Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jäädä yksilapsisen perheen äidiksi,
04.01.2017 |
koska meillä on nyt niin sujuvaa kaikki: sopivan kokoinen koti tasan kolmelle, lapsi (4v) on melko omatoiminen, yhden lapsen kanssa kaikki puuhastelu on "helppoa", rahaa riittää myös humputteluun ja matkailuun, matkailu ja kulkeminen on helppoa, tykkään olla töissä...
Tiedän, että lähipiirii odottavat raskausuutisia. Heistä toisen lapsen teon aika on ollut viimeiset kaksi vuotta. Pidin kyllä raskaana oloajasta ja tiedän, että vauva olisi ihana. Se vain vaatisi jonkin verran muutoksia elämään. Itselläni on kaksi sisarusta, joten tietenkin mietityttää, kaipaako oma lapsi sisarusta. Ei toinen lapsi veisi meitä taloudelliseen ahdinkoon. Paljon iloa pikkuisesta olisi.
Oletteko muut pohtineet toisen lapsen hankintaa vai oliko se itsestäänselvyys? Tai onko joku päättänyt jäädä yksilapsiseksi? Myös sisaruksettomien mielipiteitä, kiitos
Kommentit (4)
Mäkin mietin, että tämä yksi kyllä riittäisi minulle, mutta mies tuntuisi kaipaavan toista lasta. Ainakin on ehdottanut sitä minulle. Hmm, mutta jotenkin ei houkuttele, kun se on kuitenkin minä joka ottaa suuremman vastuun lapsen hoidosta. Olen aina ajatellut, että 0-1 lapsi on ok mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
koska meillä on nyt niin sujuvaa kaikki: sopivan kokoinen koti tasan kolmelle, lapsi (4v) on melko omatoiminen, yhden lapsen kanssa kaikki puuhastelu on "helppoa", rahaa riittää myös humputteluun ja matkailuun, matkailu ja kulkeminen on helppoa, tykkään olla töissä...
Koska sinulla on jo yksi lapsi, nämä ovat täysin hyväksyttäviä perusteluja. Jos perustelet kokonaan lapsettomaksi jäämistä näillä samoilla syillä, saat kuulla olevasi pinnallinen, kypsymätön ja mitään ymmärtämätön ihmisraukka, noin kärjistäen.
No, ensinnäkin, unohda lähipiirin mielipiteet. Sinä sen lapsen tai ne lapset hoidat aikuisuuteen saakka, ei lähipiiri. Eikä se toinenkaan lapsi pysy ikuisuuksia suloisena pikkuisena, trust me. Hyvä se on antaa ohjeita sivusta ;)
Omalla kohdallani urakka on loppusuoralla, olen 16-vuotiaan ainokaisen myös ainokainen äiti ja aina tiennyt haluavani vain yhden lapsen. Itse en ole koskaan kaivannut sisaruksia, kotiin oli ihana tulla omaan rauhaan, vaikka kavereiden kanssa nuorena viihdyinkin (jep, introvertti). Oma nuoreni on yltiösosiaalinen, muttei myöskään ole kaivannut sisaruksia - kysyin sitä hiljan häneltä, ja vastaus oli "no E, kavereitakin on niin paljon".
En ole pyörtänyt päätöstäni edes kovan painostuksen alla, ja olen eronnut lapseni isästä sen(kin) takia jo kauan sitten. Hän olisi halunnut monta lasta ja vaimon kotiin niitä hoitamaan, häntä itseään ei kiinnostanut. Meille molemmille kävi lopulta hyvin; hän sai myöhemmin haluamansa suurperheen ja minä avioiduin uudestaan velamiehen kanssa.