Lue keskustelun säännöt.
Joulustapa hyvinkin ja vaikeasta äitisuhteesta.
25.12.2016 |
Äiti ei ole koskaan ollut erityisen äidillinen. Pikemminkin kaikkea muuta. Hän lähti rakkaansa mukaan, kun olin alle kaksivuotias. Me lapset jäimme isälle.
Äiti ei vuosiin pitänyt yhteyttä. Emme nähneet häntä kuin joskus sattumalta mummon luona
Jouluisin en muista häntä nähneeni koskaan missään. No nyt kun olen aikuinen niin äiti haluaisi viettää yhteisiä jouluja. Sisarukseni ovat kieltäytyneet suoranaisesti. Paine kohdistuu siis minuun.
Äiti haluaa meille syömään ja katsomaan pukkia. Viime jouluna pyysin meille ja se oli ahdistavaa. En nauttinut hetkestäkään, voi millaista teeskentelyä.
Päätin ettei tule toista samanlaista joulua enää.
Nyt ilmoitin, että ei käy. Äitipä on nyt niin yksinäinen. Lapset ovat hylänneet. Voi kyynel. On ollut jouluja jolloin olisin äitiä tarvinnut. Enää en tarvi. Äiti syyllistää vahvasti ja on ihan kamala.
Mielestäni mulla on oikeus viettää jouluni niin kuin haluan. Niin hänkin teki nuorempana, lasten kanssa vietetty aika oli listan viimeisenä. Mulle omat lapset on ekana.
Illalla laitoin numeron estoon kun soitti jatkuvasti. Esto edelleen päällä.
Terveisin kiittämätön tytär
Kommentit (7)
Tuttu tilanne! Kerro äidillesi suoraan mitä ajattelet ja tunnet. Vaikkapa tuskin se mitään auttaa ja painostus vaan jatkuu, mutta eipä tarvitse kierrellä ja kaarrella. Itse olen aina tehnyt oman pääni mukaan painostuksesta riippumatta ja nyt äitini on tottunut siihen ja painostus on vähäisempää.
Äitisi kuulostaa itsekkäältä marttyyriltä joka ei osaa mennä itseensä... tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani tilanteestasi.
Minulla oli vähän samanlainen tilanne, mutta toisin päin. Isä siis hylkäsi, ei suostunut lapsena tapaamaan yms. Ei suostunut puhumaan kanssani puhelimessa kun soitin. Joskus lupasi tulla, mutta jätti tulematta. Vietin 8-vuotiaana koko päivän eteisessä odottamassa, kun hän oli minulle suoraan luvannut tulla hakemaan, mutta ei edes viitsinyt ilmoittaa ettei tulekaan.
Aikuisena isä olisi ollut halukas ja valmis tapaamaan, mutta minä en ollut.
Isä kuoli 5-vuotta sitten ilman että koskaan selvitimme välejämme. Vuosikymmenien puhumattomuutta.
Jälkikäteen olen ajatellut että välien paikkaamisessa ei ole kyse siitä kumpi on oikeassa vaan irtipäästämisestä, anteeksi annosta ja olemassa olevan hyväksymisestä. Ja että anteeksianto on eriasia kuin hyväksyminen tai unohtaminen.
Älä anna äitisi pilata joulua. Älä hyväksy syyllistämistä vaan käsittele asiat ihan arkena ja kunnolla. Jos ei onnistu suoraan äidin kanssa niin terapiakin voi auttaa asian käsittelyä. Moni toimintatapasi ja tunteesi voi pohjautua lapsuuden hylkäämiskokemuksiin. Itsensä tunteminen paremmin on aina hyväksi.
Jos päätät tavata äitiäsi jatkossa niin tee se itsesi takia, älä äitisi takia. Jos päätät olla tapaamatta niin tee siitäkin oma päätöksesi, ei sisarusten tai äitisi mallin mukainen.
Minä en koskaan oppinut tuntemaan isääni.
Kannattaisi antaa anteeksi ja yrittää aloittaa alusta uudelta pohjalta, mikäli äitisi on valmis siihen. Katkeruus vie voimat vain sinusta itsestäsi ja syö elämääsi. Eri asia, jos äitisi on vaikka alkoholisti ja häiritsee elämäänne asiattomasti tms.? Siinä tapauksessa voit antaa anteeksi sydämessäsi kuitenkin.
Tilanne muuttui kummasti, kun me sisarukset oltiin aikuisuuden kynnyksellä. Silloin äiti löysi piilossa olleen äitiytensä ja alkoi pitää yhteyttä.
Nyt kaikilla meillä on omat perheet ja oma onni. Isä ansaitsisi mitalin kasvatustyöstään.
Kiva joulu oli. Isäkin oli meillä ja appivanhemmat.
Ap
Voit antaa anteeksi, kyllä, ja voit tavata äitiäsi. Mutta jouluasi sinun ei tarvitse pilata. Mistä olisit kiitollisuudenvelassa? Et mistään.
Ymmärrän tuon pointin siitä, että haluat kaikille hyvän mielen ja ajatella epäitsekkäästi. Mutta ei äitisi saa tuosta mitään, kuulostaa siltä, että hän ei oikein osaa tuntea, hän vain ajattelee omaa mukavuuttaan tai sitä miten "muilla" asiat menevät, miten niiden kuuluisi mennä tms.
Kyllä tuollainen sukulaisuussuhde on molemminpuolinen. Mitä äitisi on tehnyt sen eteen? Halunnut tulla teille jouluksi? Ei sillä monen vuoden laiminlyöntiä korjata. Jos äitisi oikeasti ajattelisi asioita, ajattelisi sinua, hän aloittaisi pienin askelin. Pyytäisi sinut kahville, toisi lahjat ja toivottaisi pikaisesti hyvää joulua ja ehkä, ehkä muutaman vuoden päästä viettäisitte yhdessä joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 3 Kiitos kauniista ja viisaista sanoistasi. Jotain samaa oli omassa lapsuudessa.
Onneksi elämässä oli myös rakastavia aikuisia. Mummo eli Äidinäiti oli ihana samoin isän nuorin sisko ja isän veli.
Nelonen. Sä et nyt tiedä mistä on kyse. Mä en enää kykene läheistä suhdetta luomaan, kun perustaa sille ei ole olemassa. Jos kohtelee huonosti lapsiaan, niin samalla menettää oikeuden olla osana heidän aikuisuuttaan. Niin makaa kuin petaa.
Ap
Paljon vähemmästäkin sulla olisi oikeus toimia noin. Ei olisi väärin vaikka et haluaisi olla väleissä ollenkaan. Etkä voi olla kiittämätön, jos ei kerran ole koskaan ollut syytä olla kiitollinen. Hyvää ja syyllisyydestä vapaata joulua sinne!