Kerro asia josta olet kateellinen jollekin

Tavallaan en ole muille kateellinen, koska olen hyväksynyt millainen itse olen. Tottakai mieleen tulee joskus ajatuksia, millaista olisi olla jonkun toisenlainen.

Tässä kuitenkin niitä asioita joille olen ns. Kateellinen:

muutamalla ystävällä on ainakin päällepäin iloinen ydinperhe, kaikki ovat läheisiä keskenään. Itse olen yksinhuoltajaperheestä enkä isäni kanssa ollenkaan tekemisissä. Olisi ollut mukavaa kasvaa ydinperheessä.

Ystävät, jotka ovat jo löytäneet vakityöpaikan. Minä en.

Tuossa nyt pari. Ensimmäiselle asialle en voi mitään, toiseen voin tiettyyn pisteeseen asti itse vaikuttaa.

N19

Olen kateellinen perheille joissa on osallistuva mies. (ruvettiin seurustelemaan 18-vuotiaina, nyt olemme 28 v). Oma mies juo liikaa, hoitaa työt ja arkena ei juo. Mies on aina väsynyt ja saamaton. Ei tee mitään lapsen hoitoon liittyvää, ei jaksa tehdä perheenä mitään. (Tiedän pitäisi vissiin erota). Kadehdin perheitä joissa tehdään yhdessä asioita.

Olen kade pienistä höröttömistä korvista (itsellä jättikorvat ja höröttää)

- kauniist valkoisista hampaista, pitkästä tukasta

nätistä nenästä, täyteläisistä tisseistä , siroista jaloista ja tärkein: uskollisesta miehestä.

Mulla olleet kaikki pettureita, nykyinenkin,

-kirsi

Mä olen kateellinen jokaiselle, joka osaa laulaa ja jolla on kauniit sääret. Mun säärillä ei lyhyitä hameita tai shortseja pidetä enkä ilkeä edes kirkon juhlissa, joissa täysi kirkollinen väkeä, virsiä laulaa. 

Minä kadehdin timmivatsaisia ihmisiä. En jaksa urheilla ja syödä niin säännöllisesti ja terveellisesti, että voisin sellaisen vatsan saada. Muuten tykkään itsestäni ja elämästäni.

Voi mä oon kateellinen ihan kaikesta ja ainahan kateellisuus ei oo paha juttu! Se voi saada sut tekemään asioita, etenemään uralla ja varsinkaan jos kateellisuus ei johda muiden ihmisten loukkaantumiseen niin eihän siitä haittaa ole, täysin luonnollista kadehtia jotakin.

Itse vaan taidan olla sairaalloisen kateellinen, koska kadehdin aivan naurettavia asioita, sellasia, millä ei oo mitään merkitystä ja mihin en edes itse voi vaikuttaa. Olin esim yläasteella kateellinen mun kaverille, kun sillä oli mukamas täydellisen ikäiset sisarukset. Hänen pikkusiskonsa oli häntä 3 vuotta nuorempi ja mun pikkuveli mua 2 vuotta nuorempi, joka mukamas on huonompi ikäero kuin 3. Ja tietty kadehdin myös sitä että hänellä oli siskon lisäksi myös veli, mulla kun vaan oli vain yksi sisarus. Olin kade siitä että hänellä oli silmälasit, ja siitä että hän värjäsi hiuksiaan tummaksi, vaikka mäkin siis värjäsin. Ja olin myös tosi kade hänen nimestään (etu-ja sukunimi ihan tavallisia suomalaisia), koska jostain syystä pidin sen nimeä täydellisenä nimenä, eli jos on on sen niminen niin on helppo tehä kaunis allekirjoitus, kun taas mun oma nimi on hirmu lyhyt, pelkästään muutamia kovia kirjaimia sisältämä, eli allekirjoitus on välttämättä ruma ja tylsä. Ja kaikista pahinta oli se, että olin kade siitä, että hänen silmänsä oli vihreät ja niin helvetti vieköön on munkin silmät! Ehkä se johtu vain siitä että vihreät silmät on suht harvinaiset (maailmassa, ei Suomessa), siis vielä harvinaisemmat kuin siniset ja mua ärsytti että en saanut olla meidän luokan ainoa tyttö jolla on vihreät silmät (muilla viidellä tytöllä oli siniset). Osasin kyllä peittää kateuteni, koska kyseinen tyttö oli kuitenkin tuon ajan parhaita kavereitani ja edelleenkin joskus kaipaan häntä, se oli tosi ihana ja miellyttävä ihminen. Hän on myös ainoa ihminen, jonka kanssa oon ikinä pystynyt puhumaan luonnollisesti puhelimessa, muiden kanssa kiusaannun ja lopetan puhelun max 5 min päässä alottamisesta, hänen kanssa saatoi puhua vaikka 45 min. Ei varmasti tiennyt sekopää ajatuksiani tai jos tiesi niin aika outoa että halus viettää aikaa mun kanssa :D

Näitä kateellisuus juttuhan ois vielä lisää, ihan liikaa. Sanotaan nyt kummiskin vielä lopuks että olen kaikille sellasille kateellinen jotka ovat saaneet asua lapsuutensa omakotitalossa. Itse oon aina asunu kerrostalossa. En oikeestaan ole kateelinen siksi että pitäisin omakotitaloa parempana, vaan ihan vaan siksi, että multa puuttu omakotitalossa asumisen kokemus. Kaikkihan asuu kerrostalossa jossain vaiheessa elämäänsä (eka oma asunto), joten en voi ajatella että mullapas on omakotitalon sijaan kerrostalosta kokemuksia.