Lue keskustelun säännöt.
Miten uskallatte syödä masennuslääkkeitä?
18.01.2017 |
Ja käydä terapiassa? Eikö ne tee lasua ja lääkkeistä muutu zombieksi.
Kommentit (27)
No mä en uskaltais ja halusin oikeasti parantua, en turruttaa itseäni. Vaatii tietysti työtä ja sinnikkyyttä, mutta kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti uskallan syödä. Purkki auki tai tabletti levystä irti läpipainamalla, ruokaa alle, veden tai vaikka kahvin kanssa niellään tabletit.
Olen mielestäni ehkä pikku prosentin verran turhan tasainen mielialalääkityksellä, mutta kun olen näitä jo 7 vuotta syönyt, tasaisuus voi johtua myös siitä että ikää on tullut lisää.
Joka tapauksessa ilman lääkkeitä olisin taas ranteet auki kiljumassa psykiatrian polin ala-aulassa ja tämä tieto antaa ihmeellisen paljon uskallusta syödä lääkkeitä vaikka koko loppuelämä.
En ole zompie. Vaikka syön täyden annoksen masennus lääkettä.
Ei niitä lääkkeitä huvikseen popsita. Niitä syödään vain jos vointi on ollut pitkään todella huono ja mikään muu ei tunnu auttavan. Eikä niitä ikuisesti tarvitse syödä, ne lopetetaan kun vointi paranee.
Heleposti: kun otan lääkkeen, en tiedä olevani zombi, vaikka olenkin zombi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin eläminen on tavoitteena, syön lääkkeitä.
Voi pyhät pyssyt.
Mielialalääkkeet eivät muuta ketään "zombiksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehei, en ottais. Hoidin mieluummin itseni kuntoon. Nuohan on ihan huijausta, ei ne oikeesti auta yhtikäs mitään. Ellei sitten laske sitä placebovaikutusta avuksi. Sama olis kyllä syödä vaikka vitamiinipillereitä, sama teho mutta ilman haittoja.
Aika harvassa tänä päivänä lääkkeet, jotka tekevät zombieksi. Lopetin syksyllä masenuslääkityksen, jota olin syönyt vuosia. En huomaa olossani oikeestaan mitään muuta kuin sen, että musiikki saa minut itkemään. Lääkkeet nostaa sieltä syvimmästä masennuksen alhosta, mutta ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä lääkkeitä huvikseen popsita. Niitä syödään vain jos vointi on ollut pitkään todella huono ja mikään muu ei tunnu auttavan. Eikä niitä ikuisesti tarvitse syödä, ne lopetetaan kun vointi paranee.
Näin juuri. Ja kun tuo lääkeannos on kohdillaan ei mielialalääkkeistä tule zombieolo, hieman tasaa huippuja ja antaa aikaa toipua. Pahimpaan masennuskuoppaan ei kannata sitä terapiaa aloittaa, se vaatii aika lailla voimia. Oletteko yhtä voimakkaasti kilpirauhaslääkitystä vastaan?
Mulla on kaikki hyvin tänään:
Palkkapäivä, voi tuhlaa ihan luvan kaa
Kangasta ja kenkii tarttuu muutamia mukaan taas
Ja kun Lahdessa laitan Visan vinkumaan
niin Point Guard saa taas lisää tilaa ikkunaan
Ei ne tuhlaajapojaks syyttä, suotta nimittele
Vaikka kuinka paljon tienais, tili tulee, tili menee
Jos ei muuten kulu tarpeeks, otan parit parkkisakot
Harmittaako? (dääm)
Rahaa kaupunkiki tarvii, kato
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä musta sen kummempaa zombia oo tullu ku ennen niiden syömistäkään, aina ku oon lopettamu niin oon päätyny aloittamaan uudelleen. Sepram ei auttanu, Venlafaxinista tuli kamalia sivuoireita, nyt oon nappaillu voxraa pari kolme vuotta. En tiiä auttaako se mut ei siitä haittaakaan oo ollu
En uskalla, enkä halua. Meneillään elämäntaparemontti, jossa yritän mm. saada suoliston bakteeriston kuntoon, sillä on ilmeisesti suuri merkitys mielenterveydelle. Mäkikuismauute on myös auttanut tosi paljon. Myös maksan tulee olla kunnossa, sillä maksa ja mieliala ovat tiukassa yhteydessä toisiinsa, eli joku puhdistuskuuri tekee terää. En halua lääkeriippuvaiseksi, enkä muutenkaan rasittaa elimistöä haitallisilla aineilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasu?
En uskallakaan syödä lääkkeitä. Vähän olen miettinyt kuuluisaa voxraa, koska lääkärikin sitä ehdotti, mutta kovin kevein mielin en päätäni lähtisi sotkemaan.
En uskalla olla syömättä. On totta, etteivät ne kaikkia auta. Ei sellaista lääkettä olekaan, joka auttaisi kaikkia. Minua mielialalääke kuitenkin auttaa, samoin terapia.
Riippuu masennuslääkkeistä. Itse olen syönyt 30 vuotta Opamox 30 mg, annoksella 1-2 vrk.
Olen 55 vuotias mies, enkä voisi kuvitellakaan, että pärjäisin ilman. Joskus olen yrittänyt, mutta sen jälkeen töihin menosta on tullut mahdotonta. Olen päällikkötason tehtävissä, eikä koskaan mitään ongelmia ole ollut. Onneksi minulla on hyvä lääkäri/potilas suhde, ja yhdessä olemme todenneet, että parempi on, kun syön niitä lopun elämääni.
Mäkikuisma muuten on paljon vaarallisempaa kuin mielialalääkkeet. Oikeasti.
Ei niitä lääkkeitä kannata syödä, koska ei ne poista masennusta. Lähinnä auttaa turruttamaan tunteet, jolloin on helpompi olla kun ei ole koko ajan surumielinen. Kyllä se parantuminen lähtee ongelman ratkaisusta ja omasta asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu masennuslääkkeistä. Itse olen syönyt 30 vuotta Opamox 30 mg, annoksella 1-2 vrk.
Olen 55 vuotias mies, enkä voisi kuvitellakaan, että pärjäisin ilman. Joskus olen yrittänyt, mutta sen jälkeen töihin menosta on tullut mahdotonta. Olen päällikkötason tehtävissä, eikä koskaan mitään ongelmia ole ollut. Onneksi minulla on hyvä lääkäri/potilas suhde, ja yhdessä olemme todenneet, että parempi on, kun syön niitä lopun elämääni.
Pidätkö välillä taukoja? Noissahan toleranssi kasvaa.
Jep. Sen jälkeen ku oot muuttunu zombieksi, sinut viedään saunan taakse ja ammutaan. Siten virus ei leviä ja ihmisrotu säilyy