Onko kumppanin perheellä väliä?

Kyllähän se vähän mietityttää.

Hankala sanoa, enpä ole moisessa tilanteessa ollut. Tiedän kuitenkin tapauksen jossa erään henkilön isä on murhannut jonkun, ja tämän henkilön kumppani on ihan sinut asian kanssa.

Eli summa summarum: Ei kai sillä väliä olisi, jos ei olisi tekemisissä.

Kyllä on. Psykopaattonen aivorakenne on synnynnäistä ja periytyvää.

Lisäksi kasvatus on ollut kehnoa. (Myös toinen vanhempi on outo, kun tehnyt lapsia psykopaatin kanssa )

Ei kukaan ole vastuussa isovanhempiensa teoista. Murhaajilla on usein aika selkeästi vaikeita seikkoja lapsuudessa, jonka takia empatia ei ole kehittynyt normaalisti ja kykenee sellaisiin tekoihin. Ei se tarkoita suoraan että tuommoiset seikat periytyisivät. Toki kiinnostaisi että onko sarjamurhaaja edelleen elossa ja vapaalla jalalla, mutta ei se mihinkään vaikuttaisi jos toista rakastaa.

Aivan sama, vaikka anoppi olisi murhaaja ja appiukko pedofiili. En ole naimisissa koko suvun kanssa.

Olen tappajan lapsenlapsi, en sille mitään voi mutta mies ei ole koskaan ollut moksiskaan. Asia on aikanaan käsitelty oikeudessa ja se siitä.

No en osaa sanoa että olisi kamalaa merkitystä, ellei kumppani sitten olisi tekemisissä, ja hyväksyisi tekoja. Minkäs sille vanhemmilleen ihminen voi.

Oma isäni on väkivaltainen alkoholisti, itse en. Varmasti jonkin sortin alttius olla väkivaltainen alkoholisti, mutta olen säästynyt moiselta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Psykopaattonen aivorakenne on synnynnäistä ja periytyvää.

Hermoston normaaliin kehittymiseen vaikuttaa todella paljon myös ulkoiset tekijät lapsuudessa, kuten esim. kemikaalit, kasvatus ja väkivalta. Ja jos geneettistä perimää on isovahemmalta saatu 1/4, ei tarkoita että juuri ne huonot geenit ovat periytyneet, tai että niitä ominaisuuksia on vahvistettu hermoston kehittymisen haavoittuvaisimpana aikana, eli lapsuudessa.

Ei olisi kyllä väliä. Paitsi jos olisi hyvää pataa sen murhaaja-perheenjäsenensä kanssa. Sitten häiritsisi vähän.

Iso osa on tappajien jälkeläisiä. Sata vuotta sitten täällä tapettiin, noin 75 vuotta sitten tapettiin...

Murhaaminen on monen asian summa, joten yksin genetiikalla ei tälläisiä asioita voi selittää.

Ystäväni isä on murhaaja, joten aihe sinänsä hieman koskettaa. Tyyppi on ihan normaali aikuinen, eikä hänen kumppaninsa ole häntä asian takia hylännyt.

Toki saattaa vaikuttaa se että ystäväni ei ole koskaan ollut tekemisissä, tai tunne koko henkilöä mitenkään, joten mitään kasvatuksellista vaikutusta ei ole päässyt murhamiehen puolelta tapahtumaan.

Mutta niin, mitä itseeni tulee, ei olisi väliä kumppanini perheellä. En minä niiden kanssa seurustelisi.