Joulu ohi, en voisi olla onnellisempi

2 päivää miehen vanhempien luona.
Pakko ei ollut mennä, mutta ajattelin että joulu on kuitenkin yhdessä olon aikaa, joten miksei sitä voisi mennä kun kerran kutsuttiin.
Ilmoitimme etukäteen että voimme tehdä jotain ruokia valmiiksi, vaikka laatikot ja tuoda ne sitten mukanamme. Ei kuulemma tarvinnut. Emme olleet päässeet kunnolla ovesta sisään kun jo alkoi marmatus siitä kuinka kova homma jouluruokien valmistamisessa on.
Ihan sama mitä lapsi teki, aina piti tehdä se hiljempaa. Jopa piirtäminen aiheutti liian kovan metelin. Lapsi ei ole mikään villikko, vaan melko rauhallinen ja kiltti.
Appiukko valitti kaikesta joulupöydässä. Laatikot oli liian kuivaa. Kinkku mautonta jne. Itse ei kuitenkaan ollut osallistunut ruuan laittoon mitenkään. Eikun anteeksi, oli hän ostanut sinaapin. Siitä mainitsikin moneen otteeseen. Tyyliin kyllä on maukasta sinaappia, olipas hyvä valinta jne.
Olimme ilmoittaneet etukäteen että meille ei sitten tarvitse ostaa lahjoja. Lapselle voi hankkia jonkun kirjan. Yritämme välttää turhan rojun kertymistä nurkkiin sillä asunnossamme ei ole juurikaan säilytystilaa (väliaikaista, oma rakenteilla).
Minulle olivat ostaneet korillisen kaikkea tilpehööriä. Miehelle mm. shakkilaudan. No se nyt ei ollut tilpehööriä, mutta mies ei ole eläessään ollut mikään kova shakin pelaaja.
Lapsi sai tabletin. Miehen vanhemmat tietää että me emme halua lapselle mitään pelikonsoleita. On vasta 4-vuotias joten ei tosiaan ole kiire.
Aatto iltaan mennessä appiukko oli tuhannen tuiskeessa. Seuraavana päivänä miehen täti tuli miehensä kanssa syömään. Appi makasi koko heidän vierailunsa sohvalla krapulassa.
Iltaan mennessä alkoi piristyä ja jaksoi taas haukkua ruokia.
Sellainen joulu meillä. Ensi vuonna joulu meneekin kotona omalla porukalla.