Lue keskustelun säännöt.
Mies ajattelee musta jatkuvasti negatiivista
06.01.2017 |
Mies tulkitsee mun tekemisteni vaikutteet tosi herkästi negatiivisimmalla mahdollisella tavalla. Silloinkin kun yritän ajatella hänen parastaan saan niskaani syytöksiä, että olen hänelle tahallaan ilkeä. Ja kun yritän korjata väärää käsitystä, hän kiukustuu enemmän. Tuntuu hirveän pahalta tulla usein syytetyksi ja varsinkin silloin, kun tarkoitus oli ajatella hänen parastaan.
Esimerkiksi äsken lapset saivat aikaiseksi riidan yläkerrassa. Mies on hieman flunssassa.Pienempi löi isompaa. Toin pienemmän pois alakertaan ja tietenkin pikkuinen sai kunnon uhmaikäisenä siitä kunnon raivarin. Kysyin siis mieheltä kävisikö hän yläkerrassa vanhemman lapsen luona, kun arvelin, että temperamenttisen kuopuksen raivarin rauhoittelu olisi flunssaiselle rasittavaa ja mies mieluummin itsekin poistuisi yläkertaan rauhaan.
Mies kiukustui minulle kun yritin juoksuttaa häntä portaita ja minun olisi pitänyt tajuta, että tietenkin hänelle on helpompaa ottaa kuopus. Yritin selittää, että tarkoituksenani olikin juuri päästää hänet helpommalla, mutta hän vain suuttui enemmän, keskeytti eikä edes kuunnellut. Korotin ääntäni, jotta sain lauseeni loppuun, mutta nyt mies syytti jankuttamisesta.
En tiedä mitä tekisin, kun kaikki yritykseni parantaa tilannetta vain pahetavat sitä.
Kommentit (6)
Kiitos kommentista. Kun saisikin toisessa aikaan tuollaisen havahtumisen.
Ikävää kyllä, huomaan negatiivisuuden meinaavan tarttuvan itseenikin, mutta tietoisesti taistelen sitä vastaan. Mutta huomaan tilanteen johtaneen siihen, että minä vain otan vastaan joka suunnasta tiuskimista ja kiukuttelua (uhmaikäisen perheessä sitä riittää) voimatta purkaa oloani minnekään ja alkaa tuntumaan siltä, että itse kohta joko räjähtää tai romahtaa.
Miehellä on muutenkin taipumus olla olemukseltaan kärttyinen, mutta kun otan sen puheeksi, hän väittää, ettei ole yhtään kärttyinen ja itse vain kuvittelen. Tuntuu raskaalta ottaa vastaan toisen negatiivisia tunteita lähes päivittäin, joka ei voi olla vaikuttamatta omaan jaksamiseeni ja mielialaani, mutta olen voimaton tekemään asialle mitään, kun toisen kiistää koko asian olemassa olon.
Muuten mies on loistava isä ja puoliso, joten ei haluaisi alkaa eroakaan ottamaan, mutta tuntuu, ettei oma pää vain kestä vuodesta toiseen tätä ilmapiiriä.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista. Kun saisikin toisessa aikaan tuollaisen havahtumisen.
Ikävää kyllä, huomaan negatiivisuuden meinaavan tarttuvan itseenikin, mutta tietoisesti taistelen sitä vastaan. Mutta huomaan tilanteen johtaneen siihen, että minä vain otan vastaan joka suunnasta tiuskimista ja kiukuttelua (uhmaikäisen perheessä sitä riittää) voimatta purkaa oloani minnekään ja alkaa tuntumaan siltä, että itse kohta joko räjähtää tai romahtaa.
Miehellä on muutenkin taipumus olla olemukseltaan kärttyinen, mutta kun otan sen puheeksi, hän väittää, ettei ole yhtään kärttyinen ja itse vain kuvittelen. Tuntuu raskaalta ottaa vastaan toisen negatiivisia tunteita lähes päivittäin, joka ei voi olla vaikuttamatta omaan jaksamiseeni ja mielialaani, mutta olen voimaton tekemään asialle mitään, kun toisen kiistää koko asian olemassa olon.
Muuten mies on loistava isä ja puoliso, joten ei haluaisi alkaa eroakaan ottamaan, mutta tuntuu, ettei oma pää vain kestä vuodesta toiseen tätä ilmapiiriä.
t. ap
Munkin mies kiisti kaiken aina ja vasta sen havahtumisen jälkeen alkoi myöntää asioita. Kiistäminen ja syyttely ja arvostelu ovat molemmat tapa käyttää valtaa ja alistaa.
1/3
Kiitos 1/4. Ajattelin jo eilen, että tämä menisi parempaan suuntaan, kun kirjoitin miehelle sähköpostin ja hän pyysi anteeksi tiuskimistaan. Anteeksipyyntöjä kuulee hyvin harvoin, joten arvostin sitä suuresti.
Nyt kävin äsken vanhemman lapsen kanssa kaupungilla ostamassa hänen pitkään toivomansa jutun ja samalla tekemässä isomman täydennysreissun kaupassa. Kotiin tultuani saan ensimmäisenä haukut, miksi ostin juustoa ja tomaattia, vaikka molempia oli kaapissa sekä kaksi pakettia kanaa vaikka yksi olisi riittänyt (Siksi, että olivat tarjouksessa ja ajattelin tehdä niistä ruokaa myös pakastimeen.) Voisin kuulemma pyytää apua, jos en osaa käydä kaupassa. Purskahdin itkemään, mutta mies ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa, asenne tuntuu olevan se, että minkäs hän sille voi, että on niin tyhmä vaimo, ettei selviä kaupassakäynnistä.
t. ap
Hei Vierailija
Et tuonut kysymyksessäsi ilmi oletko syönyt viimeaikoina mustikkapiirakkaa.
Ajatteletko kenties että kaikessa on kyse muusta kuin itse ongelmasta?
Et myöskään kertonut onko miehesi vasen- vai oikeakätinen?
Jos asia vielä vaivaa kannattaa kääntyä terveyskeskuksen puoleen.
-PK
Meillä oli sama kierre ja paheni vaan, kunnes sain tarpeekseni. Tosin en tiennyt hänen ajattelevan musta negatiivisestu, huomasin pääasiassa jatkuvan kritiikin ja arvostelun. Heitin miehen pariksi yöksi pois (minun) kotoani ja annoin mukaan parisuhdeoppaan ja sovittiin tapaaminen sille, että sovitaan erotaanko vai jatketaanko. Vähältä piti, ettei mies heittänyt kirjaa suoraan roskiin vaan olikin lukenut sitä lopulta. Ja saanut lukiessaan ahaa-elämyksen, että oli pyöritellyt mielessään musta kaikkea negatiivista koko ajan. Jatkettiin ja nyt menee hyvin, mutta ilman sitä havahtumista oltaisiin erottu kyllä. Hänellä oli tietoisena tehtävänä silloin miettiä joka päivä hyviä asioita mussa. Mutta hän oli pakon edessä, olin itse valmis eroon.