Muita, jotka eivät pääse yliopistoon yrityksistään huolimatta?

vähän samanlainen. Tosin vasta yhden kerran yrittänyt yliopistoon. Kirjoitin 7 vuotta sitten. Opiskelen jo ammattikorkeassa, jonne pääsin kerta yrittämällä (vaikkakin alkujaan yritin toiselle, vähemmän suositulle alalle AMK:un 2 kertaa, en päässyt.) miltei tuhannen hakijan joukosta, vain 30 otettiin.



Minua ärsyttää yliopiston pääsykokeissa moni seikka. Ensinnäkään yliopistossa ei tule extrapisteitä kuin tuoreesta yo-tutkinnosta, mikä on mielestäni väärin. Minulla on työkokemusta, sekä alempi tutkinto alalta minne haen. Vain siksi, etten tämän toisen koulun takia voinut opetella pääsykoekirjaa keväällä ulkoa, en päässyt sisään. Joku 19v, joka varmasti vaihtaa pääainetta nopeasti, ja jolla ei aiempaa kokemusta alasta, mutta oli isän rahoilla käyty valmennuskurssi ja aikaa koko kevät lukea pelkkää pääsykoekirjaa, pääsi sitten sisään.



Saisvat muuttaa pääsykokeita... Jos en ensi keväänä pääse sisään, odotan siihen asti, että valmistun AMK:sta ja menen sitten erinomaisilla arvosanoillani tekemään suoraan maisterintutkinnon. Aloitan myös Avoimessa yliopistossa tämän aineen perusopinnot tänä syksynä, kenties vähän preppaan itseäni näin ensi kevättä ajatellen?

Mutta jotenkin pelottaa, etten pääsekään ikinä sisälle.

Minullakin on amk-tutkinto, johon siis pääsin heti kirjoitusten jälkeen kun en parempaakaan keksinyt. Tämä tutkinto on kuitenkin alalta, joka ei minua kiinnosta.



Ap

ja

LUE pääsykoekirjat ULKOA

ja

käy preppauskurssi jos todella haluat sisälle!!!



Onnea!

Vierailija:

Jos en ensi keväänä pääse sisään, odotan siihen asti, että valmistun AMK:sta ja menen sitten erinomaisilla arvosanoillani tekemään suoraan maisterintutkinnon

On yrittänyt useampaankin yliopistoon ja jo useampana vuonna ollut niillä valmennuskursseillakin. Silti ei pääse. Onhan se harmi, kun kerran kovasti tahtoisi lääkäriksi, mutta mietin kyllä jo vähän, että eikö jossain vaiheessa kannattaisi jo tulla siihen lopputulokseen, että ehkä on joku syy, miksi sinne ei pääse, ja alkaa miettiä jotain muutakin...

Haloo! Te jotka olette 10 v. sitten kirjoittaneet! Ettekö ymmärrä että teidän on tosi vaikeaa pärjätä tuoreille ylioppilaille joilla on ihan hillitön motivaatio ja lukuvire päällä, plus taskussa tuoreen yo-tutkinnon tuomat lisäpisteet?



Itse pääsin aikoinani oikikseen ja kauppakorkeaan kumpaankin ekalla yrittämällä, enkä ole mikään poikkeuksellisen älykäs... Omasta mielestäni se ettei pääse sisään yliopistoon kertoo soveltumattomuudesta akateemiselle alalle.

höpönpöpön. Mulla on virallisesta Mensan testistä tulokseksi saatu äo 135, joten tiedän, etten ole tyhmä. Mutta todellakin keväällä tein töitä, sekä kävin koulua (luentoja liki 40 tuntia viikossa), joten lukuaikaa pääsykoetta varten oli erittäin rajallisesti (minulla on lapsiakin). Joten pääsemättömyyteni johtuu siitä, etten osannut kirjaa tarpeeksi hyvin ulkoa.



Nyt aloitan Avoimen yliopiston 25 op:n arvoisen kurssin, ja siellä yhtenä kurssikirjana on samainen pääsykoeteos. Eli saan paljon paremmin sen luettua tässä ennen ensi kevättä.



2

Yliopiston sisällä on sitten melko helppo vaihtaa pääainetta melkein mihin vaan (poislukien lääkis ja oikis ja jotkut " vähäoppilaiset" linjat), kun on ensin suorittanut ko. aineen kursseja. Esim. maa- ja metsätaloustieteellisessä on koulutusohjelmia johon pääsee suunnilleen kun vaan osaa nimensä kirjoittaa. Ja jos hitusenkin osaa matikkaa, DI-koulutukseen pääsee tosi iisisti, joillain linjoilla jopa 80 % pääsee sisälle.

ainakaan eri tiedekuntaan

Jospa sopisit paremmin johonkin käytännön ammattiin, kuten lähihoitajaksi tai vaikka linja-auton kuljettajaksi?

Katsos, minä opiskelen jo korkeakoulussa. Jos jostain syystä Suomi ei minua halua opiskelemaan, vaan mieluummin harjoittaa ikärasismia yliopiston opiskelijavalinnoissa, voin aivan yhtä hyvin mennä opiskelemaan johonkin toiseen maahan.



2/11

Ei sillä ole mitään merkitystä oletko suorittanut muita tutkintoja tai ollut menstyksekkäästi töissä. Kaikilta vaaditaan samaa!



Abeilla on pisteet siksi että heillä on teoriassa vähemmän valmistautumisaikaa kirjoitusten vuoksi, vaikka tietenkin oikeasti tilanteet ovat täysin yksilökohtaisia.



