Mistä rohkeutta työpaikan tai koko ammatin vaihtoon?

Moi!

Kaipaisin voimaannuttavia viestejä ja kertomuksia siitä, miten elämänmuutos on poikinut jotain hyvää? Olen ollut samassa työpaikassa yli kymmenen vuotta. Työyhteisö on kokenut kovia, ja viimeiset vuodet työpaikalla on ollut todella ahdistavaa aikaa. Ihmiset ovat uupuneita, rohkeimmat ovat lähteneet pois.

Itse olen kuitenkin ärsyttävän arka luuseri, joka ei uskalla ottaa ja lähteä. Olen haaveillut lähdöstä jo ainakin vuoden, mutta tuntuu että "näinä aikoina" (en tiedä onko oikeasti koskaan sen parempia aikoja ollutkaan) on sulaa hulluutta irtisanoutua vakituisesta työstä. Pelkään että menetän vähintäänkin henkisen terveyteni jos jatkan tuolla, joka ikinen aamu töihin on ikävä mennä. Olen itkenyt monta kertaa iltaisin ahdistustani, ja jopa (itsekin tajuan että tämä on jo lähes sairasta) miettinyt vahingoittavani itseäni, että saisin sairaslomaa eikä tarvitsisi mennä töihin. Ja aina sinne vaan menen muka reippaana ja hymyillen, ja yritän tsempata muita työkavereita jotka kipuilee ihan samojen aisoiden kanssa.

Ennen uskoin että elämä kantaa, joskus täytyy ottaa riski että voi tulla onnelliseksi. Nyt kun on lapset ja asuntolaina, pelkään että tipun tehden komean mahalaskun, enkä työllisty kuin johonkin vieläkin kurjempaan työhön.

Te jotka olette muuttaneet suuntaa elämässänne, oliko teillä miten pitkälle uusi suunnitelma valmiina ennen edellisestä työstä/ammatista lähtemistä? Parantuiko elämänlaatu, löysittekö uuden paremman työn?