Haluan kertoa teille iltasadun ! Olkaa hyvä!

Tähdet. Olento oli lumoutunut. Hiljaisuudessa. Niin kaukana, kauempana kuin mikään paikka maapallolla ja ihan silmien edessä. Ne tuikkivat himmeinä, ikuisuuksien päässä toisistaan, tyhjyyden ympäröiminä.
*
*
Pieni pakkanen pureskeli olennon varpaita ja sormia. Peitto lämmitti harteilla, eikä hänellä ollut varsinaisesti kylmä. Kylmempi oli ollut niillä aiemmilla ihmisillä, jotka olivat tähtiä katselleet. Tuhansia vuosia sitten, olivat kuninkaat katsoneet yötaivaalle, nähdäkseen samat tähdet ja kuun. Merenkävijöiden öinen kartta, aavikolla vaeltavien öinen kartta. Ihmiskunnan historian ajan käytetty öinen kartta, joka oli viimeisimmän vuosisadan aikana hylätty. Öinen tähtikartta levittäytyi koko taivaankannen ylle. Se kertoi ilmansuunnat kulkijalle. Oli jotenkin sääli, että se oli nyt hylätty alkuperäisessä merkityksessään.
*
*
Moni arvoitus maailmasta oli nyt ratkaistu. Olento koki olevansa erityinen. Hänen sukupolvensa ihmisille annettiin se tieto, mitä aiemmat ihmiset olivat kymmenientuhansien vuosien ajan havitelleet. He eivät koskaan saaneet vastausta. Lällällää.
*
*
Sen pituinen se! Hyvää yötä!