Miten selviytyä lapsen pitkäaikaisen sairauden kanssa?
Kun sairaus ei kuitenkaan ole niin vakava, mutta vaikeuttaa elämää joka päivä. Lapsella on allergiaa, refluksia ja astmaa, jatkuva lääkitys ja tutkimuksia toisensa perään, kun oireilu ei ota loppuakseen. Päiväkoti ajatuksenakin pelottaa, koska lapsi joutuu infektioiden takia sairaalaan, kun hengitys käy ahtaaksi. Tällä hetkellä teen osa-aikatöitä ja hoidan lasta kotona, mutta mitä vaihtoehtoja tällaisessa tilanteessa on? Mietin, että lopettaisin työt kokonaan ja keskittyisin lapsen hoitoon, mutta mistään ei tulisi rahaa. Elämä on todella raskasta sairaan lapsen kanssa.
Kommentit (7)
Hae Kelasta vammaistukea. Ei lapsen tarvi olla vammainen. Alimman tason saa jo korvatulehduskierteestä.
Onko tukiyhdistystä teillä päin? Johonkin noihin, esim. atmalasten vanhemmat?
Päiväkodissa huomioidaan lasten erityistarpeet hyvin. Koulu on sitten hankalampi paikka. Itse tein keikkatöitä ja elin säästöilläni. Sain KELAlta hoitotukea jonkin aikaa. Se auttoi vähän. Keikkatöitä tein, koska jouduin olemaan nniin paljon töistä pois. Olin ja olen edelleen yh. Nyt lapsi on teini ja asiat ovat hyvin. Minun oli helppo saada keikkoja ja muutenkin oli hyvät säästöt. Mutta eiköhän sossukin auta taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hae Kelasta vammaistukea. Ei lapsen tarvi olla vammainen. Alimman tason saa jo korvatulehduskierteestä.
Siis mitähän v*ttua taas.. Itselläni työntekoa ja elämää selvästi haittaava sairaus eikä mulle ole koskaan myönnetty vammaistukea. Mutta vanhempani kyllä saivat sitä minusta kun asuin kotona. Anteeksi offtopic mutta että ottaa köyhänä opiskelijana päähän kun lasten varjolla saa rahaa kelasta sossusta ja vaikka mistä, mutta aikuinen sairas ei saa mitään vaikka olisi lapsesta sairastanut! Terveisiä täältä sairaan ihmisen velkahelvetistä.
Mulla on kanssa ollut lapsena paljon allergioita,paha astma ja olin kuuleman mukaan lapsena enemmän sairaalassa kuin kotona,lastenklinikalla arvo ylpön hoidettavana ym.
allergiat alkoivat häviämään teini ikäisenä,astma jäi pysyväksi,koko ikäni olen joutunut käyttämään astma lääkkeitä.
aikuisena kärsinyt huonosta selästä mikä fysiatrin mukaan johtuu osittain lapsena huonosta ruokavaliosta ja olen vieläkin jonkin verran syömärajoitteinen.
isä vieläkin aina jaksaa selittää miten olin aina kipeä ja piti kuskata sairaalaan ym.ym.ym.
oma lapsi syntyi keskosena ja oli lastenklinikalla k7 osastolla,yöllä kun ei saanut nukuttua eikä tiennyt mitä tekisi vaeltelin lastenklinikan käytävillä ja tuli ihmeellisesti mieleen paikkoja sieltä,lattioissa olevia kuvioita ym. Ja viimeeksi siellä käynyt joskus ihan pienenä lapsena,vähän vanhempana käytiin sitten jorvissa.
Ehkä täältä löytyy vertaistukea
Up! Onko kellään ideoita, miten olette itse toimineet tai miten teidän tutut on tehneet? Sydän sanoo niin vahvasti, että on oltava lapsen tukena 24/7. Varsinkin nyt, kun oireilee tosi pahasti. Lapsi ei kuitenkaan ole vammainen tms, niin ei kai tässä tilanteessa mitään tukeakaan voi saada?
Ap