Mitättömimmät asiat, joista teitä rangaistiin lapsena?
Itse olin usein kesälomakuukaudet lapsena kaverin luona maaseudulla. Tykkäsin olla siellä, hoitaa eläimiä ja leikkiä niiden kanssa. Ja tietty leikkiä perheen lasten kanssa ulkona kerrostaloelämän sijaan.
Olin 12-vuotiaana ylipainoinen ja meillä oli terveydenhoitajan ja vanhempieni kanssa yhdessä laadittu ohjelma mitä saan syödä, kuinka paljon, ja mitä en. Olin tässä itse suosiolla mukana koska halusin hoikistua.
Kerran aamiaispöydässä luin muropaketin kyljestä sen sokeri- ja energiamääriä. Kaverin isä ilmestyi keittiöön, karjaisi että heillä ei kakarat lue ruokapöydässä, riuhtaisi paketin minulta ja paiskasi lattialle. Purskahdin itkuun ja yritin piipittää että kun minun täytyi katsoa se sokerimäärä. Tämä isä karjaisi uudestaan että jos ei tarjottava kelpaa niin voin painua kotiin. Käski keräämään kaikki murot lattialta yksitellen ja vahti vieressä että sen todella tein.
Tämän jälkeen juoksin naapuritaloon soittamaan isäni hakemaan minut pois ja tuossa paikassa en käynyt enää ikinä. (en uskaltanut koskea kaverin perheen lankapuhelimeen, elettiin aikaa ennen kännyköitä)
Kommentit (5)
Minua rangaistiin siitä, jos pikkusiskoni kiroili. Olin kuulemma opettanut sen hänelle vaikken ikinä kiroillut. Tukkapöllyä siis sain.
Olin todella ujo, pelokas ja hiljainen lapsi. Nukuin päivähoidossa yläpedissä, kun muut lapset alkoivat riehua ja leikkiä lattialla hoitajamme lähdettyä. Lopulta minutkin painostettiin tulemaan alas sängystäni, kun juuri silloin vihainen hoitajanainen paiskasi oven auki. Muut luikahtivat alapetiin "nukkumaan" ja minä sain tukkapöllyä sekä päiväunien ajaksi arestia eteisessä.
Päiväkodissa kerroin hoitajalle olevani kovasti allerginen omenille, ja saan niistä pahan reaktion. Hoitaja pakotti niin kauan, että söin omenan, minkä jälkeen kasvoni ja kurkkuni turposivat kamaliksi. Hoitaja sanoi että oma syy, kun en tarkentanut, että juuri sille omenalle.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2689286/mitattominpieninhulluin-asia-mis…
Kirjoittakaa tuonne, siellä on muutenkin AP:lle luettavaa.
Olin ehkä 4-5-vuotias, siskoni pari vuotta vanhempi. Oltiin leikitty ulkona, kun oltiin menossa sisälle ja siskoni pelleili pitämällä olkapäistäni kiinni ja heijaamalla minua edes takaisin, kun hänen otteensa irtosi ja kaaduin kaidetta vasten, missä oli sellainen kukka-asetelma roikkumassa ja putosi tietysti maahan. Katsoimme siskon kanssa hetken hiljaa niitä hajonneita lukkia ja levonnyttä multaa maassa, kun siskoni kääntyi katsomaan minua ja sanoi: "sanon äidille, että sinä teit sen itse ja tahallasi", ja juoksi samantien sisälle. Minä kauhuissani pakenin metsään (asuimme maalla) itkemään, ja kuikin puiden takaa kun äitini ravasi pihassa minua huutamassa raivon partaalla. Lopulta sain huudettua piilostani, että sisko paiskasi minut niitä kukkia päin, mutta äitini ei saanut selvää sanoistani, koska vollotin samalla. Äiti pyöritti hiuksistani niin, että muistan kuinka kaikki pyöri silmissäni, raahasi minut tukasta sisälle, ja tuntui etten erota missä huoneessa edes olen kun silmissä pyöri niin - ja päätä koski tottakai. Lopulta sain kerrottua mitä todella tapahtui, ja siskoni koki samanlaiset tupenrapinat. Anteeksipyyntöä en tietenkään saanut äidiltä enkä siskoltani. Tämä tapahtui ~1995-1996.
Minua rangaistiin siksi, että naapurin koira puri pikkuveljeäni vaikka olin tällöin määrätty lypsämään. Näin 60-luvulla...