Tapasimme toukokuussa, yhteen muutettiin kesäkuussa. Kaverini väittää tämän olleen liian nopeaa toimintaa, onko näin?

Jälkiviisaana voin nyt sanoa, että minun kohdallani naimisiinmeno vajaan vuoden tuntemisen jälkeen oli liian nopeaa toimintaa. Ero tuli vuoden päästä, kun miehestä paljastui se oikea karva. Mutta ei kaikki ole kusipäitä, joten vaikea sanoa muiden puolesta.

Onhan se aika nopeeta toimintaa. Toisaalta siinähän sitä tutustuu parhaiten. Kunhan ei lapsia asu samassa kämpässä, eikä niitä ole tulossa vielä vuosiin.

Aikahan sen tulee näyttämään. Itseäni harmittaisi, jos seurusteluaika jäisi kokematta ja arki tulisi noin pian suhteeseen. Minusta on ollut ihanaa odotella miehen soittoja ja viestejä (siis käytännössä soittelemme vuoroilloin), tuntea perhoset vatsassa kun on tiennyt hänen tulevan käymään, saanut häneltä kukkia ja muita pieniä "kosiskeluyllätyksiä" tavatessa, voinut vuorostaan yllättää hänet, käydä treffeillä; elokuvissa, ravintoloissa jne, olla aina valmistautunut tapaamiseen eli pieruverkkareista ei ole tullut arkea heti suhteen alussa, tutustuttaa hänet ensin ystäviin ja sukulaisiin ja tutustua hänen ystäviinsä ja sukulaisiinsa, jne jne. Tätä mahdollisuutta ei saa koskaan enää takaisin sen jälkeen, kun suhteeseen on tulleet mukaan ne pieruverkkarit ja roskapussin viemisestä keskustelut.

Ei ole nopeaa,,me tapasimme elokuussa, yhteen muutto syyskuussa, naimisiin toukokuussa :) nyt 7v naimisissa ja 3 lasta

Eikä ole. Jos tiedät mitä teet, niin ei vauhdilla ole merkitystä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että n.30 vuotiaana tapasin elämäni miehen. Se oli menoa heti, hän vei jalat altani. Olin toki elänyt ennenkin muutamissa suhteissa. Tämä mies mullisti kaiken. Lapsi tuli lähes samantien. Ollaan oltu parikymmentä vuotta yhdessä. Välillä kiivastakin riitelyä, mutta vastaavasti suurta, syvää rakkautta. Joka muuten lisääntyy uudella tavalla mitä vanhemmaksi tulemme. Lämpö ja ymmärrys kasvaa.

Jos olet varma asiastasi, niin silloin ei tarvitse kysellä muilta. Saati ottaa muiden mielipiteitä huomioon. Miksi ihmeessä kaverisi arvostelee sinun ratkaisujasi?

Vierailija kirjoitti:

Aikahan sen tulee näyttämään. Itseäni harmittaisi, jos seurusteluaika jäisi kokematta ja arki tulisi noin pian suhteeseen. Minusta on ollut ihanaa odotella miehen soittoja ja viestejä (siis käytännössä soittelemme vuoroilloin), tuntea perhoset vatsassa kun on tiennyt hänen tulevan käymään, saanut häneltä kukkia ja muita pieniä "kosiskeluyllätyksiä" tavatessa, voinut vuorostaan yllättää hänet, käydä treffeillä; elokuvissa, ravintoloissa jne, olla aina valmistautunut tapaamiseen eli pieruverkkareista ei ole tullut arkea heti suhteen alussa, tutustuttaa hänet ensin ystäviin ja sukulaisiin ja tutustua hänen ystäviinsä ja sukulaisiinsa, jne jne. Tätä mahdollisuutta ei saa koskaan enää takaisin sen jälkeen, kun suhteeseen on tulleet mukaan ne pieruverkkarit ja roskapussin viemisestä keskustelut.

Tuo on paha lainrikkomus käyttää tuota karmeaa sanaa kaksi kertaa samassa postauksessa. Älä enää tee niin!

Kaveri koittaa nyt vaan kestää ettet tarvitse lapsenlikkaa vahtimaan tekemisiäsi.

En näkisi, että liian nopeaa toimintaa. Tosin aina ihan ihmisestä ja tilanteesta kiinni. Me muutettiin myös lähes heti yhteen, kun alusta asti oltiin kokoajan mun luona, niin oli turhaa maksaa kahta vuokraa. Parin kuukauden päästä jo odotettiin lasta. Nyt jo 15 vuotta yhdessä, joista 10 naimisissa. Meillä meni kaikki hyvin.

Jos sopiva kumppani tulee vastaan ja molemmat on samalla aaltopituudella, niin ei auta muu kuin mennä tunteen mukana. Näin tein itsekin ja olen ensi keväänä menossa naimisiin.

Kaveri oli oikeassa. Turhan nopeaa toimintaa. Kyllä sitä nyt useamman kuukauden pitää ihan seukata vaan eri osoitteissa asuen. Sitä ei voi ihmisistä heti tietää.

Me tavattiin elokuussa, yhteen muutettiin joulukuussa. Minä muutin vieraalle paikkakunnalle miehen luo. Nyt yli 10v yhdessä, 8,5v naimisissa ja pari lasta. Oltaisiin muutettu varmaan jo aiemmin yhteen mutta sain vasta joulukuussa töitä miehen paikkakunnalta.

Me ei edes oltu seurusteltu päivääkään, kun muutettiin yhteen (olosuhteiden pakosta), kesällä tulee 20v ja hyvin menee =)

Lapsi tehtiin kun oltiin oltu yhdessä 3v ja naimisiin kun oltiin oltu 4v., joten noissa ei hätäilty. Nyt niitä on yhteensä 3 yhteistä.

Hyvähän se on heti ottaa selville, että miten saman katon alla tulee toimeen. Se vasta tyhmää onkin, että tuhlaa ensin 5 vuotta mukavan kevyeen seurusteluun ja alkaa oikeasti tutustua (=yhteenmuutto) ihmiseen vasta sitten ja huomaa, että ei tämä toimikaan.

Sinä ja kaverisihan sen tiedätte emmekä me vieraat ihmiset.

Minusta tärkeämpi tieto on se että mikä on syy niin nopealle yhteenmuutolle. Ei sitä kannata tehdä vain jos se on taloudellisesti halvempaa tai jos toinen on ihq. Itse tietysti tiedät parhaiten miksi teit tuon ratkaisun ja miltä se sinusta tuntuu. Mä oon tykännyt omassa elämässäni aikuisena juuri itsenäisyydestä - treffailen silloin kun  on aikaa ja tuntuu siltä, olen yksin kotona silloin kun haluan. Kun asuu rakkaansa kanssa yhdessä on heti jotenkin tilivelvollisempi vaikkei mitään kyttäyssuhdetta olisikaan. Niin herää kysymys mitkä ovat niitä syitä että ehdottomasti halutaan lukita toinen suhteeseen. Eihän se tykkääminen siitä vähene vaikka olisikin vähän enemmän tilaa molemmilla.

Ei ole olemassa mitään määrittelyä liian nopeasta, liian hitaasta tai sopivasta aikataulusta parisuhteisiin liittyen. Jokainen tekee kuten hyvältä ja oikealta tuntuu. Elämää ei todellakaan kannata jättää elämättä siksi että joku muu on toista mieltä. Nimimerkillä leskeksi alle vuoden avioliiton jälkeen.