Olen iloinen, että kaikki ovat samalla viivalla. Ja minustakin on jokseenkin outoa jos ei esim. kolmannella kerralla pääse yliopistoon johon on pauneutunut enemmän tai vähemmän jo vuosia! Ekan kerran voi vielä laittaa sen piikkiin, että kaikki on niin uutta, eikä osannut keskittyä oikeisiin asioihin, mutta jo toisella kertaa pitäisi tietää mitä pitää osata ja siinä on jo aikaa ne opetella.



Ja muuten, ei sillä älykkyyosamäärällä ole näiden juttujen kanssa juuri mitään tekemistä ellet hae jollekin matemaattiselle alalle.

Tässä asiassa sinnikkyys palkitaan.



Ensi vuotta ajatellen voisit panostaa yliopistomaisempaan opiskelutaktiikkaan. Eli hanki ensinnäkin vanhoja pääsykoekysymyksiä jostain. Tutki minkälaisia esseekysymyksiä niissä on. Jos vanhoja pääsykokeita ei jostain syystä ole saatavilla, tutkipa käytetäänkö pääsykoekirjoja jossain peruskurssilla oppikirjoina. Jos niin ota yhteys ko laitoksen ainejärjestöön ja kysy heiltä ko kurssiin liittyviä vanhoja tenttikysymyksiä.



Sitten ota pääsykoekirjoista sisällysluettelo ja ala miettiä vanhojen kysymysten perusteella mihin asioihin kannattaisi keskittyä. Opiskele näistä asioista tarvittaessa lisää vaikka netistä tai jostain toisesta " perusoppikirjasta" .



Poimi kirjoista lukiessasi kaikki termit ja opettele ne ulkoa.



Tämän kun opit, pääset kyllä sisään.

Ja nykyään kun on 2-portainen tutkinto, kandivaiheen jälkeen pääsee suht helposti mihin tahansa maisteriohjelmaan, jota aiemmat opinnot tukevat.

vuosikaudet tohkaillaan pääsykokeiden takia ja tehdään niistä elämää suurempi asia... hohhoijjaa. Hyväksykää nyt ihmiset se, että pääsykokeiden tarkoitus on nimenomaan karsia pyrkijöistä se aines joka ei sovellu ollenkaan opiskelemaan kyseistä alaa.

Kävin muita kouluja ja tein töitä ja vaihdoin alaakin kun alkuperäiseen oli niin hankala päästä. Voi olla että mulla on vikaa päänupissa, mutta olen nyt valmistumassa vuosikurssini nopeimpana ja hyvin arvosanoin. Sen alkuperäisen aineen otin pitkäksi sivuaineeksi ja sain siitäkin ihan ok arvosanat, ei nyt parhaat, mutta kuitenkin.



Mulla vaan vissiin tuli joku lukko aina pääsykokeissa, että vaikka mielestäni vastasin suht hyvin ja osasin asiat, niin aina joku meni vähän pieleen...

esim. avoimessa laudatur ja sen jälkeen erillishaussa sisälle.

jos et pääse sisään, tuskin pärjäät ja viihdyt koulussakaan valitettavasti. Ja niin hirveää kuin se onkin, niin kaikki eivät vain sovi sinne.

ehdin opiskella alaa jo ulkomailla. Vaikka sisäänpääsy oli hankalaa, olen pärjännyt opiskelussa hyvin ja oman alan töissäkin ollut opintojen ohessa jo vuosia. Ulkomaisessa opinahjossani sisään pääsi melkeinpä kuka halusi, aina lukuvuoden lopulla karsittiin porukkaa.

Opiskelutekniikastahan pääsykokeissa useimmiten on kyse. Mä olen kyllä sitä mieltä, että ulkoa ei kannata alkaa opiskelemaan, ennemmin kannattaa keskittyä siihen, että ymmärtää asian.



Pääsykokeissahan opiskeltava määrä ei yleensä ole kovin iso verrattuna ko. aineen tentteihin. Pääsykoekirjathan ovat yleensä selvillä alkuvuodesta, joten kyllä melko osa-aikaisestikin opiskelemalla pitäisi selvitä ihan kohtuullisesti. Kannattaa varata loppua kohden viikko pari sellaista lukuaikaa, että saat luettua 8 h tuntia päivässä.





Jos pääsykoe on esseemuotoinen, niin tärkeää on huomata, että esseisiin vastataan pääsykoekirjojen perusteella, ei muun tiedon. Kannattaa vaikka harjoitella esseiden kirjoittamista ihan itsekseen. Samoin kannattaa miettiä, että ymmärtääkö kysymyksen oikeasti ihan oikein. Jos pitää vertailla kahta eri teoriaa, sitten pitää esittää vertailuja. Jos pitää tehdä lyhennelmä, niin sitten sen pitää olla lyhennelmä eikä omaa tarinaa.



Mun mielestä avoin on ihan hyvä varasuunnitelma ja kannattaa panostaa opintoihin siellä täysillä. Yleensä muutenkin hyvä elämänohje, että ei kannata lukkiutua siihen, että vain yksi ainoa asia tekee autuaaksi. Mieluisia opiskeluaineita voi löytyä esimerkiksi suosikkiaineesi vierestä. Samoin useimpiin akateemisiin ammatteihin on hyvin monta eri tietä (poikkeuksena lähinnä lääkäri, juristi ja pappi).