman kodin...

Hoitovapaalla oli puoli vuotta taaperon kanssa.

Ihan itsestäänselvää että hänkin sai olla lapsensa kanssa kaksin ja ottaa vastuuta sekä hengähtää työelämästä kun siihen kerran on mahdollisuus.

Pärjättiin me vuosi miehen pienemmällä palkallakin kun mä olin hoitovapaalla. Päivärahoilla ollessa ei mitään taloudellista ongelmaa ollutkaan.

Mulla oli kuitenkin odottamassa hyvä ja haastava työ ja kun ipanakin päätti lakata nukkumasta päiväunia, tuli hyvä hetki vaihtaa.

Meillä mies haluaisi oman osansa hoitovapaista, mutta mulla ei oo työtä mihin mennä :(

Oli pari kuukautta, kun itse sain töitä lapsen ollessa vähän yli 1 v. Tykkäsi olla kyllä kotona.

Meilläkin on ollut itsestään selvä juttu, että mies on pitänyt puolet kaikista hoitovapaista. Vanhempainvapaista hän on pitänyt vain korvamerkityn osion, koska lapset ovat pieninä olleet niin hirveästi äidin rinnan perään. Taloudellisesti ei tietenkään reilu jako, mutta annettiin vauvojen päättää.

Suosittelen kyllä kaikille, että kumpikin vanhempi pyörittää vuorollaan kotiarkea ja käy töissä. Me päädyttiin myös molemmat osittaiselle hoitovapaalle töihinpaluun jälkeen, tyyliin "läpsystä vaihto". Se elämäntyyli ei muuten onnistu, jos jompikumpi on aivan avuton kurahanskojen tai päivällisten kanssa.

kirjoitti:

Meillä päädyttiin ratkaisuun siksi, että olin ollut jo pidemmän aikaa työttömänä, ja sitten yhtäkkiä löysin hyvän työpaikan vauvan ollessa 4 kk ikäinen. Mies jäi sitten vauvan kanssa kotiin, kunnes tämä aloitti päiväkodin 1-vuotiaana. Hyvin meni, ei mitään ongelmia, paitsi joillain muilla, joille asia ei kuulunut tippaakaan. Harmittaa toki, että ehdin olla vauvan kanssa niin vähän aikaa kotona, mutta toisaalta, työpaikkani ansiosta saimme suuren asuntolainan, aloitimme talon rakentamisen lähes heti saatuani työpaikan. Eli työpaikkani mahdollisti meille oman kodin...

Meillä mies on ollut hoitovapaalla joka kerta (4 kertaa). Minä olen virkanainen, mies ns. duunari. Meillä meni vähän vastaavalla tavalla, määräaikainen työsuhde, kun tulin raskaaksi, uusi tehtiin vain äitiyslomaani asti. Aloin etsiä uutta työpaikkaa lapsen ollessa 5 kk ja sovimme miehen kanssa, että hän jää kotiin, jos tärppää, ja hänellä oli mahdollisuus heittää keikkaa, jolloin äitini auttoi hoitamisessa. No tärppäsihän se, ja aloitin työt lapsen ollessa 8 kk vanha. Mies oli lopulta kotona, kunnes lapsi oli 2,3 v ja meille tuli toinen lapsi. Olin äitiys- ja hoitovapailla 1,5 vuotta ja mies jatkoi siitä. Kolmannella kerralla sama juttu. Eli tavallaan jaettiin se aika.

Viimeksi mies oli 2 vuotta hoitovapaalla tästä kuopuksesta, nyt 4-veestä. Tämä vapaiden jakaminen oli meille rahallisesti ja muutenkin perheen kannalta parempi ratkaisu, kuin että olisin yksin ollut kaikilla vapailla. Lapsilla on läheinen isäsuhde ja mies hankkiutuu kotitöihin käskemättä.