Miten reagoisitte, jos joku ihminen yhtäkkiä ottaisi yhteyttä ja kertoisi olevansa sisarenne

Toivottaisin huijarin hevon kuuseen. Vanhempieni perukirjat on tehty eikä yllätyksiä virkatodistuksissa ollut.

En uskoisi. Isä kuoli pari vuotta sitten ja sukuselvitykset on kyllä tehty. Lapset on tiedossa.

Toivoisin ettei olisi ottanut ollenkaan yhteyttä. Minulla on oma elämäni ja hänellä omansa. Ei se ole mikään sisarus kuin tuntematon ihminen joka tunkee elämääni.

Toivottaisin huijarille hyvää loppuelämää, ei ole mahdollista. :)

Ilahtuisin. Ja ymmärtäisin tarpeen saada tietää biologisesta taustastaan.

Varmaan 90% suomalaisista ei tule koskaan tälläistä kokemaan, joten vähän huono kerätä mielipiteitä täällä. Jos sinä olet tuo lehtolapsi, niin ota vaan yhteyttä. Älä vain odota positiivista vastaanottoa.

Jos joku parikymppinen pimatsu kertoisi minulle olevansa pikkusiskoni, toteaisin kohteliaasti että ei kiinnosta. Joskus teininä/parikymppisenä olisin ollut innoissani pikkusiskosta.

No eihän se siskon vika oo, että hän on olemassa. En olis varmaan itse edes mitenkään järkyttynyt. Voisin hyvinkin uskoa isästäni.

Kuuntelisin kyllä mitä pikkusisko puhuisi ja yrittäisin varmaan tutustuakin, mutta jos kemiamme eivät kohtaisi, ei hänestä varmaan tulisi tuttua kummempaa. Siskojen kanssa kasvetaan yhteen vaikka ei olis kemioitakaan koska asutaan samassa taloudessa lapsista asti. En näkis tuon toteutuvan aikuiseläminä.

No asia pitäisi selvittää geenitestein, uskon että olisi täysin mahdollista. Isäni puolen suvun miehet ovat jikainen olleet pettävää lajiketta.

En olisi edes yllättynyt. Isälläni on uudesta avioliitosta parikin lasta, jotka ovat varmaan myös jo aikuisia. Itse en isää koskaan oppinut tuntemaan enkä ole nähnyt syytä tutustua puolisisaruksiini, mutta olisihan se mahdollista, että he haluavat jonain päivänä ottaa yhteyttä.

Eipä ollut minunkaan isäni kuoltua tietoa lehtolapsista, joten ehdottaisin dna-testejä asian varmistamiseksi. Veikkaan, että muut sisarukseni olisivat ehkä suhtautuneet tietoon nuivemmin kuin minä, mutta itsekin olisin kysynyt häneltä, miksi vasta nyt. Tosin veikkaan, että isäni olisi suorastaan suuttunut, koska ei hänellä olisi juuri ollut edes aikaa juosta vieraissa.

Olen ollut tuossa tilanteessa. Otin yhteyttä isääni vuosikymmenien jälkeen ja löysin samalla uusia sisaruksia. Aikeeni johtui vain halusta saada selville kuka isäni on ja mistä olen lähtöisin, perinnöt tai ihmisten elämien sotkeminen ei ollut mielessä. Onneksi minut otettiin rakkaudella vastaan. Uskon että kokemus on ollut eheyttävä kaikille osapuolille. Ei enää salaisuuksia. Eikä syytä olla katkera.

En tykkäisi.

Miten voitte olla 100%  varmoja, ettei ole mahdollista?

Toivottaisin huitsin nevadaan. Perukirjat on jo käyty läpi.

Toteaisin, että entä sitten. Ei kiinnosta. Ilmoittaisin että kiitos, mutta ei kiitos. Lopuksi sanoisin, että uudestaan ei kannata ottaa yhteyttä.

Isä on kuollut, perintöä ei ollut (kaikki meni sovitusti äidille), joten eipä ole taloudellisestikaan kannattavaa.

Sisarpuoli korkeintaan, ei hetkauttaisi mihinkään suuntaan.

Yrittäisin panna sitä.

Olisin tosi iloinen! Viime yönä näin unta että tapasin monia kaukaisia tuntemattomia sukulaisia eka kertaa. Olikohan enne!

Veikkaan että suurin osa tuon ikäisistä ei innostu. Olet ap 10 vuotta liian myöhään liikkeellä.

Voisi olla jopa mahdollista tuollainen skenaario elämässäni. Vanhempani ovat eronneet ja  isäni avovaimo oli häntä paljon nuorempi, joten hänellä voisi hyvin olla minua 10 v nuorempi lapsi isäni kanssa. 

Olisin iloinen, jos tuollainen sisarus ottais yhteyttä. 

Isäni veljellä on lehtolapsi. Lisäksi hänellä on kolme avioliitossaan syntynyttä lasta. Tämä lehtolapsi on parisen vuotta vanhempi, kuin hänen avioliittonsa nuorin lapsi. Nämä ovat siis kaikki serkkujani. Minä tiedän tästä parin mutkan kautta, mutten en ole varma tietävätkö serkkuni. Olen pohtinut joskus, voisinko kertoa tästä heille.