Apua, olenko tulossa hulluksi?
Olin hyvin vainoharhainen ja no... sekaisin teininä. En ikinä saanut tähän mitään apua koska kouluterkkarin mielestä ylenpalttinen huolestuneisuus ja stressi olivat ihan normaalia ikäiselleni, viis siitä etten saanut unta, ihan normaalia. Tosin tuossa koulussa piti ilmeisesti vetää ranteet auki keskellä käytävää ennen kuin sai apua.
Mutta asiaan. Olen alkanut stressaamaan taas ihan kaikesta, eikä tämä tunnu enää normaalille. Lähetin yhden kirjeen eilen ja luin sitä uudestaan ja uudestaan varmaan n.15min ennen kuin olin ihan varma, että kaikki oli kunnossa ja lähdin viemään sitä. Mutta nyt ahdistaa että unohdinkin jotain.
Olin ajamassa tänään kaverille ja havahduin kesken kaiken siihen että mitäs jos en muistanutkaan laittaa paitaa tai housuja jalkaan? Älkää naurako, luulin hetkellisesti ihan oikeasti että näen vain harhoja ja oikeasti olen puolialasti. Tällaista omaan aistimaailmaan luottamattomuutta on tapahtunut jo pidemmän aikaa, ahdistaa :( mikäs mielenterveyden sairaus tässä on nyt puhkeamassa?
Jokseenkin tuttua.
Itse otan varakuoren mukaan ja jos on pakko tarkistaa sisältö, niin lähettäminen onnistuu kun on toinen kuori.
Tilanteeseen auttaa paljon kun tajuaa, että suurin osa siitä mitä itse tekee on maailman ja ympäröivien ihmisten kannalta täysin samantekevää. Voi siis mokailla ja kaikki etenee ympärillä kuten ennenkin.
Ja jos jokin on sen verran näkyvää, että siihen joku kiinnittää huomiota, niin sekin on unohtunutta menneisyyttä jo seuraavana päivänä.