Ihminen taantuu itsekkyyteensä.
Mulla on äärimmäisiä vaikeuksia ymmärtää eri sukupolvien itsekkyyttä; isoäiti ei suostu hoitamaan lastenlapsia, eikä aikuiset lapset halua auttaa iäkkäitä.
Ihminen on voinut kehittyä näin älykkääksi vain sillä edellytyksellä, että se syntyy "keskeneräisenä" kohtuuttoman suuren päänsä vuoksi. Ihmislapsi on pitkään erittäin kehittymätön ja työläs ja sitoo hoitoonsa liikaa resursseja. Ihmisen evoluutio olisi päättynyt siihen, että ihmisapina ei pysty kiipeämään vauva sylissään ja keräämään ravintoa, ellei jokin olisi muuttunut. Tässä kohtaa ihminen alkoi käyttämään päätään; laskeutui puusta maahan, muodosti tiiviimpiä yhdyskuntia. Samaan aikaan ihmisen elinikä piteni, sillä poikasista huolehti iäkkäämmät yksilöt, jotka eivät enää kyenneet keräilyyn, metsästykseen ja puolustautumiseen petoja vastaan. Hoivatehtäväänsä vastaan he saivat ravintoa ja suojaa. Ennen tätä kehitysvaihetta iäkkäät yksilöt kuolivat siinä vaiheessa, kun eivät pystyneet kiipeämään, metsästämään, keräilemään ja puolustautumaan.
Uudet yhdyskunnat mahdollistavat pitenevän eliniän ja edelleen kehittyvän älykkyyden.
Missä kohtaa muutuimme idiooteiksi? Ollaanko taantumassa takaisin siihen alkuhärämän sumuun, jossa jokainen puree ja puolustautuu vain itsensä vuoksi.
Kommentit (3)
Muutuimme "idiooteiksi" siinä vaiheessa, kun muutimme eri paikkakunnille tai jopa eri maihin kuin isovanhempamme, vanhempamme, sisaruksemme ja serkkumme. Suomessa tämä tapahtui 1960-1970 -luvuilla. Ei ollut enää mahdollista saada isovanhempaa, sisarusta tai serkkua lapsenvahdiksi 300 kilometrin päästä tai naapurimaasta, jotta pääsisi ilman lasta käymään lääkärissä. Eliniän pidentyminen on tarkoittanut käytännössä myös työurien pidentymistä. Omat isovanhempani olivat raihnaisia ja pois työelämästä jo hieman yli viiskymppisinä. Minä tulen pääsemään vanhuuseläkkeelle näillä näkymin 65-vuotiaana ja minua nuoremmat vasta sitäkin myöhemmin. Jos tämän päivän kolmekymppinen tekee lapsensa nyt ja hänen lapsensa vastaavasti kolmekymppisenä, tämän päivän kolmekymppinen on eläkkeellä vasta sitten, kun lapsenlapsensa ovat jo noin 10-vuotiaita. Ei myöskään voi olettaa, että lapsiperheen vanhempi lähtisi 300 kilometrin päähän tarkistamaan, onko iäkäs (iso)vanhempi ottanut lääkkeensä tai onko mahdollisesti kaatunut, koska ei vastaa puhelimeen.
Yhteisöllisyys olisi monesti hyvä asia, mutta nykyajan yhteisöllisyys ei voi perustua enää sukulaisuussuhteisiin vaan niihin ihmisiin, jotka asuvat fyysisesti sinua lähellä. Naapureihin ja ystäviin. Myös verkostoitumiseen muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Tällaista yhteisöllisyyttä on lähdetty hakemaan joillain asuinalueilla ja lisäksi on mm Facebookissa näitä alueellisia "hätäkahvi" -ryhmiä, jossa äidit auttavat samalla asuinalueella asuvia toisia äitejä akuuteissa tilanteissa. Koska ihmiset muuttavat opiskelujen ja työn perässä sekä myös joskus parisuhteen päättymisen tai uuden parisuhteen alkamisen vuoksi, ei entistä verkostoa voi viedä mukanaan vaan on luotava uusi verkosto siellä, minne on muuttanut.
Emme ole taantumassa alkuhämärän sumuun, jos ymmärrämme, että nykyajan yhteisöllisyys perustuu muihin asioihin kuin verisiteisiin. Ja toimimme kukin tahoillamme sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Empatia ja yhteistyökyky erottaa meidät eläimistä. Tätä pohtien on kiva jatkaa palstan selaamista.
Eläimetkin tutkitusti kykenevät yhteistyöhön ja empatiaan.
Monet ihmiset eivät.
Empatia ja yhteistyökyky erottaa meidät eläimistä. Tätä pohtien on kiva jatkaa palstan selaamista.