Onko armeijan käymisen vaikutusta suomalaisen miehen psyykeeseen tutkittu?

Katsotas, muutama kuukaus urheilua hyvässä seurassa täyshoidolla, ruoat kannetaan eteen. Kelpais mulle lomana. T. Perheenäiti

Ainakin itselleni armeija teki 20v iässä pelkkää hyvää. Kyllä jo ennen armeijaa pyritään karsimaan ne joista siihen ei ole tai olisivat siellä turvallisuusriskejä. Ja voihan sen keskeyttää jos ei pää kestä, Suomessa kun on kuitenkin vapaa-ehtoista suorittaako aseellisen palveluksen.

Jos tilastoja tulkitaan, niin armeijahan suorastaan kohentaa mielenterveyttä. Varmasti on enemmän pälliongelmia niiden joukossa, jotka eivät ole palvelukseen kelvanneet.

Oi voi, hyvää teki mun pojalle. Kotiutui juuri joulukuussa ja täytyy sanoa, että huomattavasti vaikuttaa fiksuuntuneen ja aikuistuneen armeijassa. Teki kuulema hyvää myös sosiaalisille taidoille pojan omasta mielestä.

Tekeekö sotimiseen (ihmisten tappamiseen) kouluttautuminen hyvää. Ei

Vierailija kirjoitti:

Katsotas, muutama kuukaus urheilua hyvässä seurassa täyshoidolla, ruoat kannetaan eteen. Kelpais mulle lomana. T. Perheenäiti

Tulee mieleen Aslak-kuntoutus, lepoa hotellissa, ruuat 5 krt/pv nenän eteen jonkun muun tekemänä, urheilua ja luentoja 8.00-16.00. Iltaisin lisää urheilua. Laitostuin noin sekunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Katsotas, muutama kuukaus urheilua hyvässä seurassa täyshoidolla, ruoat kannetaan eteen. Kelpais mulle lomana. T. Perheenäiti

Ilmeisesti olin varusmiespalveluksessa aivan väärässä paikassa

Empiirisen tutkimukseni perusteella saunailloissa muistellaan armeija-aikoja hymyssä suin poikkeuksetta, joten hyvää se tekee psyykkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö sotimiseen (ihmisten tappamiseen) kouluttautuminen hyvää. Ei

Siellä opitaan paljon muutakin kuin sotimaan. Käytöstapoja, sosiaalisia taitoja, järjestelmällisyyttä, täsmällisyyttä yms. joista on apua myöhemmin työelämässä ja elämässä muutenkin. Ei varmasti sovi kaikille mutta itselleni oli positiivinen kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö sotimiseen (ihmisten tappamiseen) kouluttautuminen hyvää. Ei

Siellä oppii paljon muutakin.

Kaiken kaikkiaan armeija tekee oikein hyvää. Niin pullamössöille kuin muillekin.

Naisten on helppo ylistää intin tärkeyttä kun ei tarvitse käydä sitä itse. Eipä intistä jäänyt juuri mitään käteen, täysi-ikäiset miehenalut taantuivat pikkupoikien tasolle muutaman kuukauden ajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö sotimiseen (ihmisten tappamiseen) kouluttautuminen hyvää. Ei

Kyllä tekee, helvetin euforisen fiiliksen.

Kysyit kolme kysymystä, vastaan niihin kaikkiin:

1) onko tutkittu, en tiedä, googleta

2) onko vahingollista nuoren kehitykselle, en tiedä YLEISESTI koska en tiedä onko tutkittu, mutta omalla ja poikaani kohdalla voin sanoa ettei ole vahingollista vaan aivan mahtava ja aikuistava koulu ollut

3) pitäisikö ikärajaa nostaa, edelleenkään en tiedä yleisesti mutta uskoisin että alkaa tulla hiljalleen vahinkoa, ongelmia, kansatalouden tappioita jne. mitä myöhemmäksi se siirrettäisiin. Lisäksi mahdollinen sota pitää ottaa huomioon ja mitä nuoremmat siellä sen parempi lopputulos

Kuule sota ei katso ikää.

suurinosa armeijan käyneistä ei pääse tappamaan ikinä, vain juoksentelevat vain sinne tänne ohjeiden mukaan.

No miksi te naiset ette sitten mene varusmiespalvelukseen, kerta se noin hyvää tekee psyykkeelle teidän mielestänne?

Jostain kumman syystä pojat kasvaa miehiksi ilman sen suurempia ongelmia muissa maissa, Suomen vesijohtovedessä on ilmeisesti pullamössökemikaaleja kun nuorukaiset pitää laittaa valtion kustantamaan pellekouluun ennen kuin miehistyminen toteutuu.

Itse en usko että armeija kenenkään terve mielisen psyykettä hajottaisi. Tietenkin riippuu mihin siellä ryhtyy. Esimerkiksi sotilaspoliisin ja lääkintämiehen tehtävät edellyttävät vahvaa psyykettä. Itse kun olin molempia niin sen kyllä tiedän. Lääkintämiesharjoituksissa oli välillä aika ahdistavia ja stressaaviakin asioita kuten kuvien näyttämistä pommien silpomista ihmisistä. Yhdellä leirilläkin meidät passitettiin väsyneinä aamuyöstä sellaiseen pimeään taloon missä testattiin meidän psyykettä erilaisilla ärsykkeillä kuten moottorisahan äänillä ovien takana, verellä, hirttäytymistä esittävällä tyypillä eräässä huoneessa, lavastetulla tulipalolla. Kaikista ahdistavinta kuitenkin oli se meteli ja eräässä pimeässä kellarissa pipot silmillä olevat tyypit nyrkkeilyhanskoilla jotka vain tuijottivat ja liikkuivat aina kohti kun niihin ei valaissut taskulampuilla. Samalla sitten piti harjoitella ensiapua :D myönnän että kaikilla psyyke ei olisi tuohon kestänyt (vaikka kaikki kurssiltamme sen kestikin) mutta jälkeenpäin tuo on tuntunut hienolta kokemukselta enemmänkin. Kuten jo sanoin näitä ei kenenkään kuitenkaan ole pakko kestää vaan armeijassa voi vaikka hakea gfraafikoksi tai polkupyörähuoltajaksi jos siltä tuntuu.

Sen verran vielä että kyllä sieltä myös pois pääsee jos siltä tuntuu. Itsellä oli masennus ja unettomuus jo ennen inttiäkin mutta sen aikana se kyllä paheni todella pahaksi mutta johtuen muista elämän huolista. Lomillakin kotona vain makasin sängyssä ja itkin ajattelemalla itsemurhaani. Palveluksen lopussa sitten kävin lääkärillä kertomassa näistä ongelmista ja he ymmärsivät hyvin ja tarjosivat kotihoitoa ja psykiatri armeijan lykkäystä /päättämistä. Päätin kuitenkin jatkaa sen loppuun näistä huolimatta vaikka helppoa se ei ollut koska armeijan vaatimuksia oli tässä vaiheessa vaikea täyttää. Ihmettelen kyllä miten oikein kestin nuo tehtäväni (vaikka ei ne kyllä kehuttavasti sujuneetkaan) tällä psyykkeellä mutta pointti oli tässä se että se kaikki oli silti vapaaehdoista.

Aiheuttaa erittäin tylsien juttujen kertomista, tilan laukaisee sana "armeija". Parantumaton tila.