1v 9kk lapsi ei anna hetken rauhaa

Kuulostaa ihan tavalliselle alle 2-vuotiaalle esikoislapselle. Menee kyllä ohi aikanaan. Raskas vaihe.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan tavalliselle alle 2-vuotiaalle esikoislapselle. Menee kyllä ohi aikanaan. Raskas vaihe.

Tän palstan lukutaito on kyllä jotain ihan omaa luokkaansa. Justhan tossa aloituksessa sanottiin että on pahempi kuin ISOVELJENSÄ :D

Koita jaksaa vielä muutama kuukausi. Minulla oli sama tilanne ja olin aivan loppu. Lapswn käytös muuttui kuitenkin kuin taikaiskusta kun hän täytti kaksi.

Niin että annat sen sitten tulla vessaan mukaan. Jos ensin riehuu oven takana, niin saa seuraavan kerran periksi ja ovea ei laiteta lukkoon..

Hoitopaikka tekee varmasti hyvää, varsinkin jos on muita lapsia jakamassa hoitajan huomiota. Ja sinulle myös hyvä, niin et pala loppuun.

Meillä on 2 vuotias rauhallinen tyttö. Touhuaa kyllä kovasti mutta myös katselee kirjoja, hoitaa nukkea ja pehmolelua itsekseen, pikku kakkosen katsoo keskittyneenä alusta loppuun ja piirtää kovasti. Uskomattoman hyvin keskittyy jo tuossa iässä. Toki myös roikkuu välillä minussa kiinni ja leikitään sitten yhdessä, käydään muskarissa ja tapaamassa ystävieni lapsia joiden kanssa touhuaa. Herää noin 9-10 maissa, ei nuku enää yleensä päikkäreitä vaan menee nukkumaan noin 21 maissa.

Onko ap lapsesi poika siis?

Kuulostaa normaalilta muksulta. Se Pikku kakkonen alkaa kiinnostaa vasta joskus vuoden päästä. Siihen asti sinä olen maailmankaikkeuden keskus, jota ilman ei voi tehdä mitään.

Päivähoito on erinomainen asia. Minäkin laitoin meidän lapsen 2-vuotiaana hoitoon, ja se sujui oikein mukavasti. Tädit leikittävät ja syöttävät lasta kaiket päivät. Kotona lapsi on sitten paljon rauhallisempi, kun on saanut purkaa energiaansa kavereiden kanssa koko päivän. Lapsi on nyt nelivuotias ja tykkää tosi paljon mennä päiväkotiin, kun siellä on niin paljon mielenkiintoista tekemistä, vaikka kyllähän me myös käymme muskarissa, kirjastossa, uimahallissa ja liikuntakerhossa viikottain.

Vierailija kirjoitti:

Koita jaksaa vielä muutama kuukausi. Minulla oli sama tilanne ja olin aivan loppu. Lapswn käytös muuttui kuitenkin kuin taikaiskusta kun hän täytti kaksi.

No toivotaan :D fyysisesti en ole väsynyt, mutta henkisesti jotenkin ihan loppu. Tuntuu ettei täällä saa hetken rauhaa edes omille ajatuksilleen, saatikka että saisin tehdä jotain kotityötä tai omaa juttua ilman sataa keskeytystä...

Lapsi ei ole esikoinen vaan kuopus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 2 vuotias rauhallinen tyttö. Touhuaa kyllä kovasti mutta myös katselee kirjoja, hoitaa nukkea ja pehmolelua itsekseen, pikku kakkosen katsoo keskittyneenä alusta loppuun ja piirtää kovasti. Uskomattoman hyvin keskittyy jo tuossa iässä. Toki myös roikkuu välillä minussa kiinni ja leikitään sitten yhdessä, käydään muskarissa ja tapaamassa ystävieni lapsia joiden kanssa touhuaa. Herää noin 9-10 maissa, ei nuku enää yleensä päikkäreitä vaan menee nukkumaan noin 21 maissa.

Onko ap lapsesi poika siis?

Ei kyllä tää on tyttö. Kunnon tättähäärä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa normaalilta muksulta. Se Pikku kakkonen alkaa kiinnostaa vasta joskus vuoden päästä. Siihen asti sinä olen maailmankaikkeuden keskus, jota ilman ei voi tehdä mitään.

Päivähoito on erinomainen asia. Minäkin laitoin meidän lapsen 2-vuotiaana hoitoon, ja se sujui oikein mukavasti. Tädit leikittävät ja syöttävät lasta kaiket päivät. Kotona lapsi on sitten paljon rauhallisempi, kun on saanut purkaa energiaansa kavereiden kanssa koko päivän. Lapsi on nyt nelivuotias ja tykkää tosi paljon mennä päiväkotiin, kun siellä on niin paljon mielenkiintoista tekemistä, vaikka kyllähän me myös käymme muskarissa, kirjastossa, uimahallissa ja liikuntakerhossa viikottain.

Tuntuu pahalta osittain viedä hänet päiväkotiin, kun periaatteessa minun kotona oloa ei estä mikään muu kuin tämä minun oma jaksaminen... toisaalta taas tuntuu etten jaksa enää sinne saakka edes odottaa että hoito alkaa. Paikkaa olen hakenut elokuun alusta alkaen. Toivon että se on oikea ratkaisu, edessä se kuitenkin on ennemmin tai myöhemmin.

Aloitttaja kirjoitti:

Tuntuu pahalta osittain viedä hänet päiväkotiin, kun periaatteessa minun kotona oloa ei estä mikään muu kuin tämä minun oma jaksaminen... toisaalta taas tuntuu etten jaksa enää sinne saakka edes odottaa että hoito alkaa. Paikkaa olen hakenut elokuun alusta alkaen. Toivon että se on oikea ratkaisu, edessä se kuitenkin on ennemmin tai myöhemmin.

Älä tunne mitään huonoa omatuntoa. Sinä olet arvokas ihminen eikä sinun tarvitse tukahduttaa itseäsi hengiltä vain siksi, että olet saanut lapsia. Se lapsi ihan oikeasti tykkää mennä päiväkotiin ja puuhastella siellä kaikkea. Sinun ei mitenkään tarvitse jaksaa olla kotona, kun kerran Suomessa on erinomainen järjestelmä olemassa lapsia varten. Mene hyvä ihminen töihin tienaamaan ja tapaamaan muita aikuisia, jos sinulla työpaikka on, tai pidä itsestäsi ja jaksamisestasi huolta kotosalla/kaupungilla/harrastuksissa sillä välin, kun lapsesi ovat koulutettujen ja turvallisten hoitajien huomassa.