Lue keskustelun säännöt.
Miten voi yhtäkkiä kyllästyä melkein kaikkeen?
01.01.2017 |
Mitä tapahtui? Viimeinen päivä työssä ennen lomaa, satunnainen työkaverin heitto ja mitta tuli täyteen. Olin summaamassa onko nyt kaikki tehty, että voisin lähteä lomalle ja viheltelin ääneen. Toisen sanoo voitko lopettaa ja toinen sanoo, että lopeta heti. Mietin että mitä minä teen näiden ihmisten seurassa, tässä työpaikassa, kai minä parempaakin keksin. Ei heillä ole yleensä minua vastaan mitään mutta tekemisiin pitää vaan puuttua. Ja minua ärsytti yli kaiken, että jos annan heidän ärsyttävien tapojensa olla niin mikä oikeus heillä on puuttua muutaman minuutin viheltelyyn. Pakkasin tavarani ja häivyin. Nyt tuntuu etten jaksa jakaa elämääni yhdentekevien ihmisten kanssa, en jakaa elämääni, en sitoutua yhteiseen tekemiseen, en olla kahvitauoilla, lounastauoilla, en halua jakaa elämääni, ajatuksiani, aikaani noiden ihmisten kanssa. He eivät ole minulle tärkeitä mutta "kaikkien kanssa on pakko tulla toimeen".
Sama fiilis jatkui kotona. En halunnut laittaa uudenvuoden toivotuksia, päivittää ja tykätä facessa, tekstailla tai soittaa. Olin vaan. Tunnistaako kukaan tunteen, yhtäkkiä kyllästyy kaikkeen sen tärkeimmän mistä haluaa pitää kiinni, (oma perhe) ulkokehällä. Työhöni en ole kyllästynyt vaan kaikkeen ylimääräiseen säätöön siinä, ihmisten käyttäytymiseen lähinnä.
Kommentit (4)
Kiitos, en oikein tiedä mistä on kysymys mutta väsynyt olen. Onneksi loma, kerron perheelle miksi olen hiljainen ja olen ulkona, koitan lueskella ja pitää sometauon. En ole kovin hätääntynyt, ihmettelen vain miksi yhtäkkiä tuli olo kääntää katkaisijasta virrat poikki. En halua tällä hetkellä antaa itsestäni kovinkaan paljoa kenellekään muille. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ainakin lomalla vapautuu kiire ja suorittaminen, jota ei ehdi arkena käydä läpi. Pitää muuttaa toimintatapoja, ettei vapaalla vilkuile työmaileja tms. ja käy syömässä/kahvilla niiden kanssa, jotka eivät puhu töistä. Ja keskittyy niihin ihmisiin, jotka ovat mukavia&samanhenkisiä.
Loma taisi tulla tarpeeseen. :-)
Mutta joo, on kyllä itselläkin ollut vastaavaa jopa siinä määrin, että sitä jonkinlaiseksi kriisiksikin voisi kutsua. Tunne heräsi loppuunpalamisen jälkeisinä kuukausina, kun yhtäkkiä vaan tajusi, että elämä ei näyttänyt minulta, vaan olin tehnyt tiettyjä valintoja tuntematta itseäni kunnolla tai kunnioittamatta itseäni. Tuli suorastaan pakottava tarve riuhtoa itsensä irti kaikista elämän kuluttavista osa-alueista ja etsiä tilalle jotain antoisampaa. Sinulla nyt tilanne toivottavasti tasoittuu loman aikana, mutta lepäämistä suosittelen ja täystaukoa noihin aloituksessa maihittuihin työkavereihin.
Kuule sinä olet tunne ylikuormituksessa ja silloin käy juuri noin. Luota itseesi ja oloosi se kertoo nyt jotain todella tärkeää. Ota vähän omaa aikaa ja selitä se perheelle. Tämä olisi hirmuisen tärkeää että saisit vähän aikalisää. Tunteitten latistuminen kertoo ehdottomasta ylikuormittumisesta !!! Selitä tämä vaan nyt perheelle ja he ymmärtävät että sinulle on tärkeää terveytesi takia päästä vähäksi aikaa pois vaikka . Ota kaveriloma! Tai jos avautuisit puolisolle perusteellisesti ainakin loman jälkeen.