Miksi anoppi ja käly arvostelivat kun lapset oli pieniä?
Nyt kun lapset on isompia ja käly saanut vuosia myöhemmin päälle 40-vuotiaana lapsia, olen herännyt pieneen katkeruuteen siitä, miten ilkeitä olivat minulle, kun lapset oli pieniä. Jos joskus univelkaisena olin väsyneen oloinen ja sanoin miehelleni jotain tyyliin "ota sinä nyt lapset mukaan niin saan tehtyä kotihommia", niin anoppi ja käly olivat arvostelemassa ja pyörittämässä silmiään. Puhuivat, että miehet ei ole hyviä hoitamaan lapsia ja mikä minua nyt voi väsyttää jne.. lapsen normaaliin uhmaikään sain kommentteja "kun pitäisi olla se kuri" jne ... kommentit jatkuvat tavallaan edelleen mutta koska oma itsevarmuus on lisääntynyt en niistä jaksa välittää. Olen ollut niin ystävällinen kuin pystyn ja nyttemmin pitänyt yhteydenpidon minimissä. Mutta en voi ymmärtää, mikä laittaa käyttäytymään näin? Mikä tarve on olla pahansuopa?
Kommentit (6)
Minulla niskassani äiti ja kolme lapsetonta siskoa. Sain mm äidiltäni ruutuvihon, johon oli kirjattu kaikki, minkä hänen mielestään tein väärin. Tarkkaillut siis koko ajan ja kirjaanut selkäni takana ylös. Sikoillani vakaat käsitykset lastenhoidosta, vaikkei asiaan koulutusta eikä kokemusta.
Jätä menneet taaksesi ja keskity omaan, nykyiseen elämääsi. Ihan turha miettiä menneitä. Jotkut vaan on niin kovia arvostelemaan ja tuputtamaan omia mielipiteitään ja miniä on hyvä maalitaulu, ei siinä sen kummempaa.
Unohda ja jatka elämääsi. Ei tuollaisia kannata miettiä.
Mutta miten voi unohtaa, kun tekemisissä on kuitenkin oltava?
Ajatuksia kaipaan, ehkä ne auttaa pääsemään asian yli :). Mitään pahoitteluja tuskin tulen koskaan saamaan.