Mulla on ongelma, mielipiteitä??

jonnekin, vaikka turvakotiin. Mä en jäisi miehen luokse, joka hajottaa paikkoja kun asioista keskustellaan. Pikkurikollinen kuuluu koulukotiin. Miehesi ei ole kantanut vanhimmastaan vastuutaan kunnolla, vaikuttaa väkivaltaiselta ja heikkohermoiselta. Ei ole kunnon mies.

Miltä itsestäsi tuntuisi jos kumppanisi ei haluaisi lastasi luoksenne?





Mutta ymmärrän kyllä sinuakin. Onhan tuo hurja muutos.



Mitäpäs jos nyt istuisitte miehenne kanssa alas ja alkaisitte suunnitella elämää eteenpäin.



Etsisitte isompaa asuntoa. Selvittäisitte raha asiat kuntoon. Sopisitte säännöt pojan kanssa. Mitä teillä saa tehdä ja mitä ei.



Vaatiihan tuo suurta sopeutumista teiltä kaikilta. Ei varmasti ole pojallekkaan helppoa.

Ikävä kyllä. Jos jommallakummalla on lapsia jo ennestään, on aina otettava huomioon se mahdollisuus että nekin lapset tulee joskus tarvitsemaan jotain vaikkei se mieluisaa olisikaan uudelle puolisolle. Kun ei ne lapset aina pysy söpöinä pikkulapsina. Jos et hyväksy poikaa, lähde vaikka pois. Minne se poika menisi jos ei oman isänsä luo???

- Mieheni ei halua muuttaa isompaa asuntoon, ei ole varaa ja hänen mielestään voimme elää näin ihan hyvin!



- Säännöt on selvitetty ja niistä muistutetaan jatkuvasti pojalle. Minua ei kutsuttu ns. sääntökeskusteluihin pojan kanssa. Tästäkin olen miehelleni vihainen, koska minusta se on kaikkien asia, niin minun kuin mieheni.



- Ei ole pojallekaan helppoa, mutta hänen oma valinta. Ei tule toimeen äitinsä kanssa yhtään. Se heijastuu myös minuun täällä, olen se paha nainen.



- Sen olen jo todennut, että keskustelu mieheni kanssa ei onnistu. Hän on sitä mieltä, että vain minä olen tässä ongelma.



TErv. ap





Ymmärrän kyllä miestäsi

Miltä itsestäsi tuntuisi jos kumppanisi ei haluaisi lastasi luoksenne?





Mutta ymmärrän kyllä sinuakin. Onhan tuo hurja muutos.



Mitäpäs jos nyt istuisitte miehenne kanssa alas ja alkaisitte suunnitella elämää eteenpäin.



Etsisitte isompaa asuntoa. Selvittäisitte raha asiat kuntoon. Sopisitte säännöt pojan kanssa. Mitä teillä saa tehdä ja mitä ei.



Vaatiihan tuo suurta sopeutumista teiltä kaikilta. Ei varmasti ole pojallekkaan helppoa.

jos tämä kerran on ainoa aikuinen kenen kanssa tulee toimeen?



Tuon ikäisellä pojalla voi olla kova " isän ikävä" , murrosiän myllerrykset ymv. vain pahentavat asiaa. Poika tarvitsee nyt isäänsä, ja häneen pojalla on OIKEUS!!!



Tämä ei tietenkään tarkoita, että teidän uusperheen pitää hajota tmv. vaan pelaat niillä korteilla mitkä kädessä ovat. Ottakaa rauhallisesti KAIKKI tilanne, istukaa pöydän ääreen ja miettikää mikä on paras ratkaisu.



Teidän kannattaa varmasti esim. etsiä isompi asunto (sen ei pitäisi olla vaikeaa, asuntojonojen ohi pääsee jos siihen on hyvä syy, esim. tässä tapauksessa pojan muuttaminen luoksenne. Saatte varmasti kuukaudessa huonetta isomman asunnon!:)



Huomioi myös se, että saatte pojan lapsilisät (ja eikös myös 2. ja 3. lapsien lapsilisät nouse myös kun kolme lasta taloudessa...?) samoin pojan äiti joutuu maksamaan teille elatusmaksua. Koska poika yläasteelle, niin koulukirjoihin/-matkoihin ei mene rahaa, joten uskon että lapsilisä+elatusmaksu kattaa pojan elämisen luonanne (varsinkin jos äiti hoitaa osan lapsen vaatekuluista ymv. )



Ota poika rakkaaksi perheen jäseneksi. Ymmärräthän ettei isä voi hyvätä häntä! Et taatusti itsekkään käännyttäisi 14-vuotiasta lastasi oveltasi, jos hän ei voi elää isänsä kanssa...?

ettei mies halua keskustella kanssasi, koska sinulla on tietynlainen " asenne" . On vaikea puhua ihmisen kanssa, joka koittaa puhua näennäisen avoimesti, mutta jonka mielipiteet ovat järkähtämättömät ja paistavat läpi.



Kirjoita miehellesi kirje. Anna se kun poika on kaverillaan tmv. ja mene itse suihkuun tmv. (että mies saa rauhassa lukea kirjeen). Kirjoita siihen vain olennaisia asioita, esim. että asia ok mutta haluat isomman asunnon jne. Älä sano mitään pahaa miehestä/pojasta, keskity käytännön asioihin.