Kävelin tänään sisään uuteen asuntooni ja leikin olevani Frozenin Elsa.
Lauloin sydämeni pohjasta koko "Let it go" -biisin ja tein Elsan eleet ja kaikki. Itkin.Rakensin leikisti omaa linnaani kävellessäni, puhtaan valkoiset seinät ja kaikki. Tämä on minun paikkani.
Uusi alku, kiltti tyttö jäi jonnekin.
Harmi, kun en omista pitkää, platinanvaaleaa lettiä.
Tsemppiä kaikille, jotka ovat elämässään aloittaneet alusta.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
P.S. En ole nähnyt leffaa, joten en ymmärtänyt viestiäsi.
Ap luulee olevansa jäänoita.
Kannattaa varata aika lääkäriin tarkistuttamaan lääkitys ja annostus.
Toivottavasti naapurit ei kuulleet sun hoilotusta.
Ei ole lääkitystä. :-D
Joskus (usein) pitää antaa itsensä olla vaanihan siinä sen hetken tunteessa ja hetkessä täysin läsnä. Tyttöjen äitinä ensimmäisenä siinä tuli mieleen Frozen ja Elsan fantastinen irtiotto. Tykkään muutenkin aivan älyttömästi siitä biisistä, itken vuolaasti jokaikinen kerta sen kuullessani, enkä häpeä lainkaan, vaikka se on jonkun mielestä korni. Minusta se on yksinkertaisesti ihana.
Lauloin englanniksi, koska alkuperäinen on paras. Mietin, tekisinkö kohta lakanasta viitan, ja kävelisin kylppäriin sulkien oven dramaattisesti takanani koska "the cold never bothered me anyway".
Eli turmelit asunnon kastelemalla ja jäädyttämällä sen, ja pitämällä jatkuvasti ikkunoita ja parvekkeen ovea auki? Sitten häiriköit naapureitasi kailottamalla surkeasti jotain lastenelokuvan rallia, josta kukaan täyspäinen ei pidä ellei ole alle kahdeksanvuotias pikkutyttö.
Häädön saat. Isännöitsijä hokee "let it go" kun kiskoo sinua asunnosta ulos, johon yrität psykoosissa takertua.
Mullakin oli eilen huurteinen seikkailu, eli tänään on darra.
P.S. En ole nähnyt leffaa, joten en ymmärtänyt viestiäsi.