Raivostuttavia nämä mukarekrytoinnit

Taas kerran sai oikein kunnolla tuntea, millaisia nämä julkisella rahalla rahoitettavat hankkeet ovat. Ei ollut eka kerta, mutta tähänastisista ehkä räikein.

Työpaikka siis hankkeen vetäjän homma. Tottakai noista aina tietää, että yleensä siellä on jo joku valittu, mutta paikka on pakko laittaa auki. Tietty jo lyhyt hakuaika ja todella ylimalkainen ilmoitusteksti vähän haisi, mutta päätin nyt kuitenkin laittaa hakemuksen, koska kokemuksellani olis pitänyt kaiken järjen mukaan päästä haastatteluun, mikä on aina hyvä, koska sitä kautta tapaa ihmisiä ja voi taas saada uusia kontakteja.

Haku päättyi viime keskiviikkona. Perjantaiaamuna aikaisin oli sähköpostissa jo "kiitos kiinnostuksestasi, tehtävä on täytetty" meili. Eivät siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä edes haastatelleet ketään, vaan hakuprosessi oli vaan kulissi.

Tekis mieli kysyä, että kuka ja millaisella taustalla valittiin. Yleensä nämä ovat edes hieman läpinäkyvämpiä prosesseja, vaikka lopputulos on sama.

Ironisinta on, että rekrytoivana tahona oli työttömien yhdistys pienellä paikkakunnalla.